”Ei kannata hukata hyvää kriisiä” – Kiina, korona ja kristinusko

Näyttää yhä selvemmältä, että Kiinan kommunistinen puolue hyödyntää koronapandemiaa viedäkseen loppuun kristillisyyden ”kiinalaistamisen”.

Politiikassa sanotaan, että ei pidä hukata hyvää kriisiä, ja kommunistinen Kiina näyttää nyt toteuttavan tätä sanontaa. Kristinuskon ja kristillisten seurakuntien nujertamisen suhteen koronapandemia koitti oivalliseen aikaan.

Koronan jyllätessä kiinalaisetkin seurakunnat sulkivat ovensa ja keskeyttivät toimintansa, mutta nyt ne eivät saa avautua uudelleen, elleivät ne täytä kaikkia viranomaisten vaatimuksia.

Kiinan viranomaisten tavoitteena on tehdä ”länsimaisena” pidetystä kristinuskosta niin säänneltyä, että se ei näyttäisi eroavan valtion linjasta. Tämän toivotaan vievän pois osan kristinuskon houkuttelevuudesta – se on tarjonnut turvapaikan kaiken näkevältä ja tietävältä valtiovallalta. Presidentti Xi Jinpingin visioiman kiinalaistetun kristinuskon myötä hengellisen näkökulman kertomisesta tulee vaikeampaa. Kiinan kommunistinen puolue arvelee, että uskonnon kiinnostavuus vähenee, jos uskonto näyttää ja kuulostaa aivan kommunistiselta puolueelta, mutta uskosta voi seurata vainoa, työmahdollisuuksien ja sosiaalietuuksien menetystä. Miksi siis vaivautua?

Alun perin kiinalaistamisesta puhuttiin kiinalaiseen kulttuuriin kuuluvien elementtien sisällyttämisestä jumalanpalvelusten elementteihin. Päällisin puolin se näytti siltä, mitä seurakunnat muutoinkin eri maissa ovat tehneet — paikallinen kulttuuri vaikuttaa esimerkiksi musiikkiin tai siihen, miten rukoillaan — mutta kiinalaistaminen paljastuikin merkitsemään paljon enemmän.

Kirkkoja oli aiemmin kehotettu ripustamaan presidentin kuva näkyvästi esille, mutta nyt koronarajoitusten hellittäessä kirkot eivät saakaan avata oviaan uudelleen, ellei kuva ole esillä. Kirkoista on lisäksi poistettu kristillisiä symboleja ja seinille ripustettuja kristillisiä julisteita.

Kirkkojen sulkemiset, tuhoamiset, ristien poistamiset sekä kirkkojen muuttaminen esimerkiksi kulttuurikeskuksiksi jatkuivat myös koronapandemian riehuessa. Pelkästään Jiangxin provinssin Shangraon kaupungissa ainakin 400 valtiojohtoista Kolme Itse -kirkkoa sekä kotiseurakuntaa lakkautettiin kevään aikana.

Lähde: Bitter Winter

Jemen – Vainotut uskovat pyytävät rukoilemaan

Jemeniläiskristityt kohtaavat ankaraa vainoa perheen ja yhteisön tahoilta.

Sodan, nälänhädän ja koronapandemian keskellä elävät vainotut jemeniläiset kristityt pyytävät rukoilemaan puolestaan.

Jemenissä asuu muutamia tuhansia kristittyjä. Islamin hylkäämisestä voidaan rangaista kuolemalla, joten suurin osa jemeniläiskristityistä elää toisistaan tietämättä ja jatkuvassa pelossa siitä, että heidän naapurinsa saavat tietää heidän uskostaan.

COVID-19 saapui Jemeniin myöhemmin kuin muihin alueen maihin. Jemenissä riehuu sisällissota, joka vaikeuttaa viranomaisten ja ulkomaisten toimijoiden työtä maassa. Yhtäältä tilanne on johtanut vainoon, joka pitää seurakunnan maan alla. Toisaalta vuosia kestäneet vastoinkäymiset ovat tehneet jemeniläisistä hengellisesti nälkäisiä. Monet Jemenissä toimivat pastorit kertovat ihmisten olevan avoimia evankeliumille.

Khalidin uusi usko joutui heti suurelle koetukselle, kun hän hylkäsi islamin ja kääntyi kristinuskoon. Hänen vaimonsa jätti hänet ja otti mukaansa heidän kaksi pientä lastaan. Vaimo sanoi palaavansa ainoastaan sillä ehdolla, että Khalid palaa islamiin.

Khalidin kolme lähintä ystävää sanoivat hänelle, että tieto hänen uudesta uskostaan oli päässyt leviämään, ja hänet voitaisiin tappaa. Khalidilla oli edessään kaksi vaihtoehtoa — pysyä vahvana uskossaan Kristukseen tai palata islamiin, jolloin hän voisi elää näennäisesti turvassa. Rukoiltuaan paljon tilanteensa puolesta, Khalid päätti edelleen valita Jeesuksen. Hän tietää kuitenkin, että elämä ei tule olemaan helppoa.

Vaimo on sittemmin palannut takaisin kotiin, mutta kannustaa edelleen miestään palaamaan islamiin. Rukoile, että Khalid pysyy vahvana uskossaan ja kasvaa siinä. Rukoile, että Khalidin vaimokin tulisi tuntemaan Kristuksen, ja että Jumala suojelisi ja varjelisi tätä perhettä.

Lähteet: Marttyyrien Ääni, International Christian Concern

VOM Siskot – Pojan vakava sairaus johti ristin juurelle

Hina on kotoisin Delhistä. Mentyään naimisiin hän muutti miehensä kanssa Muradabadiin, jossa he elivät tavallista sunnimuslimien elämää päivittäisine rukoushetkineen ja paastonaikoineen ja kuuluivat paikalliseen muslimiyhteisöön.

Heidän poikansa sairastui vakavasti, jonka takia hänet vietiin satojen kilometrien päähän lääkäriin saamaan hoitoa. Lääkärit tekivät parhaansa, mutta hoidot eivät tehonneet. Kun mikään ei auttanut, Hina muisti aiemmin näkemänsä seinäkirjoituksen. Siinä puhuttiin Jeesuksesta, miten vain hän voi auttaa silloin kun mikään muu ei auta.

Viimeisenä vaihtoehtonaan Hina ja hänen miehensä päättivät rukoilla Jeesusta, vaikka eivät oikein edes tienneet miten rukoilla. Mutta Jeesus kuuli rukouksen! He näkivät kirkkaan valon, joka laskeutui heidän poikansa sairasvuoteen luo. Siitä hetkestä alkoi pojan paraneminen, ja muutaman päivän kuluttua hän oli täysin kunnossa. Sairaalassa saadun rukousvastauksen tähden koko perhe halusi antaa elämänsä Jeesukselle.

Kun Hinan ja hänen miehensä suku sai tietää, että he olivat kääntyneet kristityiksi, he lakkasivat puhumasta heidän kanssaan. He alkoivat piinata heitä niin, että Hina ja hänen perheensä pelkäsivät asua yhteisönsä keskellä. Heidän oli pakko jättää kotinsa ja omaisuutensa Muradabadiin ja lähteä sukunsa ja yhteisönsä keskeltä pakoon.

Horjumatonta uskoa Intiassa – Nuori perheenisä murhattu

ADF:n edustajat vierailemassa Bindi Mundan luona. Kuva: Morning Star News

Kun Kande Munda kuuli vaativan koputuksen oveltaan kesäkuisena iltana, hän arvasi oven takana olevan samat miehet, jotka olivat uhkailleet häntä jo neljän vuoden ajan.

Jharkhandin osavaltion Barin kylässä asuva 27-vuotias Kande Munda kääntyi kristinuskoon neljä vuotta sitten. Hänen perheensä lisäksi kylässä ei asunut muita kristittyjä. Heitä vastustettiin alusta lähtien, ja vuonna 2018 heidän kotiinsa hyökättiin ensimmäisen kerran. Siinä yhteydessä Kanden anoppi juokkoraiskattiin.

Kello oli noin 8 illalla. Kande oli päättänyt illallisen vaimonsa Bindin kanssa ja ryhtynyt iltarukoukseen, kun he kuulivat pauketta oveltaan. Kande arvasi tulijoiden olevan pahoin aikein liikkeellä. Hän sanoi vaimolleen, että hänet saatettaisiin tappaa, mutta kehotti Bindiä pysymään vahvana eikä koskaan luopumaan uskostaan Jeesuksesta.

Pariskunta päätti olla avaamatta ovea, mutta heiveröinen ulko-ovi ei hyökkääjiä pidätellyt. Kolme heistä tunkeutui sisään taloon ja viisi odotti ulkona. Tulijat olivat kotitekoisin pistoolein ja terävin veitsin aseistautuneita.

”Yksi heistä osoitti miestäni aseella ja käski kahta muuta raiskaamaan minut ja sitten tappamaan mieheni”, Bindi kertoo.

Pariskunnan 1- ja 3-vuotiaat tyttäret olivat nukkumassa. Aseistautuneet hyökkääjät tarttuivat Kandea kurkusta ja pakottivat hänet polvilleen.

”En ole tehnyt mitään väärää – älkää tappako minua”, Kande aneli. Bindi sieppasi lapset kainaloonsa ja ryntäsi pakoon. Bindi huusi naapureita apuun, mutta kukaan ei tullut. Kyläläiset eivät uskaltaneet auttaa, sillä hyökkääjät olivat käskeneet heitä pysymään kodeissaan sinä iltana. Bindi juoksi useiden kilometrien matkan toisen seurakuntalaisen luokse.

”Palasimme yhdessä kylään etsimään Kandea, mutta häntä ei löytynyt”, Bindi kertoo.

Myöhemmin samana iltana Kanden pikkuveli oli palaamassa kylään moottoripyörällä. Hän havaitsi tien vierellä verilammikossa makaavan ruumiin, jonka hän tunnisti veljekseen. Kande haudattiin seuraavana päivänä ja poliisit tutkivat hänen murhaansa.

Bindi kertoo, että hautajaisten jälkeen hänen isänsä kehotti häntä luopumaan uskostaan, mikäli haluaisi pysyä elossa. ”Elän Jeesukselle ja kuolen Jeesukselle, mutta en koskaan hylkää uskoani”, Bindi vastasi.

Alliance Defending Freedom India -ihmisoikeusjärjestön Jharkhandin osaston johtaja Sandeep Oraon vieraili Bindin luona hieman myöhemmin. Hän lupasi perheelle oikeusapua ja rukoili heidän kanssaan.

Paikallinen uskova Sanjay Sandil kuvailee Kundan olleen jalo ihminen – epäitsekäs, taitava rakennustyömies ja peltotyöläinen, joka suostui tekemään töitä puolella palkalla heille, joilla ei ollut varaa maksaa enempää.

”Hän teki kovasti töitä perheensä eteen”, Sanjay kertoo. ”Nyt pienillä lapsilla ei ole isää huolehtimassa heistä ja kasvattamassa heitä.”

Bindi on muuttanut lapsineen toiseen kylään, sillä miehensä sieppausta todistaneena tappajat voivat nyt etsiä häntä.

Lähteet: Morning Star News, Christian Solidarity Worldwide

Julma hyökkäys kristittyä perhettä kohtaan Intiassa

Äärihindut hyökkäsivät kristittyä perhettä vastaan julmasti 1. heinäkuuta Chhattisgarhin osavaltiossa sijaitsevassa Mohanbedan kylässä, koska he eivät suostuneet kieltämään uskoaan.

Laxman-niminen 18-vuotias nuorukainen ja hänen 21-vuotias siskonsa loukkaantuivat vakavasti hyökkäyksessä. Heidän kotinsa rosvottiin ja heidän maapalstansa riistettiin heiltä.

Samaan seurakuntaan heidän kanssaan kuuluva Tunaviram Markham kertoi, kuinka koko kylä piiritti Laxmanin kodin ja alkoi heitellä sitä kivillä. Sen jälkeen he tunkeutuivat sisään ja alkoivat hakata perheeseen kuuluvia.

”Tulin käymään tämän perheen luona, kun kuulin hyökkäyksestä heitä vastaan”, Tunaviram kertoi. ”Kukaan ei auttanut heitä eivätkä poliisit päästäneet ulkopuolisia kylään. Oli murheellista nähdä, miten avuttomia nämä kylän ainoat kristityt olivat.”

Paikalliset uskovat kertovat, että perheeseen on kohdistunut sosiaalinen boikotti, joka tarkoittaa, että he eivät ole saaneet juoda tai ottaa vettä kylän yhteisestä kaivosta. Heidän ei myöskään ole ollut sallittua olla tekemisissä ei-kristittyjen kanssa. Perhe oli pyytänyt paikallisviranomaisia ja poliisia puuttumaan syrjintään, mutta heistä ei ollut apua.

Koronapandemian aiheuttaman ulkonaliikkumiskiellon aikana hyökkäykset kristittyjä vastaan ovat kasvaneet. Mohanbedan kylässä partioi lähes neljäkymmentä poliisia. He eivät anna tämän kristityn perheen tavata tai puhua ulkopuolisille. Poliisit ovat jopa takavarikoineet heidän puhelimensa.

Lähde: International Christian Concern

Kymmeniä kristittyjä pidätetty Iranissa, kohtuuttomia takuuvaatimuksia

Joseph Shahbazian. Kuva: Middle East Concern

Aiemmin tässä kuussa kerroimme, kuinka kesä-heinäkuun vaihteessa Iranissa pidätettiin yli kymmenen kristittyä koordinoiduissa iskuissa kolmessa eri kaupungissa. Tiedot ovat sen jälkeen tarkentuneet ja on käynyt ilmi, että pidätettyjä tai kuulusteltuja kristittyjä on ainakin 35, mahdollisesti jopa yli 50.

Suurin osa vapautettiin muutaman päivän kuluttua joko ilman syytteitä tai syytettyinä ”kansallisen turvallisuuden vastaisista teoista sionistista kristinuskoa levittämällä”. Näihin syytteisiin he joutuvat myöhemmin vastaamaan oikeudessa.

Kaikki eivät kuitenkaan päässeet vapaiksi. Kotiseurakuntaa johtava armenialaiskristitty Joseph Shahbazian (56) on edelleen pidätettynä, sillä hänen vapautensa hinnaksi on asetettu ennenkuulumattoman korkeat takuut. Samoin pidätettynä on Maliheh Nazari -niminen 46-vuotias nainen.

Poikkeuksellisia, ankaria menettelyjä

Josephin perheelle kerrottiin ensin, että takuusumma olisi 300 miljoonaa tomania (noin 13.000 euroa), ja että vastoin vallitsevaa käytäntöä summa pitää maksaa käteisellä. Perhe onnistui suurella vaivalla kokoamaan vaaditun summan. He menivät rahat mukanaan oikeustalolle maksamaan takuut, mutta heille kerrottiinkin, että takuusumma oli kymmenkertaistettu, noin 130.000 euroon. Tämä on kaksi kertaa suurempi summa, kuin kenenkään iranilaiskristityn vapauden hinnaksi tähän mennessä asetettu.

Mina Khajavi, 57-vuotias uskova nainen, oli pidätettynä 20 päivää. Koko tuon ajan hänen silmänsä olivat sidottuina eikä hän tiennyt, missä hän on. Kun hänet lopulta vapautettiin, hänet työnnettiin autoon, josta hänet laskettiin ulos hänelle tuntemattomalla teheranilaisella kadulla rahattomana ja ilman puhelinta. Hän joutui pyytämään ohikulkijaa soittamaan perheelleen ja pyytämään heitä etsimään hänet.

Maliheh Nazari on myös edelleen vangittuna, sillä hänenkin vapautensa ehdoksi on asetettu samat kolme miljardia tomania, kuin pastori Josephille.

Malihehin perheellä ei ole mahdollisuuksia maksaa takuita, joten hänet on siirretty Evinin vankilasta Qarchakin naistenvankilaan Varaminiin.

Malihehin lapsille oli luvattu, että he voivat käydä katsomassa äitiään Evinin vankilassa, mutta aamulla 22. heinäkuuta hänet siirrettiin ennalta varoittamatta pahamaineiseen Qarchakin vankilaan. Vaikuttaa siltä, että sekä Josephin että Malihehin tapauksessa takuusumma asetettiin tarkoituksella niin korkeaksi, että heidän perheensä eivät pysty niitä maksamaan.

Maliheh kuuluu ”Yksi sydän” -nimiseen pelkästään naisille tarkoitettuun kotiseurakuntaan Teheranissa. Muitakin samaan seurakuntaan kuuluvia naisia on pidätetty. Maliheh on naimisissa ja hänellä on 22 ja 15-vuotiaat pojat. Pojista vanhempi on sairastanut syöpää kahden vuoden ajan.

Qarchakin vankila on syrjäinen ja pahamaineinen vankila aavikolla Teheranista kaakkoon. Sen syrjäisen sijainnin vuoksi perheiden on lähes mahdotonta vierailla vangittujen omaistensa luona. Qarchakin vankila on tarkoitettu vakavista rikoksista, kuten ryöstöistä, murhista ja huumerikoksista tuomituille naisille. Olosuhteet vankilassa ovat surkeat.

Lähteet: Article 18, Mohabat News, Middle East Concern

Työtä sissien valvovan katseen alla Kolumbiassa

Työtä sissien valvovan katseen alla Kolumbiassa

Manuel ja Sandra evankelioivat yhdessä Kolumbiassa, puolisotilaallisten joukkojen hallitsemalla alueella.

Ennen kuin Manuel ja Sandra voivat kertoa tarinansa, heidän piti matkustaa pois kotikylästään.

Ensin siihen oli kuitenkin saatava lupa kylää valvovalta puolisotilaallisten joukkojen komentajalta. Sen jälkeen heidän piti ylittää leveä joki ja ajaa moottoripyörällä 40 minuuttia alueelle, jossa he tunsivat olonsa riittävän turvalliseksi kertoakseen tarinansa. Jos he palaisivat kotiin minuutinkin myöhässä komentajan antamasta kotiintuloajasta, sillä olisi seurauksensa. ”Meidät tapettaisiin”, Manuel sanoi.

Manuelille ja Sandralle tämä on toistuva kuvio. Jos he eivät evankelioi omassa kylässään, he matkustavat evankelioimaan lähikyliä. Mikään matka ei ole samanlainen. Toisinaan he kohtaavat matkoillaan kuolemaa pyrkiessään kertomaan sanoman ikuisen elämän toivosta naapureilleen.

”Olen kokenut paljon vaikeuksia”, Manuel sanoo hiljaa. ”Olen nähnyt ihmisten kuolevan edessäni. Kun näen sissit, tunnen pelkoa. Pelkään, että he tappavat minutkin. Mutta meillä on Jumala, joka vahvistaa meitä. Meidän on evankelioitava heitäkin. Pelostani huolimatta olen iloinen siitä, että saan palvella Herraa.”

Manuel (41) ja Sandra (39) ovat toimineet evankelistoina 12 vuotta. Kuuden lapsensa ja yhden lapsenlapsensa kanssa he ovat aina eläneet puolisotilaallisten joukkojen valvovan katseen alla. Oikeistolaiset puolisotilaalliset joukot ovat taistelleet sissiliikkeitä vastaan vuosikymmeniä. Näiden ryhmien hallitsemilla ”punaisilla alueilla” asuvat kristityt joutuvat molempien osapuolien vainoamiksi, sillä evankeliumin sanoma on ristiriidassa heidän toimintansa kanssa.

Vain puoli vuotta sen jälkeen, kun Manuel ja Sandra olivat tulleet uskoon, kolme FARC-sissiä säntäsi heidän kotiinsa. ”Missä Manuel on?” yksi heistä vaati saada tietää. ”Me tapamme hänet!” Manuel oli vain minuutteja aiemmin lähtenyt noutamaan illallista perheelleen ja joillekin sukulaisille, jotka olivat heidän vierainaan.

Sandra ja lapset istuivat peloissaan toisiaan vastaan painautuneina. Yksi sisseistä sanoi Sandralle, että jos hän yrittäisi soittaa kenellekään, he tappaisivat Sandran ja lapset. Sissit tutkivat talon läpikotaisin, myös sänkyjen alustat. Sitten sissit sieppasivat kahdeksan ihmistä – Manuelin veljen, Sandran 18-vuotiaan veljenpojan ja kuusi muuta sukulaista. Heidät vietiin pois, ja hetken päästä Sandra kuuli laukauksia.

Perheenjäsenten kuolemasta puhuminen saa Sandran edelleen kyyneliin.

Manuel, Sandra ja lapset pakenivat toiseen kylään, jossa he elivät piilossa kahden vuoden ajan. Manuel ei tiedä miksi sissit tuona päivänä tulivat hänen kotiinsa mutta hän tietää, että jos hän olisi ollut tuolloin kotona, hän olisi kuollut.

Sen jälkeen moni asia Manuelin ja Sandran elämässä on muuttunut. He ovat muuttaneet toiseen kylään ja heistä molemmista on tullut pastoreita. Puolisotilaalliset joukot seuraavat heidän jokaista askeltaan, mutta he ovat toistaiseksi onnistuneet pystyttelemään poissa sissien näköpiiristä.

Manuel johtaa jumalanpalveluksia yksinkertaisen katoksen alla joka torstai ja lauantai. Hänen oman perheensä lisäksi seurakuntaan kuuluu kolme muuta aikuista ja 30 kylässä asuvaa lasta. Puolisotilaalliset joukot osallistuvat usein jumalanpalveluksiin kuullakseen, mitä Manuel puhuu.

“He eivät halua seurakunnassa puhuttavan murhista, joten pastoreiden on oltava varovaisia sanoissaan”, Marttyyrien Äänen työntekijä kertoo. ”Sen vuoksi he lähettävät ihmisiä kuuntelemaan puheita. Jos pastori saarnaisi puolisotilaallisiin joukkoihin liittymistä vastaan, hänet tapettaisiin. Tiedämme pastoreita, jotka on tapettu seurakuntaan soluttautuneen puolisotilaallisten joukkojen jäsenen vuoksi.”

Puolisotilaallisille ilmoittautuminen ja poistumisluvan pyytäminen on vaikeuttanut työtä. Jatkuva tarkkailu heidän vieraillessaan kodeissa aiheuttaa lisää stressiä. ”He tarkkailevat meitä jatkuvasti”, Manuel sanoi. ”He tietävät mihin taloon menemme, mistä talosta tulemme ja mihin menemme seuraavaksi. He tietävät kaiken.”

Ollessaan erityisen peloissaan tai stressaantuneita Manuel ja Sandra rohkaisevat toisiaan Filippiläiskirjeen kohdalla 4:13: ”Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.”

”Lausumme sen nukkumaan mennessämme”, Manuel sanoi. ”Joten kun heräämme, tunnemme Herran vahvistaneen meitä.”

”Koska tunnemme Sanan, me vahvistumme pariskuntana. Rukoilemme aina yhdessä. Rukoilemme heidän puolestaan, jotka haluavat vahingoittaa meitä ja heidän puolestaan, jotka puhuvat meistä pahaa”, Sandra lisää.

Kahdentoista työvuotensa aikana heillä ei ole ollut taukoa stressaavasta elämästä konfliktialueella. Sandra sanoi heidän ainoan ”lomansa” olleen, kun sissit pakottivat heidät pois kylästä. He ovat silti sitoutuneita Jumalan valtakunnan työhön tietäen, että heidän lepopaikkansa on Jeesuksessa Kristuksessa.

Egyptissä siepattu nainen pääsi takaisin kotiin

Paikalliset uutiset Egyptissä kertovat, että huhtikuussa siepattu kristitty nainen Rania Abd el-Meseh on päässyt palaamaan kotiinsa 15. heinäkuuta.

Rania on kolmen lapsen äiti ja ammatiltaan opettaja. Kaksi hunnutettua naista sieppasi hänet 23. huhtikuuta. Kolme päivää myöhemmin sosiaalisessa mediassa alkoi kiertää video, jossa Rania kertoi kääntyneensä islamiin. Videon nähneet huomasivat kuitenkin, että hän ei näyttänyt puhuvan videolla vapaaehtoisesti.

Toukokuussa poliisit pidättivät kolme miestä sieppauksesta epäiltyinä: koulun johtajan, matkapuhelinmyyjän sekä kolmannen henkilön.

Vaikutusvaltaisen Al-Azhar-moskeijan suurimaami vahvisti, että Rania ei ollut ilmoittanut islamilaisille viranomaisille kääntymisestään islamiin, vaan hän on yhä kristitty.

Tällä hetkellä ei ole selvää, miten viranomaiset aikovat edetä sieppaajien suhteen. Egyptin kristityistä tuntuu usein, että viranomaiset eivät ota heihin kohdistuneita rikoksia vakavasti. Kristittyjen naisten sieppaukset ovat myös yleisiä, ja vain harvoin he pääsevät takaisin kotiin. Siksi onkin suuri kiitosaihe, että Rania on päässyt kotiin.

Lähde: International Christian Concern

Hyökkäys seurakuntaan Sri Lankassa

Kotiseurakuntaan hyökättiin viime sunnuntaina Sri Lankan Batticaloan alueella.

Noin 40 äärihindun ryhmä tunkeutui kotiseurakuntaan Chenkaladyn kaupungissa viime sunnuntaina aamuyhdeksältä, kun seurakunta oli koolla. Hyökkääjät hakkasivat pastoria ja hänen vaimoaan, jotka saivat lieviä vammoja. Myös pastorin isää, anoppia ja muita paikalla olleita kristittyjä hakattiin.

Sri Lankassa kristittyjä on noin 8 prosenttia väestöstä, ja he kohtaavat usein häirintää ja väkivaltaisia hyökkäyksiä muiden uskonnollisten yhteisöjen taholta. Suurin osa väestöstä on buddhalaisia, hinduja on noin 14 prosenttia ja muslimeja 9 prosenttia.

Poliisit tutkivat tapahtunutta.

Lähde: Barnabas Fund

Kolme päivää väkivaltaa – ainakin 22 kristittyä murhattu Nigeriassa

Tämäkin lapsi on yksi tuhansista nigerialaisista kristityistä, jotka ovat joutuneet hakemaan turvaa pakolaisleriltä.

Ainakin 22 kristittyä on tapettu ja yli 2000 joutunut pakenemaan, kun fulanit suorittivat kolme päivää kestäneen hyökkäyksen pääasiassa kristittyjen asuttamalla Goran seudulla Kadunan osavaltiossa 10.-12. heinäkuuta.

Hyökkäykset onnistuivat siitä huolimatta, että turvallisuusjoukkojen määrää alueella oli lisätty valvomaan 24 tunniksi määrättyä ulkonaliikkumiskieltoa. Kielto oli asetettu samalla seudulla aiemmin tapahtuneiden hyökkäysten vuoksi.

Ensimmäinen hyökkäys tapahtui aikaisin aamulla perjantaina 10. heinäkuuta. Fulanit tunkeutuivat Chibobin kylään ja surmasivat yhdeksän kyläläistä, suurin osa heistä naisia ja lapsia. Lisäksi seitsemän ihmistä loukkaantui ja 20 taloa poltettiin ennen kuin fulanit poistuivat mukanaan kyläläisiltä varastettuja eläimiä ja ruokaa.

Seuraavana päivänä hyökättiin naapurikylään Kiduguun, jossa kymmenen naista, vauva ja iäkkäämpi mies paloivat kuoliaiksi, kun fulanit sytyttivät palamaan talon, jossa he olivat piilossa. Seitsemän kyläläistä myös loukkaantui ja kaikkiaan neljä taloa poltettiin.

Sunnuntaina 12. heinäkuuta koko Anguwan Audun kylä tuhottiin fulanien hyökkäyksessä. Yksi henkilö menetti henkensä ja kolme loukkaantui.

Etelä-Kadunan kansanunioni kuvaili kannanotossaan hyökkäyksiä raakalaismaisiksi. Heidän arvionsa mukaan noin 2000 henkilöä pakeni hyökkäysten vuoksi pakolaisleireille.

Leskeksi jäänyt kristitty nainen Bilkisu James on hoidettavana sairaalassa. Häntä ammuttiin Chibobin kylään tehdyssä hyökkäyksessä, jossa seitsemän hänen perheensä jäsentä, mukaan lukien kaksi hänen lastaan, tapettiin.

”Fulanit tulivat ja ampuivat ympäriinsä. He tappoivat kaksi lastani”, Bilkisu kertoo. Fulanit hakkasivat viisi muuta hänen sukulaistaan kuoliaiksi viidakkoveitsillä, heidän joukossaan tuore äiti ja hänen tyttövauvansa, sekä toisen äidin ja hänen kaksi poikaansa.

”Kuulin heidän sytyttävän talon tuleen. Me olimme onnekkaita, sillä talomme lähinnä vain savusi, ja selvisin siitä”, hän jatkaa.

”Näin ampujani ennen kuin minua ammuttiin. Hän oli naapurissani asuva fulanimies, hänkin tunnisti minut. Lankesin polvilleni hänen eteensä”, Bilkisu selitti. Sen jälkeen hyökkääjät ampuivat häntä samanaikaisesti sekä selkään että rintaan, ja hän tuupertui maahan. ”Siinä maatessani kuulin tyttäreni sanovan, että hän kuolee.”

Fulanien hyökkäykset kristittyihin kyliin Keski-Nigeriassa ovat kiihtyneet koronakaranteenin aikana. Hyökkääjät käyttävät tilannetta hyväkseen tietäen, että viranomaiset ovat siirtäneet turvallisuusjoukkoja valvomaan koronatoimenpiteitä. Kodeissaan pysyttelevät kyläläiset ovat siten helppoja uhreja.

Lähde: Barnabas Fund