Artikkelit

Marttyyrien Ääni -lehti 6/2018 on ilmestynyt!

Tämän vuoden viimeinen Marttyyrien Ääni -lehti on nyt luettavissa.

Tässä numerossa:

  • Pääkirjoitus: Jeesus, rauhan tuoja!
  • Jumalan apua ahdistuksen keskellä – Nigerian matkaraportti ja tietoa Nigerian tilanteesta
  • Blogi: Pakistan murroksessa, VOM Sisaret – Pakistanin tilanne Asia Bibin tuomion kumoamisen jälkeen ja VOM Sisarissa pakistanilaissyntyinen Yasmin.
  • ”Selvisimme sittenkin!” – Raportti työalueeltamme Nahlan laaksosta, Irakin Kurdistanissa
  • Joulukampanja – Leipomo Nahlan laaksoon
  • Matka luvattuun maahan – Raportti syyskuiselta Israelin-matkalta
  • Kenttäkuulumisia: Vainotut kristityt ovat Ruotsin suomalaisten sydämellä
  • Uutisia maailmalta
  • Tapahtumat

Pääset lukemaan lehden kansikuvaa klikkaamalla, josta voit myös ladata sen itsellesi (lukunäkymän vasemmassa yläkulmassa oleva nuoli alaspäin).

Irak – Mosulin kristityt, ei paluuta kotiin

Mosul oli aikoinaan kaunis kaupunki. Nyt, raunioita on kaikkialla. Rakennukset ovat täysin tuhoutuneita, autoissa luodinreikiä. Elämä jatkuu Mosulissa kaikesta tuhosta huolimatta. Kristityt pyrkivät kuitenkin parhaansa mukaan pysymään etäällä.

Kaupunki on Irakin Niiniven kuvernoraatin keskus, alueen, jossa suurin osa maan kristityistä on asunut vuosisatojen ajan.

Kristityt ovat kuitenkin pitkään pitäneet Mosulia vaarallisena. Heidän eksoduksensa alkoi kauan ennen kuin Isis perusti Mosuliin Irakin päämajansa. Kaupunki oli Isisin vallassa vuodesta 2014 sen vapautukseen vuonna 2017. Silti kristityt tekevät selväksi, että heidän eksoduksensa Mosulista on lopullinen. Heille, paluuta ei ole.

Kaupungin ja luottamuksen raunioilla

”Isisin Mosulin ja Niiniven tasangon valloituksessa oli kristittyjen kannalta kyse paljon enemmästä kuin vain miehityksestä”, kertoo Isä Albert, katolinen pappi Bagdadista. ”Kyse on luottamuksesta. Isis särki yhteisön, eivätkä kristityt enää voi olla osa sitä.”

”Puolet Mosulin siviileistä liittyi Isisiin”, Isä Albert jatkaa. ”Kristityt näkivät useita videoita sosiaalisessa mediassa, kuinka siviilit toivottivat Isisin tervetulleeksi kesäkuussa 2014. Kuinka he enää voisivat luottaa heihin?”

”Mielenlaatu Isisin suhteen ei syntynyt vuonna 2014”, sanoo Samer, Mosulista kotoisin oleva kristitty. ”Se oli tavallaan tulosta mielenlaadusta, joka jo oli olemassa Mosulissa.”

Hän lisää: ”Paikalliset kristityt sanovat, että heidän naapurinsa veivät kaiken heidän kodeistaan. Isis vei isoimmat, suuret laitokset. Mutta musliminaapurit veivät ja varastivat kristittyjen kodit. Nämä haavat eivät tule paranemaan.”

Toisaalla Niiniven tasangoilla on nähty, kuinka kristityt hitaasti ja varovaisesti palaavat koteihinsa. Mosulissa tilanne on toinen. Ennen Isisiä kaupungissa asui useita tuhansia kristittyjä. Nyt, alle sata on palannut. Luottamuksen puute, turvallisuuden puute ja läpeensä tuhoutunut kaupunki ovat monelle liikaa.

”Ei tulevaisuutta Irakissa”

Vaikka monet Mosulista kotoisin olevat kristityt eivät palaa pysyvästi, on tavallista, että he vierailevat kaupungissa usein. Tuhottunakin Mosul on yhä kuvernoraatin hallinnollinen pääkaupunki. Halusivatpa kristityt tai eivät, arkipäivän asiat vaativat usein kaupungissa käymistä.

Nadia on 22-vuotias kristitty, joka kasvoi Mosulissa. Hän ei suostu palaamaan, mutta kuten monet muut, matkustaa sinne säännöllisesti. Hän kertoo: ”Mosul ei koskaan palaa ennalleen; olemme jatkuvasti valmiita pakenemaan. Kaupunki näyttää valjulta.”

Nadia ei haluaisi käydä Mosulissa, mutta hän haluaa yliopistotutkinnon. ”Sen se vaatii, Mosulissa käymisen. Kurdistan ei tarjonnut meille mitään, yksityinen yliopisto siellä maksaa paljon rahaa”, Nadia selittää. Siitä syystä hän uhmaa sekä Mosulin, että matkustamisen vaaroja.

Haasteista huolimatta Nadia on päättänyt, että Isis ei riistä häneltä koulutusta, kuten se riisti häneltä kotikaupungin. ”Opetuksen taso Mosulin yliopistossa on matala, koska käymme siellä vain kolmena päivänä viikossa. Mutta kaikki tavoittelevat todistusta, se on tärkein.”

Akram-niminen mies on myös Mosulista lähtenyt kristitty, joka ei suostu asumaan siellä, mutta matkustaa kaupunkiin töihin. Katsellessaan aiemmin kodikseen kutsumaansa kaupunkia, hän näkee ainoastaan surua ja tuskallisia muistoja. ”Meillä kristityillä ei ole tulevaisuutta Irakissa”, hän sanoo.

Erityisen huolissaan hän on Mosulin länsiosasta. Kaupungin rauniot kätkevät siellä yhä piilottelevat Isisin sotilaat.

”Mielestäni Länsi-Mosulissa on kaksi huolenaihetta. Ensiksikin tuho, toiseksi turvallisuus”, Akram selittää. ”Hallitus ei myönnä, että Isis on siellä yhä… Voitonjulistuksen jälkeen, mitään ei ole tapahtunut.”

Mosulin kristityt Nahlan laaksossa

Ruoka-apumme vastaanottaja Nahlan laaksossa.

Mosulin tilanne on kiistämättä kohentunut, eihän se enää ole Isisin vallassa. Mutta Isisin jättämät haavat ovat syviä. Ilman turvallisuutta tai jälleenrakennusta, kristityt eivät ota riskiä tehdäkseen Mosulista jälleen kotinsa.

Irakin Kurdistanissa, Nahlan laaksossa tukemamme kristityt ovat juuri Mosulista paenneita. Osa sinne alun perin paenneista kristityistä on sodan päätyttyä muuttanut muualle, mutta 75 Mosulista paenneelle perheelle Nahla näyttäisi tulleen pysyväksi kodiksi. Jotta laakson asukkaat pääsisivät todella uuden elämän alkuun, tämän vuoden joulukampanjallamme pyrimme kustantamaan leipomon rakentamisen Nahlaan. Leipomo toisi leivän lisäksi asukkaille työtä ja toimeentuloa. Halutessasi voit osallistua leipomohankkeeseen, ja Mosulista paenneiden kristittyjen omille jaloilleen nostamiseen, käyttämällä viitenumeroa 872 72.

Lähteet: International Christian Concern, Marttyyrien Ääni

Uusi Marttyyrien Ääni -lehti on ilmestynyt

Tämän vuoden viides Marttyyrien Ääni -lehti on nyt ilmestynyt. Tässä numerossa kerromme muun muassa kuulumisia Kolumbian-työalueeltamme, jossa edustajamme vierailivat äskettäin.

Lehden keskiaukeamalla esitellään joulukampanjamme, “Joulun ihme Nahlaan – Tähkästä tuoreeksi leiväksi”. Kampanjan tavoitteena on rakentaa leipomo Irakin Nahlan laaksoon Isisiä paenneille kristityille, joille leipomo olisi ensimmäinen askel kohti omavaraista elämää. Kampanjan verkkosivu on myös avattu, ja voit käydä katsomassa sen täältä: https://www.marttyyrienaani.fi/tahkasta-tuoreeksi-leivaksi/

Lehdestä löytyy myös raportit Kalajoen ja Porvoon uskovista, jotka ovat saaneet sydämelleen kirjoittaa uskonsa tähden vangituille.

Tässä numerossa kerromme vielä työssämme tapahtuneista muutoksista ja esittelemme työyhteyteemme kuuluvat henkilöt.

Pääset tutustumaan lehteen oheista kuvaa klikkaamalla (avautuu uuteen välilehteen).

 

Marttyyrien Ääni -lehti 4/2018 on ilmestynyt!

Marttyyrien Ääni -lehden tuorein numero on nyt luettavissa verkossa. Tässä numerossa esittelemme uuden toiminnanjohtajamme, Hannu Lahtisen. Saimme siunata hänet mukaan Marttyyrien Äänen työhön elokuun alussa.

Äskettäin edustajamme ovat vierailleet Irakissa, Nahlan laakson työalueellamme kartoittamassa tämänhetkisiä tarpeita. Niin ikään vierailtiin Kenian turvatalossamme, ja näistä molemmista vierailuista kerrotaan tässä numerossa.

Uuden toiminnanjohtajan ohella tämä syksy tuo mukanaan muutakin uutta: Syyskuun alussa käynnistyvät joka tiistaiset “Marttyyrien Matkassa” -radio-ohjelmat, jotka kuuluvat Radio Patmoksen kanavalla, sekä uusi VOM Sisaret -sivu, vainottujen sisartemme tueksi.

Lopuksi vielä hyvin valaiseva artikkeli, jossa Juhani Huotarin haastattelemana Nea Laaksonen kertoo työstään kristinuskoon kääntyneiden turvapaikanhakijoiden parissa.

Lehteä pääsee lukemaan kuvaa klikkaamalla.

Lyhyesti ja rukoillen – Työmme Nahlassa, Irakissa

Isisin riehuessa Irakissa, Pohjois-Irakin Nahlan laakso tarjosi turvapaikan monille kodeistaan pakenemaan joutuneille kristityille. Suomen Marttyyrien Ääni ryhtyi tukemaan laakson asukkaita monin tavoin kuultuamme heidän tilanteestaan.

Taisteluiden laannuttua kristityt ovat alkaneet palata kotikyliinsä ja -kaupunkeihinsa, mutta monille paluu ei ole mahdollista. Edustajamme vierailivat äskettäin Nahlassa tarkastamassa, mikä tilanne on nyt ja kartoittamassa tarpeita.

Laakson yhdeksässä kylässä asuu tällä hetkellä 280 perhettä. Isisiä paenneita heistä on 75 perhettä.

Ryhmän saapuessa Nahlaan, lämpömittari näytti +50 astetta ja kuuma kausi oli vasta alkamassa. Heti aluksi he totesivat, että kymmenestä generaattorista viisi oli rikki. Se tarkoitti, että perheet eivät saaneet vettä eivätkä tuulettimet toimineet. Lähetimme heti 10.000 dollaria generaattoreiden korjaamisen.

Alusta lähtien tavoitteemme on ollut, että Nahlan asukkaat tulisivat omavaraisiksi ja tätä tavoitetta kohti autamme heitä edelleen. Odotamme parhaillaan asukkaiden itse laatimia kyläkohtaisia suunnitelmia.

Nahlassa on tällä hetkellä rauhallista, mutta tarpeita on paljon ja ne ovat monenlaisia. Rukoile edelleen Nahlan asukkaiden puolesta. Rukoile myös viisautta ja johdatusta heille sekä meille, kun yhdessä pohdimme, miten voisimme auttaa.

Lyhyesti ja rukoillen – Terveiset Nahlan laaksosta

Irakissa olemme avustaneet Mosulista Nahlan laaksoon Isisiä paenneita kristittyjä. Vaikka Isis on nyt kukistettu, on Pohjois-Irakin tilanne edelleen epävakaa. Syksyllä 2017 kurdit järjestivät kansanäänestyksen itsenäisyydestä, jota Irakin hallitus piti perustuslain vastaisena. Itsenäisyyskamppailu on kärjistänyt tilannetta pohjoisten kurdialueiden rajoilla. Kristittyjen paluu entiseen kotikaupunkiinsa on myös epävarmaa, sillä Mosul on Isisin jäljiltä raunioina.

Pohjois-Irakin poliittinen epävakaus on viivästyttänyt myös projektisuunnitelmiamme Nahlan laaksossa. Olemme pystyneet kuitenkin lähettämään ruoka-apua Nahlan laakson perheille, jota ilman perheiden on erittäin vaikea tulla toimeen kylmän talvikauden ajan. He lähettävät kiitoksensa psalmin 37 sanoin: ”Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta; silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.” PS. 37:3-4.

Rukoillaan Nahlan kristittyjen puolesta:
Herra, rukoilemme Nahlan kristittyjen ja yhteistyökumppaniemme turvallisuuden puolesta.
Rukoilemme rauhaa ja vakaita oloja Pohjois-Irakiin.
Anna viisautta, miten viedä eteenpäin Nahlan laaksoon suunniteltuja projekteja.

Kaikki viikon rukousaiheet pdf:nä tästä

Lyhyesti maailmalta – Thaimaa, Turkki, Irak

Joulukuun lehdessä kerroimme, että yhteyshenkilömme oli syksyllä vieraillut tutustumassa Thaimaan pakistanilaisten turvapaikanhakijoiden tilanteeseen. Vierailut pidätyskeskuksessa ja suurten perheiden asuttamissa ahtaissa kerrostalohuoneissa kertoivat karulla tavalla vainoa paenneiden kristittyjen ahdingosta. Olemme toimittaneet Thaimaassa asuville pakistanilaisille ruoka-apua vuoden ajan. Joulukuussa saimme lähettää 16 sairaalle turvapaikanhakijalle apua lääkintäviitteen kautta kerätyistä varoista.

Yksi lääkintäavun saajista oli 4-vuotias Musa Khurrum, jolla on synnynnäisesti heikko sydän. Musa ei jaksa leikkiä muiden lasten tavoin vaan väsyy helposti. Heikon terveyden lisäksi Musa suree muutama kuukausi sitten kuollutta isäänsä. Musa ja hänen perheensä ovat erittäin kiitollisia lääkintäavusta, ja lähettävät lämpimät terveiset kaikille suomalaisille ystävilleen.

Kiitämme ja rukoilemme:

  • Kiitos Herra, että pidät huolta pakistanilaisista turvapaikanhakijoista.
  • Siunaa Musa Khurrumia ja muita sairaita turvapaikanhakijoita.
  • Rukoilemme kokonaisvaltaista helpotusta pakistanilaisten tilanteeseen Thaimaassa.

Turkissa lokakuusta 2016 vangittuna ollut yhdysvaltalainen pastori Andrew Brunson on lähettänyt tervehdyksen puolestaan rukoilleille: ”Olen syvästi kiitollinen kaikille, jotka ovat rukoilleet puolestani. Tämä koettelemus – aika vankilassa – on venyttänyt minua enemmän kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Olen ollut hyvin heikko, epäileväinen, tuntenut yksinäisyyttä. Tiedän, että Jumalan armo kannattelee minua silloinkin, kun en tunne sitä, ja tiedän, että Jumalan omien rukoukset ympäröivät ja vahvistavat minua. Yksi suurista peloistani on ollut, että minut unohdetaan. Kiitos, kun et ole unohtanut! Minua rohkaisee suuresti tieto, että ihmiset rukoilevat puolestani – se muistuttaa minua, että en ole yksin, että minun on pysyttävä vahvana, kasvot alati kohotettuina Jumalan suuntaan.” Lähde: Middle East Concern

Andrew’n puolesta pyydetään rukoilemaan:

  • Että Herra kannattelisi Andrew’ta, vahvistaisi ja rohkaisisi häntä.
  • Varjelusta ja huolenpitoa Andrew’n perheelle.
  • Että Jumala antaisi viisautta hänen asianajajalleen ja muille hänen puolestaan työtä tekeville, ja että Andrew vapautuisi pian.

Nahlan laakson työalueeltamme Pohjois-Irakissa kerrotaan, että rauha laaksossa on säilynyt, vaikka poliittisesti tilanne alueella on epävakaa. Ruoka-avustusten jakamista on pystytty jatkamaan sekä järjestämään rohkaisevia tilaisuuksia naisille ja nuorille.

Yhteyshenkilömme pyytää rukoilemaan:

  • Että kurdit ja arabit oppisivat elämään rauhassa yhdessä ja että kristityt pian saisivat nauttia vakaammasta ja rauhallisesta elämästä.
  • Että Jumala suojelisi ja varjelisi työntekijöitämme Nahlan laaksossa.
  • Että tänä vuonna saisimme valmiiksi keskeneräisiksi jääneitä projekteja, sillä poliittinen epävakaus on vaikeuttanut projektien valmistumista. Nahlassa rukoillaan, että Herra toimisi ajallaan ja tarjoaisi keinot viedä päätökseen keskeneräisiksi jääneet hankkeet.

Pdf-versio tästä klikkaamalla.

Marttyyrien Ääni -lehti 6/2017 on ilmestynyt!

Tämän vuoden viimeinen Marttyyrien Ääni -lehti on nyt ilmestynyt.

Tässä numerossa kerrotaan esimerkiksi:

  • Syyskuisen Irakin-matkan tunnelmia ja kuulumisia työstämme Nahlan laaksossa.
  • Kahden työmme tukijan haastattelut, jossa he kertovat kokemuksiaan vangeille kirjoittamisesta ja vetoomustoiminnasta.
  • Yhdistyksemme jäsenen Hannu Lahtisen vierailu Thaimaassa, jossa hän tapasi pakistanilaisia kristittyjä pakolaisia.

Pääset lukemaan lehteä oheista kansikuvaa klikkaamalla.

Sodan sukupolviset traumat ja niiden hoito

Ritva Huusko osoittaa seinälle ripustettuja naisten tekemiä Toivon puu -terapiapiirroksia.

Kävimme Pohjois-Irakissa Marttyyrien Äänen ryhmänä lokakuun alussa. Matkalla saimme tutustua naisten tukikeskukseen, jossa Isisin kaappaamille ja heidän orjuudestaan karkuun pääseille naisille ja heidän pienille lapsilleen tarjotaan 10 viikon pituista terapeuttista ryhmää. Sen tarkoitus on auttaa naisia löytämään voimavaroja arjesta selviytymiseen sekä traumaoireiden hallintaan. Traumaoireiden hallintaa on mm. että traumamuiston tunkeutuessa mieleen pelkoa ja ahdistusta tuoden, uhrilla on opeteltuja keinoja, joilla hän voi hallita ylitseen vyöryvää vahvaa tunnetilaa ja pysyä tässä hetkessä.

Naisten tukikeskus on norjalaisten aloittama ja tukema. Työntekijät ovat paikallisia, traumatisoituneiden naisten kanssa samaa kieltä puhuvia ja heidän kulttuurinsa tuntevia ammattilaisia. He ovat valtaosin naisia ja tehtäväänsä työn myötä koulutettuja. Sen lisäksi keskuksella on autokuski, joka kuljettaa ryhmäläisiä kokoontumispaikan ja pakolaisleirin, eli ryhmäläisten asuinpaikan, välillä.

Tukikeskukseen naiset ohjautuvat paikallisten viranomaisten kanssa tapahtuvan yhteistyön kautta. Jotkut Isisin vallasta vapautuneet ovat kuitenkin niin pahoin traumatisoituneita, henkisesti invalidisoituneita, etteivät he pysty osallistumaan ryhmän toimintaan. Mutta niitä naisia, joiden heidän terveyttään hoitavat viranomaiset arvelevat voivan hyötyä ryhmästä, suositellaan osallistumaan siihen.

Viranomaiset antavat yhteystiedot naisten luvalla ryhmän vetäjille. Tämän jälkeen ryhmän vetäjät aloittavat haastattelu- ja motivointikeskustelut naisten kanssa puhelimitse. Luottamuksen varovainen rakentaminen aloitetaan näin heti alkumetreillä. Ryhmään soveltuvia naisia kohtaan on kohdistettu niin paljon väkivaltaa, henkistä ja fyysistä, että vetäjät kertovat ryhmään motivoinnin olevan oma hienovarainen prosessinsa. Tulevien ryhmäläisten tulee saada tuntea, että he ovat turvassa alusta alkaen ja että heitä kuunnellaan ja kunnioitetaan; olipa kyse sitten siitä, että millä kyydillä he tulevat tai kauanko he kerrallaan siellä viipyvät.

Naisten luottamus ja turvallisuuden tunne ovat niin pahoin vaurioituneita, että vaikka keskuksella on oma autokuski, he eivät välttämättä uskaltaudu tulemaan vieraan miehen kyytiin. Näin ollen voi olla, että ryhmään tullakseen he haluavat, että heille tuttu ja turvallinen sukulaismies kuljettaa heitä. Näissä tapauksissa keskus korvaa kuljetukset. Vaikka tämä toimintamalli on keskukselle taloudellisesti huomattavasti kalliimpi vaihtoehto, naisten ryhmiin saaminen ja kuntoutumisen mahdollisuuden tarjoaminen nähdään niin tärkeänä, että se on haluttu tarjota.

10 viikon aikana naiset kokoontuvat 5 kertaa viikossa 4 tunniksi kerrallaan. Ryhmässä he harjoittelevat rentoutumista, pohtivat unelmiaan, jakavat arkisia ajatuksia ja touhuja, tekevät yhdessä ruokaa sekä käsitöitä. Pienimmät lapset ovat heidän mukanaan. Ryhmän myötä naiset ovat kuvailleet saaneensa voimia ja osaamista arjen askareisiin, halua ja voimia olla äitejä lapsilleen sekä toivon kipinän tulevaisuutta ajatellessaan. Ennen ryhmään tuloaan he kertoivat tulevaisuuden tuntuneen toivottomalta, mustalta.

Jotkut naisista ovat olleet nuoria tyttösiä, kun Isis kaappasi heidät kotikylistään, perheidensä luota, ja vapauduttuaankin he ovat vielä nuoria naisia. He ovat kertoneet, että traumaattiset tapahtumat vaikuttivat heidän elämänasenteeseensa siten, että he eivät nähneet mitään toivoa elämässään. Voimavarojensa he sanovat olleen aiemmin todella vähäiset: heillä ei ollut voimia selvitä arjesta, kohdata ja hoitaa lapsia yksilöllisesti tai juuri lainkaan. Kodin hoitaminen oli tuntunut ylivoimaiselta. Arjen sujumisen he kuvailivat ennen ryhmää tuntuneen ylivoimaiselta: päivät kuluivat sisällä pimeässä apaattisena istuen. Lapsilleen he olivat äreitä ja poissaolevia äitejä. He eivät jaksaneet katsoa lasten perään ja huolehtia heistä, joten lapset joutuivat hyvin pienestä pitäen selviytymään itse. Lapset leikkivät missä halusivat sillä välin, kun henkisesti poissaolevan äiti yritti vain selvitä päivästä toiseen.

Naiset kertoivat myös, että Isisin vankeina ollessaan sekä he itse, että heidän lapsensa olivat joutuneet kohtaamaan julmuutta. Heidät oli mm. pakotettu katsomaan heitä auttaneiden ihmisten teloituksia ja he olivat itse joutuneet sekä seksuaalisen että muunlaisen väkivallan kohteeksi. Vankeudesta paettuaan ja pakolaisleirillä asuessaan, he odottavat kuulevansa läheisistään, joiden he ovat kuulleet olevan Isisin vallan alla. Samalla he opettelevat selviytymään arjesta ilman jatkuvaa pelkoa.

Ryhmän toimintaa voi kuvata voimavarauttavana ja vakauttavana. Voimavarauttava tarkoittaa, että ryhmäläiset saavat vähitellen arkisiin toimiin ja olemiseen voimavaroja, joiden avulla he kykenevät elämään elämäänsä tässä ja nyt. Voimavaroja autetaan löytämään pohtimalla ja etsimällä niitä yhdessä ryhmän kanssa erilaisten työmallien, kuten voimavarapuun, avulla. Voimavarat piirretään ja kirjoitetaan näkyviksi, jotta ne piirtyvät mieleen ja muistiin. Näin ne alkavat muokkaamaan uutta toiveikkaampaa todellisuutta, vihan, alistamisen ja toivottomuuden sijaan. Vakauttaminen on sitä, että traumatisoitunut henkilö pystyy tarkastelemaan traumaattisia elämänkokemuksiaan pysyen tässä hetkessä. Samalla hän voi varovasti kurkistaa menneisyyteen niin halutessaan. Vakauttamisen aikana opitaan rentoutumistekniikoita harjoittelemalla hallitsemaan trauman nostamia vahvoja tunteita: pelkoja, lamaannusta, ylivireystilaa ja fyysisiä oireita.

Ryhmässä ei nosteta puheeksi traumaattisia kokemuksia ehdoin tahdoin, eivätkä naiset itsekään vielä olleet halukkaita niistä puhumaan. Lisäksi 10 traumatisoituneen aikuisen ryhmä, jossa on lapset mukana, ei ole hyvä paikka avata äärimmäisen tuskallisia kokemuksia. Traumaattisten kokemusten jakaminen ryhmässä, ilman tunteiden hallinnan taitoa, voi lisätä ja yleensä lisääkin ryhmäläisten ahdistusta ja pelkoja.

Naisten ryhmän jatkosta käytiin vierailumme aikana keskustelua. Hyväksi havaittua 10 viikon ohjelmaa oltiin lyhentämässä kulujen karsimiseksi. Traumatyöskentely on yleensä kohtalaisen hidasta, sillä traumaoireet täytyy ensin saada hallintaan. Tämä vaihe voi kestää jopa vuosia. Näin ollen 10 viikon aikana saatu hyvä tulos puhuu toimivan mallin puolesta.

Ryhmän toimivuudesta ja hyvästä tuloksesta kertoo myös Irakin viranomaisten antama kiitos työlle. He ovat antaneet palautetta, että ryhmä on tällä hetkellä tarjolla olevasta avusta osoittautunut tehokkaimmaksi avuksi naisille ja heidän lapsilleen. Lisäksi YK on tunnistanut avun merkityksen ja he ovat tarjonneet osalle naisista jatkoterapiaa Kanadassa traumaterapeuttien hoidossa. Hoitoon päästäkseen naisten olisi kuitenkin jätettävä kotimaansa, jälleen kerran kaikki heille tuttu ja rakas, ja lähdettävä outoon ympäristöön, vieraiden ihmisten keskelle. Heidän traumansa on juurikin ollut se, että heidät on revitty pois kotoaan, rakkaidensa luota outojen ihmisten keskelle, jotka ovat pahoinpidelleet heitä, joten päätös lähdöstä ei ole ollut helppo ja tämän vuoksi osa naisista on ymmärrettävästi kieltäytynyt tarvitsemastaan jatkohoidosta. Jatkohoidon mahdollistaminen omassa kotimaassa, tuttujen ihmisten ympäröimänä olisi naisille mieluisampi ja palvelevampi malli. Tämän mahdollistamiseksi tarve on kouluttaa Irakiin traumaosaajia, jotka voivat auttaa sodan ja väkivallan uhreja omassa maassaan heidän omalla kielellään, oman kulttuurin kontekstissa.

Näin toimien sodan sukupolvista perintöä, poissaolevia, traumatisoituneita vanhempia voidaan tukea parempaan, terveempään vanhemmuuteen ja he voivat olla lapsilleen sellainen tuki ja turva, jota he tarvitsevat. Näin sodan ylisukupolvisia tuhoja voidaan minimoida vaikka ei täysin voidakaan estää.

Ritva Huusko

Psykoterapeutti/perheterapeutti, YET, MSc

Tapahtumat

Nothing Found

Sorry, no posts matched your criteria