Herätys

Paavali kirjoittaa efesolaisille haastavasti: “Sentähden sanotaan: ‘Heräjä sinä, joka nukut ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaise. Katsokaa siis tarkoin kuinka vaellatte, ei niin kuin tyhmät, vaan niin kuin viisaat ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha´” (Ef. 5:14 -16). 2.Tim.4: 3- 4: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.”

Sana “herätys” on monivivahteinen. Asevelvollisuuden suorittaneille se voi tuoda mieliin komppanian päivystäjän karjaisun, joka väkivaltaisesti katkaisi kauniin unen siviilielämän suloista ja palautti armeijan karuun todellisuuteen. Vaihtoehtona oli vain ylös nouseminen, halusit tai et. Herätys siviilissä onkin sitten yksilöllinen asia. Joku tarvitsee herätäkseen epämiellyttävästi pärisevän kellon pesuvadissa, jotkut heräävät kelloradion miellyttävään musiikkiin, ja jotkut heräävät vain ihan omia aikojaan. Tosin jotkut nukkuvat ”pommiin”, mutta pommiin herääminen olisi varmasti karmea kokemus. Kaikki elävät kuitenkin heräävät kukin tavallaan ja kukin ajallaan.

Herätys on myös hengelliseen elämään kuuluva sana, ja siitä tekstimme puhuu. Miellämme herätyksen usein yksipuolisesti vain uskosta osattomia koskevaksi ja siksi on syytä huomata, että niin tämä teksti kuin lähes kaikki muutkin Uuden Testamentin herätystekstit ovat uskoville kirjoitettuja. Kristuksen seuraajat olivat ajan paineessa joko nukahtamassa tai jo nukahtaneet ja siksi Pyhä Henki Paavalin ja muiden kautta kajauttaa toistuvasti huolehtivan vääpelin tavoin: ”Herätys!”

Tekstissämme on kyseessä käsky, jota edeltää kuvaus pimeyden teoista. Heräämiskomentoa seuraa kehotus viisaaseen vaeltamiseen. Toisin sanoen Paavali kehottaa heräämään oikeaan, viisaaseen vaellukseen. On myös tiedostettava aika, jossa eletään, koska se on paha.

Ajankohtaista ja voimakasta tekstiä myös meille tämän päivän uskoville. Meidänkin on herättävä oikeaan kristityn vaellukseen, koska aika on paha. Vaatimus omasta heräämisestä ja herätyksestä jää helposti taka-alalle. Sanan tulisi kuitenkin tehdä työtään ensisijaisesti minussa ja vasta toissijaisesti kauttani muissa. Herääminen todellisuuteen vaatii rohkeutta.

Meidän on siis ensin herättävä tiedostamaan missä ajassa elämme. Kristuksen paluun odotus ja edessä oleva iankaikkisuus antavat perusteet hereillä olemiselle.

Toiseksi meidän on kiinnitettävä huomiota vaellukseemme. Vaellus-sana on paljon puhuva kielikuva siitä, miten Jeesusta seuraavien tulisi elää. Vaellus on aktiivista toimintaan. Liikkeellä olo ja lepo vuorottelevat. Viisas vaellus edellyttää suunnitelmallisuutta ja suunnitelmallisuus suunnittelua. Puutteellinen suunnittelu tai suunnittelun täydellinen puuttuminen ovat eräs hengellisen kasvun suurimpia esteitä. Ei tavoitetta, ei suunnitelmaa, ei menestystä, ei tarkoitusta, on liian monen uskovan tarkoituksettomuuden ympyrä.

Tavoitteen on oltava tavoittelemisen arvoinen, aikaan sidottu ja saavutettavissa oleva. Tavoitteet voisimme jakaa esimerkiksi seuraavasti: hengelliset tavoitteet, toiminnalliset tavoitteet ja taloudelliset tavoitteet. Väitän rohkeasti, että juuri tavoitteiden puuttuminen estää hengellisen kasvumme. Se paljon profetoitu herätys tulee, ei odottamalla, vaan heräämällä rukoilemaan ja työtä tekemään. ”Herätys on huudettu, kuka siellä vielä nukkuu!”

Aki Miettinen – Marttyyrien Ääni, hallituksen puheenjohtaja