Arabian niemimaa – Kaksi musliminaista löysi Kristuksen

Kristinusko on ollut olemassa Arabian niemimaalla satoja vuosia ennen islamia, kuten tämän kirkon rauniot todistavat.

Arabian niemimaalla kaksi muslimiperheen tytärtä on päättänyt seurata Kristusta. Tämä päätös voi Lähi-idässä maksaa heille avioliittomahdollisuuksien menetyksen ja perheen.

Nämä kaksi nuorta naista asuvat vanhempiensa luona. Vanhemmat tietävät heidän uudesta uskostaan eivätkä pidä siitä. He kuitenkin suvaitsevat heidän uskoaan, sillä tyttäret ovat heille rakkaita ja he haluavat tytärten asuvan jatkossakin kotona heidän luonaan.

Perheet eivät ole kertoneet kenellekään tytärten kääntymisestä kristinuskoon, sillä suku voisi yrittää tappaa heidät. Vanhemmat yrittävät käännyttää naisia takaisin islamiin jokaisen tilaisuuden tullen lukemalla heille Koraanin jakeita ja yrittämällä väitellä heidän kanssaan uskonnosta.

Naisten odotetaan menevän naimisiin, mutta he eivät suostu menemään naimisiin muslimimiesten kanssa. Kyseisessä maassa asuu hyvin vähän kristittyjä, joten naiset eivät usko koskaan menevänsä naimisiin. ”Heidän uskonsa on hyvin vaikuttavaa”, Yhdysvaltain Marttyyrien Äänen Lähi-idän aluekoordinaattori kertoo.

Marttyyrien Äänen työntekijöiden äskettäisellä matkalla kyseiseen maahan he huomasivat, että kristittyjä onkin enemmän kuin oli oletettu. Nyt nämä kaksi naista on johdatettu toisten kristittyjen yhteyteen ja seurakuntaan, jossa he voivat käydä. Tekemistään uhrauksista huolimatta nämä naiset sanovat, että heidän palkkionsa taivaassa on riittävän suuri syy seurata Jeesusta.

Herra, me kiitämme näistä uusista sisarista, jotka olet johdattanut pimeydestä valoon ja osaksi Kristuksen ruumista. Kiitos seurakuntayhteydestä, jonka he ovat löytäneet. Jos sinun tahtosi on, suo heidän löytää myös kristityt puolisot tästä uudesta seurakunnasta. Vahvista heitä hengelläsi, rohkaise heitä ja johdata tahtomaasi tietä pitkin. Anna heille viisauttasi, kun heitä haastetaan väittelyihin uskonasioista. Anna taivaallisen viisautesi sytyttää usko myös heidän perheenjäsentensä sydämissä. Kiitos Jeesus Kristus, että sinulla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

Irak – Leipomohanke etenee Nahlassa

Herra on siunannut Nahlan leipomohankkeen!

Viime vuoden joulukampanjamme keräsi varoja Nahlan leipomoa varten. Hanke on edennyt hyvin ja on aikataulussaan. Leipomon pohjatyöt aloitettiin toukokuussa. Pohjatöitä seurasi perustusten teko ja seinien muuraaminen oli seuraava vaihe. Heinäkuun loppupuolella päästiin jo tekemään kattoa, jonne on nyt saatu tueksi teräsvahvistukset. Ulkokatto on parhaillaan työn alla. Projekti on tarkoitus saada valmiiksi loka-marraskuussa 2019. Kiitosaiheena on myös se, että kaikki on hyvin Nahlassa ja työtä on saatu tehdä rauhassa.

Nahlan asukkaat odottavat innokkaina leipomon valmistumista. Jatkossa ei heidän enää tarvitse lähteä sadan kilometrin päähän leipää hakemaan. He lähettävät siunaavat terveisensä kaikille työn tukijoille ja Nahlan puolesta pitkään rukoilleille suomalaisille ystäville. Rukoukset ovat kantaneet hyvää hedelmää!

 

Kiina – Usko vai opinnot?

Kristityt opiskelijat ovat vaikean tilanteen edessä: kuinka säilyttää usko vaarantamatta tulevaisuuttaan.

Vakoilua, uhkauksia erottamisesta – Kiinassa kristityt opiskelijat ja opettajat taistelevat säilyttääkseen uskonsa.

Kiinan viranomaiset käyvät taistelua uskontoa vastaan korkeakouluissa ja estävät opiskelijoita harjoittamasta uskoaan kampuksella tai sen ulkopuolella. Viranomaisten nimittämät tutkijaryhmät vierailevat kouluissa ja määräävät oppilaitosten johdon varmistamaan, että uskonto on täysin kielletty. Opiskelijoiden joukossa olevat “vakoojat” ilmiantavat kaiken näkemänsä tai kuulemansa uskontoon tai toisinajatteluun liittyvän. Sen seurauksena opettajille on jaettu potkuja ja opiskelijoita painostettu kieltämään uskonsa koulusta erottamisen uhalla.

Jotkut yliopistot pyrkivät päihittämään uskonnolliset opiskelijat ja opettajat ”ideologisen muutoksen” kautta, eli pyrkimällä vaikuttamaan heidän ajatuksiinsa ja mielipiteisiinsä. Toimiin on ryhdytty sen jälkeen, kun heidän uskonnolliset ”taipumuksensa” ovat käyneet ilmi puhelinkeskusteluja kuuntelemalla, valvomalla heidän sosiaalisen median kanaviaan tai tutkimalla heidän asuntolahuoneensa.

Jotkut koulut ja paikallisviranomaiset menevät vielä pidemmälle. Fujianin provinssissa erään maakunnan kouluvirasto ryhtyi viime kesäkuussa toteuttamaan suunnitelmaa, jolle annettiin nimeksi ”jengirikollisuuden siivoaminen ja pahan poistaminen”. Suunnitelman tarkoitus on hävittää uskonto ja estää evankeliointi oppilaitosten lähettyvillä.

Toukokuussa Fujianin Xiamenin kaupungissa suljettiin yliopiston lähellä sijainnut kristillinen kokoontumispaikka. Koulu ja viranomaiset kutsuivat kuultaviksi suurimman osan seurakunnan jäsenistä, jotka ovat yliopisto-opiskelijoita. Kuultaviksi kutsuttuja uhattiin yliopistosta erottamisella, jos he jatkaisivat kokoontumisissa käymistä.

Yksi opiskelijoista kertoo, että koulun johto ja viranomaiset ovat toistuvasti kuulustelleet häntä hänen uskonnollisesta vakaumuksestaan. Hän on huolissaan, että asia tulee vaikuttamaan hänen valmistumiseensa ja tuleviin työllistymismahdollisuuksiin. Hän ei tiedä miten voisi kertoa vanhemmilleen, jos hänet pakotetaan lopettamaan opinnot.

Jotkut opiskelijat ovat lakanneet käymästä seurakunnassa uhkailujen vuoksi.

”Viranomaiset eivät nykyisin salli yliopisto-opiskelijoiden olla uskonnollisia. Jotkut (viralliset) Kolme Itse -kirkot eivät uskalla päästää sisälle yliopisto-opiskelijoita pelätessään, että seurakunnalle koituu ongelmia”, eräs opiskelija kertoo.

Viranomaiset sulkivat heidän vuokraamansa kokoontumistilan, joten nuoret uskovat joutuivat siirtymään toisaalle. Opiskelija kertoo, että he eivät uskalla mennä kokoontumisiin ryhmissä kuten ennen, ja he varmistavat aina ettei heitä seurata. Kun joku saapuu kokouspaikalle ja koputtaa oveen, sisällä olevien pitää varmistua hänen henkilöllisyydestään ennen kuin hänet päästetään sisälle. Kokoontumiseen ensimmäistä kertaa tulevilla täytyy olla jonkun ryhmään kuuluvan suositus.

Soluryhmää johtava opiskelija kertoo olevansa surullinen painostuksen kohteeksi joutuneiden puolesta, jotka ovat nyt niin peloissaan, että eivät uskalla enää kokoontua. ”Kun kävimme tapaamassa joitakin heistä, he pelkäsivät edes puhua meille.”

Lähde: Bitter Winter

Kolumbia – Väkivalta nousussa

Marttyyrien Äänen työntekijät Kolumbiassa kertovat, että vuonna 2016 allekirjoitettu rauhansopimus sissien ja hallituksen välillä ei ole toiminut toivotulla tavalla, ja väkivaltaisuudet ovat sen jälkeen olleet jälleen kasvussa. ”Monet sissit ovat rauhasopimuksesta huolimatta palanneet väkivallan tielle”, Marttyyrien Äänen työntekijä sanoo.

Useat työlleen omistautuneet eturintaman työntekijät ovat jääneet ”punaisille alueille”, eli sissien tai puolisotilaallisten joukkojen hallinnoimille seuduille, uskollisesti paimentamaan seurakuntia ja levittämään evankeliumia.

Monet ovat kuitenkin joutuneet lähtemään kodeistaan ja heitä on kielletty pitämästä jumalanpalveluksia; joitakin on jopa surmattu. Sissit pitävät pastoreita ”sodan esteinä”, joka merkitsee heidän olevan vapaata riistaa taistelussa hallitusta vastaan.

Marttyyrien Ääni tukee ”punaisilla alueilla” työskenteleviä uskovia, jotka toteuttavat lähetyskäskyä itsensä alttiiksi pannen, opettavat lapsia, auttavat pastoreita perustamaan pieniä yrityksiä elantonsa tueksi, sekä tarjoavat turvapaikan ja rohkaisua väkivaltaa pakeneville kristityille perheille.

Herra johdata näitä uskollisia seuraajiasi sinun valmistamaasi tietä pitkin. Herra, sinä tiedät missä vaaroissa he ovat jatkuvasti. Varjele heitä, jotta he voivat tehdä ne tehtävät, joihin sinä Herra olet heidät kutsunut ja heille tarkoittanut.

Herra, me kiitämme siitä, että heidän elämänsä on sinun käsissäsi, ei heidän vainoojiensa. Rohkaise heitä Paavalin sanoin: ”Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.” (Room. 14:8) Anna myös meille viisauttasi ja herkkyys kuulla, mitä Sinä haluat meidän tekevän heidän tukemisekseen.

Kiinassa lapsia opetetaan vihaamaan uskontoa

Tämä näky on Kiinassa nykyisin kielletty.

Kiinan kouluissa on ryhdytty ennennäkemättömiin toimiin uskontoa vastaan, ja ne alkavat jo alakoulusta. Lapsia opetetaan, että Jumalaan uskominen on epänormaalia, ja opettajat rohkaisevat heitä ilmiantamaan uskonnollisia sukulaisiaan. Käytäntö aiheuttaa paljon pelkoa ja ahdistusta sekä lapsissa että heidän vanhemmissaan.

Alakoulua käyvän kristityn naisen poika löysi kotoaan kristillisen lehtisen. ”Opettajani sanoo, että kristinusko on xie jiao, harhaoppi. Jos uskot siihen, lähdet pois kotoa etkä pidä minusta huolta. Saatat myös sytyttää itsesi tuleen”, huolestunut poika kertoi.

Äiti pelkäsi aiheuttavansa ongelmia sekä pojalle että itselleen ja piilotti kaikki kodissa olevat uskonnolliset symbolit sekä uskontoon viittaavat asiat. Tämä ei silti riittänyt tyynnyttämään pojan mieltä.

Kuukautta myöhemmin poika löysi vahingossa uskonnollisen lehtisen äitinsä käsilaukusta. Lapsi nouti keittiöstä hedelmäveitsen ja pisteli raivokkaasti lehtiseen useita reikiä. Rei’itettyä lehtistä veitsen terässä heiluttaen poika vaati äitiään luopumaan uskosta, koska ”kristinusko on harhaoppi, eikä sinun tule uskoa siihen”.

Äiti oli järkyttynyt poikansa aggressiivisesta käytöksestä: kuinka hänen kerran niin viaton ja tottelevainen lapsensa oli muuttunut tällaiseksi? Mitä koulussa oikein kerrotaan?

“Ennen koulun aloittamista kerroin lapselleni luomiskertomuksesta ja hän uskoi sen. Mutta nyt poikani on kuin eri ihminen. Ateistisessa Kiinassa nämä puhtaat ja viattomat lapset opetetaan vihaamaan Jumalaa”, äiti sanoi katkerana.

Lapsia yllytetään ilmiantamaan vanhempansa

Isä rukoilemassa lapsilleen iltarukousta, kun perheen äiti, pyhäkoulunopettaja, oli kaksi vuotta vankilassa työnsä vuoksi.

Huhtikuun lopussa Keski-Kiinan Henanin provinssin Xinzhengin kaupungissa alakoulu järjesti oppilaille koulutuksen siitä, miten vastustaa uskontoa. Rehtori neuvoi lapsia olemaan ateisteja, eikä ikinä uskomaan jumalolentoihin. “Jos äitisi käy kirkossa ja uskoo Jumalaan, hän ei enää halua sinua lapsekseen”, opettaja varoitti.

Samassa kaupungissa toisen alakoulun opettaja näytti lapsille animoidun propagandaelokuvan, jossa uskovat oli kuvattu mustina hirviöinä. Opettaja kertoi lapsille myös, että uskonnolliset ihmiset voivat kirota heidät, ja että heidän pitäisi ilmoittaa poliisille kaikista kohtaamistaan uskovista.

Erään kyseistä koulua käyvän oppilaan huoltaja kertoi, että hänen poikansa ei aiemmin vastustanut uskontoa, mutta muutamien oppituntien jälkeen lapsi alkoi käyttäytyä aiemman luonteensa vastaisesti ja vastusti avoimesti, jos näki äitinsä lukevan uskonnollista kirjaa. Toisen oppilaan vanhemmat kertoivat, että lapsi on pelokas, hän pelkää poliisien vievän kristityn äidin pois.

Pohjoisessa Hebein provinssissa alakoulun oppilaita vaadittiin tarkkailemaan vanhempiaan ja varmistamaan, että he eivät osallistu uskonnolliseen toimintaan. Sen seurauksena eräs lapsi kielsi kristittyä isäänsä enää uskomasta Jumalaan, sillä se on epänormaalia ja vaarallista. ”Se johtaa umpikujaan. Jos käyt kokoontumisissa, sinut pidätetään”, poika sanoi huolissaan.

Rukoile uskoville vanhemmille viisautta tähän uuteen tilanteeseen, ja että Jumala varjelisi lasten sydämet ja mielet valheelta ja pelolta.

Lähde: Bitter Winter

Ismael, somalimuslimi, joka löysi Kristuksen

Tuemme Keniassa kristinuskoon kääntyneitä, jotka ovat päätöksensä vuoksi joutuneet vainotuiksi. Kun somali ryhtyy seuraamaan Jeesusta, vaino on lähes väistämätön seuraus siitä. Yksi tällainen uskova on 23-vuotias somalinuorukainen nimeltä Ismael. Tässä hän kertoo oman tarinansa.

Minun nimeni on Ismael, synnyin Mogadishussa Somaliassa vuonna 1996.

Olin hyvin nuori isäni kuollessa, ja elämämme oli sen jälkeen vaikeaa. Kolme vuotta sitten myös äitini kuoli ja jäin omilleni. Päädyin muuttamaan Keniaan paremman elämän toivossa.

Rekisteröidyin YK:n pakolaisjärjestössä, ja minut lähetettiin pakolaisleirille. Siellä oli todella kuuma, ja minulla oli jo entuudestaan terveysongelmia: diabetes, korkea verenpaine ja sydänongelmia. Olen myös liikuntarajoitteinen. Elämä leirillä oli vaikeaa, mutta tapasin siellä joitakin hyviä ihmisiä. Näin, miten he keskustelivat keskenään Jumalan Sanasta. Kuljin heidän perässään ja yritin ymmärtää mitä he puhuivat. He rohkaisivat minua tulemaan mukanaan kirkkoon. Suostuin, ja menin sinne heidän seurassaan, vaikka olin yhä muslimi. Somaliyhteisö sai tietää siitä ja alkoi vainota minua, vaikka en edes ollut kristitty silloin.

Muutin Nairobiin, jossa uskoin olevani turvassa. Nukuin kadulla YK:n pakolaisjärjestön toimiston edustalla. Nairobissa tapasin toisia kaltaisiani, jotka kävivät kirkossa pakolaisleirin ulkopuolella. He sanoivat kuuluvansa seurakuntaan. Pyysin heitä: ”Ottakaa minutkin mukaan.” Kirkossa tapasin mukavan pariskunnan ja hyvän sisaren. Kerroin heille kaikki ongelmani. He selittivät minulle Raamattua. He osasivat kertoa siitä hyvin, niin että ymmärsin.

He selittivät minulle erityisesti kaksi raamatunpaikkaa. Ensimmäinen niistä oli Johanneksen evankeliumi 3:16 ja toinen oli Heprealaiskirjeen 10:10. Jälkimmäisessä sanotaan, että Jumalan tahdon mukaisesti meidät on tehty pyhiksi Kristuksen ruumiin uhrilla, kerta kaikkiaan. Toisessa raamatunpaikassa sanotaan: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”

Olin hyvin yllättynyt ja onnellinen kuullessani nämä raamatunpaikat. Pohdin niitä mielessäni, ja eräänä yönä näin unen Herrasta. Olin ihmeissäni siitä mitä uusi isäni, äitini ja sisareni olivat minulle kertoneet, mutta unessa minulle ilmestynyt Jeesus selvensi minulle nämä raamatunpaikat tarkemmin ja ymmärsin ne. Silloin tulin uskoon ja halusin kasteelle.

Kasteeni jälkeen aloin kertoa uskostani somaleille, jotka nukkuivat kanssani kadulla. Heidän asenteensa minua kohtaan muuttui ja he alkoivat solvata minua.

Kadulla nukkuessamme meillä oli paljon ongelmia. Kerran minä ja kaksi muuta veljeä, joista toinen on pastori, olimme kävellen matkalla illalliselle, kun viereemme pysähtyi auto ja siitä nousi kahdeksan miestä. He alkoivat hakata meitä armotta. Aloin huutaa. Sanoin että minulla on korkea verenpaine ja pyysin, etteivät he hakkaisi minua. Hyökkääjät olivat somaleja ja alkoivat puhua somalia. He sanoivat: ”Hakkaa se paskiainen kunnolla, hän on uusi uskova.” Seurassani ollut veli menetti tajuntansa pahoinpitelyn vuoksi. Hyökkääjät puhuivat keskenään siitä, kuinka on henkilöitä, jotka opettavat meitä ja houkuttelevat pois islamista. He sanoivat aikovansa tappaa heidät. Tajusin, että he tarkoittivat uutta isääni, äitiäni ja sisartani.

Ympärillemme alkoi kerääntyä ihmisiä, joten hyökkääjät lähtivät pakoon ja paikalle tulleet veivät loukkaantuneen veljen sairaalaan. Kävimme myös poliisiasemalla tekemässä ilmoituksen, mutta poliisit eivät voineet tehdä mitään hyväksemme. Sieltä menimme pastorin, hänen vaimonsa ja sisaremme luo. Kerroimme, että meidät oli hakattu ja että olimme käyneet poliisiasemalla.

Monet somalit käyvät läpi samoja asioita kuin minä. Sisaremme kertoi, että on uskovia, jotka haluavat auttaa meitä. Olemme siitä hyvin iloisia.

Tällä hetkellä minä ja kaksi veljeä asumme erillämme, kaikki yksin, mutta olemme päättäneet muuttaa yhteiseen asuntoon, ja pastori auttaa meitä vuokraamaan sen. Olemme hyvin kiitollisia ja onnellisia.

Olemme hyvin kiitollisia isällemme, äidillemme ja sisarellemme. Olemme kiitollisia myös teille siitä, että tuette meitä. Pyydämme, että jatkaisitte hyvää työtänne. Emme koskaan lakkaa kertomasta evankeliumia. Seisokaa meidän rinnallamme rukouksin ja eri tavoin. Kiitos paljon! Tervehdin teitä Jeesuksen Kristuksen nimessä, aamen!

Uganda – Imaami menetti omaisuutensa kristinuskoon käännyttyään

Yassin, hänen vaimonsa ja yksi heidän lapsistaan.

Yassin, kolmesta moskeijasta vastuussa ollut imaami, ja hänen vaimonsa kääntyivät kristinuskoon kaksi vuotta sitten sen jälkeen, kun Yassinin vaimo parantui vakavasta sairaudesta kristillisessä jumalanpalveluksessa.

Kun Yassin kertoi äidilleen heidän kääntymyksestään kristinuskoon, hänen perheensä poltti Yassinin kodin ja myi Yassinin isän hänelle antaman maapalstan.

Kodin menetyksen jälkeen osa perheestä nukkui kirkossa ja osa eräässä pienessä rakennuksessa. Tällä tavoin he elivät kahden vuoden ajan, kunnes Marttyyrien Äänen työntekijä kuuli heidän tilanteestaan ja järjesti koko perheelle muuton turvalliseen paikkaan.

Yassin kertoi Marttyyrien Äänen työntekijälle, että kaikesta kokemastaan huolimatta perhe on varma, että Kristus on todellinen ja hänellä on kaikki valta.

He rukoilevat, että heidän sukulaisensa näkisivät totuuden ja ryhtyisivät seuraamaan Kristusta. ”En voi edes kuvitella palaavani orjuuteen (islam)”, Yassin sanoi. ”Kristus on minun kaikkeni.”

Herra, me kiitämme tästä perheestä, jonka olet johdattanut yhteyteesi. Kiitos niistä ihmeistä, joita olet heidän hyväkseen tehnyt. Vahvista heitä edelleen pysymään lujina uskossa sinuun. Kiitos, että vastaat heidän rukouksiinsa, ja johdatat myös muut perheenjäsenet luoksesi. Kiitos Herra, että heidän sydämensä ovat kiinnittyneet sinuun, eivätkä mihinkään maalliseen, koska sinä Herra olet Elämä ja sinä itse olet opettanut: ”… sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi.” (Luuk. 12:15)

Deborah ja Christina Nigeriasta

Deborah oli istumassa kotinsa edustalla mangopuun alla, kun aseistetut miehet ajoivat pihaan kuorma-autolla. Deborahin adoptoimat 9- ja 7-vuotiaat sisarentyttäret olivat syömässä koulupäivän jälkeistä välipalaa ulko-oven edustalla ja Deborahin mies istui sisällä valmistelemassa illan raamattuopetusta.

Hetken kuluttua Deborah kuuli neljä laukausta huoneesta, jossa hänen miehensä oli työskentelemässä. Kauhun vallassa Deborah alkoi rukoilla. Ulos tultuaan miehet tarttuivat hänen kahteen nuoreen tyttöönsä ja pakottivat kirkuvat tytöt kuorma-autoon.

Deborah kompuroi nopeasti jaloilleen ja juoksi kuorma-auton perään, mutta pian hän kompastui ja pyörtyi auton jäljestä nousevan pölyn keskelle. Kun Deborah heräsi sairaalassa, sairaalan henkilökunta varmisti hänen pelkonsa – hänen aviomiehensä oli tapettu ja heidän tyttönsä oli kidnapattu. Välittömästi Deborahiin iski suru, jollaista jo niin moni nigerialainen nainen on joutunut kohtaamaan. “Olin aivan sekaisin”, hän selittää. “Kadotin itseni kokonaan. Painoni myös laski ja kävin läpi syvää traumaa.”

Christina oli juuri menossa nukkumaan, kun hän kuuli tulituksen äänen kotikylässään Bornon osavaltiossa. Ammunnan äänet lähestyivät. Nopeasti hän kaappasi nukkuvan viisivuotiaan Rejoice-tyttärensä juostakseen turvaan. Christinan mies ja heidän kahdeksan muuta lastaan olivat jo leiriytyneinä vuorilla – tavanomainen varotoimi siitä lähtien, kun Boko Haramin terroristit olivat alkaneet tehdä hyökkäyksiä heidän alueelleen Pohjois-Nigeriassa. Mutta ennen kuin Christina ehti edes ulos talosta, hän sai osuman käsivarteensa. Hyökkääjän luoti läpäisi hänen vasemman hauiksensa sekä Rejoicen selän tappaen lapsen välittömästi. Rejoice kuoli rakastavan äitinsä käsivarsille.

Molemmat naiset kuuluvat “surun sisariin”. Murheellista kyllä, he edustavat monia muita, jotka kokevat vainoa Pohjois-Nigeriassa. Kärsimyksistään huolimatta Deborah ja Christina ovat pysyneet uskollisina Jeesukselle ja tuntevat lohdutusta tietäessään olevansa osa maailmanlaajuista uskovien perhettä, joka haluaa seistä heidän rinnallaan niin surun kuin ilon aikoina. He tietävät myös, että tämä maailma kaikkine ongelmineen ei ole heidän iankaikkinen kotinsa. Ja tämä tosiasia antaa heille suuren toivon!

Tutustu Deborahin ja Christinan tarinaan kuuntelemalla radio-ohjelmamme ja rukoilemalla, että he ja heidän kaltaisensa naiset toipuvat traumaattisista kokemuksistaan. Rukousideaa saat toipumisen portaista klikkaamalla tästä.

Pdf-version voit ladata tästä.

Pakistan – Kahden kristityn jumalanpilkkasyytteet kumottu

Pakistanissa jumalanpilkkasyytteet voivat seurata mitä erinäisemmistä asioista. Nyt vapautetuista kahdesta kristitystä toisen vei vankilaan Raamatun kertomus Lootista, toisen revityt Koraanin sivut.

Kesäkuun 6. päivä kristitty mies, Nazir Masih, vapautettiin lahorelaisesta vankilasta, jossa hän oli ehtinyt virua viisi vuotta jumalanpilkasta syytettynä. Syytteet häntä vastaan kumottiin.

Ennen pidätystään Nazir Masih oli työskennellyt siivoojana sokeiden lasten koulussa. Hän oli ollut siellä töissä kahdenkymmenen vuoden ajan, ja hänet tunnettiin alueella hyvin.

Nazir oli ystävystynyt koulun vieressä parturina työskentelevän islaminuskoisen Shahid Mehmoodin kanssa, ja heillä oli usein tapana keskustella keskenään hiljaisina hetkinä. Eräänä päivänä Nazir päätti kertoa Raamatusta Lootin tarinan. Shahidin mielestä tarina oli islamia herjaava, sillä Koraanissakin kerrotaan profeetta Lootista, mutta hieman eri tavalla. Hän ilmoitti poliisille Nazirin loukanneen profeetta Lootia, ja 23. elokuuta vuonna 2014 Nazir pidätettiin Islamin pyhän profeetan herjaamisesta.

Toinen syytteistä vapautetuista kristityistä on Nasirin helluntaiseurakuntaa johtanut pastori Jadoon Masih, jonka syyteet kumottiin 12. heinäkuuta.

Hänet pidätettiin 2. helmikuuta 2017, kun islamilaiset uskonnolliset johtajat olivat toistuvasti löytäneet Koraanin sivuja lojumasta hänen seurakuntansa pihalta. Tuntemattomiksi jääneet henkilöt olivat jättäneet revittyjä Koraanin sivuja rukoushuoneen pihalle yli kahden kuukauden ajan ennen pastorin pidätystä.

On melko selvää, että pastori Masih lavastettiin syylliseksi. Jumalanpilkasta syytettyjen kristittyjen pelkona on joutua vihaisten ihmisjoukkojen tappamiksi tai kidutetuiksi vankilassa. Toisinaan syytösten vuoksi on tuhottu kokonaisia kristittyjen kaupunginosia. Pastori Masih pääsi poikkeuksellisesti ehdonalaiseen vapauteen myöhemmin samana vuonna, mutta hän joutui kuitenkin siitä saakka piilottelemaan kuuden lapsensa kanssa, sillä kotiinpaluu ei ollut turvallista.

Valheelliset jumalanpilkkasyytökset ovat valitettavan yleisiä Pakistanissa. Toisinaan niitä käytetään henkilökohtaisen kaunan kostamiseksi tai omaisuuden anastamiseksi. Nazir Masihin ja Jadoon Masihin tapauksissa on hienoa nähdä, että oikeus tuli oikeudenmukaiseen päätökseen. Jumalanpilkkasyytökset tulevat silti todennäköisesti seuraamaan molempia miehiä heidän elämänsä loppuun saakka.

Lähde: International Christian Concern