Jouluisissa mietteissä!

Adventin aika on käsillä ja vuosi 2016 on pian historiaa. Vuosi huipentuu jouluun, juhlaan, joka lienee länsimaisen kristillisyyden suurin ja suosituin juhla. Ortodoksisuudessa painotus on enemmän pääsiäisessä. Syitä on varmasti useita, mutta eräs lienee siinä, että kärsimys on yhä vieraampi elementti meille täällä hyvinvoinnin keskellä. Työnnämme kärsimyksen mielellämme syrjään sen sijaan, että kohtaisimme sen avoimesti.

Joulu on ristiriitainen. Sen perusta on syvästi hengellinen, mutta nykymuodossaan joulu puhuu kenties enemmän ruumiillemme kuin sielullemme. Yhteiskunnallista elämää seuratessamme on kuitenkin yhä ilmeisemmäksi tulossa todeksi Raamatun Sana: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” Aineellisen vaurautemme kasvaessa hengellinen köyhyytemme lisääntyy. Olemme uudestaan oppimassa, että ihminen on myös hengellinen olento. Olento, joka ei ole kulutustavaraa.

Tuskin kukaan voi elää joulua Suomessa törmäämättä Jeesukseen. Hän on piilotellusti tai avoimesti esillä supermarkettien taustamusiikissa, lasten joulujuhlissa, erilaisissa julisteissa jne. Jeesus, joulun lapsi, päivän sankari, jonka syntymästä on kulunut noin 1985 vuotta, jakaa ihmisten mielipiteet tänäänkin. Nimi Jeesus on kuin punainen vaate: toiset hyökkäävät, toiset pysähtyvät. Jeesus-nimi on tänään miljoonien huulilla, toisilla mitään sanomattomana, toisilla kirosanana ja toisilla Pelastajana. Hämmästyttävä on Jeesus-nimen elinvoimaisuus ja ihmisiä jakava vaikutus.

Totuus on, että Jeesus on historian kiistellyin henkilö, jonka syntymäjuhla hiljentää suurimman osan maailmaa. Joulun sanomassa täytyy siis olla jotakin, joka haastaa ottamaan kantaa. Mitä se voisi olla? Valtaosalle joulu on yleisen mielipiteen mukaan elettävä, ohimenevä tuulahdus hyvästä mielestä ja juhlavasta tunnelmasta. Voisiko se olla enemmän? Kyllä voi!

Joulun Sanoma haastaa meitä jokaista henkilökohtaiseen kannanottoon Jumalan tarjoukseen. Syntyessään Jeesuksessa ihmiseksi Jumala otti kantaa ihmisen puolesta, ei häntä vastaan. Seimen Jesuksesta kasvoi Sovittaja, Lunastaja, joka itse kantaen ristiään kulki teloituspaikalle. Suhtautumisemme Jeesukseen on siis enemmän kuin vain suhtautumista Jeesus-lapseen. Se on suhtautumista sovitukseen, sen hyväksymistä tai kieltämistä omalta kohdaltamme. Eli tunnustamme tai kiellämme tarvitsevamme syntiemme sovittamista.

Kanta syyllisyyteemme ei voi olla kollektiivinen, yleinen, vaan se on aina yksilöllinen ja henkilökohtainen. Joulun Sanoma tähtää siis perimmiltään yksilöllisen vastuun heräämiseen. Heräämiseen, jossa selvitetään oma suhde Jeesukseen. Se ei selviä kuulopuheiden, materialistisen kiiltokuvajoulun tai syrjään panemisen kautta. Se selviää vain ottamalla omakohtaisesti selvää Raamatun ilmoituksesta. Joulu löytyy esimerkiksi noudattamalla tätä Jeesuksen sanaa: ”Jos joku tahtoo tehdä Jumalan tahdon, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta vai puhunko minä omiani.” (Joh 7:17)

Jumalan tahto Raamatun ilmoituksen mukaisesti on antaa jokaiselle yksilöllinen ja ihmisarvoinen elämä, joka nousee syntien sovituksen pohjalta. Pohjalta, jota valmistamaan Jeesus Jumalan Poika syntyi. Tähän todellisen joulun vastaanottamiseen haastaa meitä myös joulun 2016 Sanoma.

Omasta puolestani kiitän jokaista Marttyyrien Ääni ry:n puolesta esirukoilijaa ja tukijaa vuoden 2016 mukanaolosta. Olemme yhdessä voineet auttaa tuhansia ja tuhansia vainojen alla olevia kristittyjä.

Olkoon adventtiaikasi siunattu niin, että se valmistaa sinua todellisen joulun kokemiseen. Olkoon Jeesus yhä väkevämmin Herramme joka päivä.

Aki Miettinen, Marttyyrien Ääni ry:n hallituksen puheenjohtaja