Pohjoiskorealaisen Rouva Leen tarina

Synnyin Pohjois-Koreassa 60-luvulla ja minulla on hyvin säilyneet muistot siltä ajalta. Asuimme Pohjois-Korean erittäin syrjäisessä itäosassa. Asuimme siellä, koska molemmat isoisäni olivat olleet maanomistajia lähellä Pjongjangia ennen Korean sotaa.

Kommunistien tullessa valtaan, he halusivat syrjäyttää kaikki ”epäluotettavat” henkilöt. Maanomistajina isoisäni edustivat kommunismin vastaisia asioita ja siksi heidät haluttiin karkottaa syrjäiselle seudulle.

Muistelen lapsuuttani haikeudella, koska siihen aikaan meillä oli asiat melko hyvin. Syrjäisestä asuinpaikastamme huolimatta meillä oli ruokaa ja toimeentulo. Ajat kuitenkin vaikeutuivat 70-luvun puolella huomattavasti.

Nuoruuteni koittaessa muistan, kuinka pelkästään ruoan valmistaminen oli työläs tehtävä. Padan lämmittämiseen tarvittiin kuivaa puuta. Meillä ei sellaiseen ollut varaa, ja siksi jouduimme itse hakemaan puut vuorilta. Vuorille meneminen oli vaikeaa ja matkat kestivät monta tuntia kerrallaan.

Tulevaisuus muiden käsissä

Pohjois-Koreassa ei usein ole väliä, oletko älykäs tai akateemisesti lahjakas, koska sinä et itse päätä mitä haluat opiskella ja tehdä työksesi. Perusopinnot suoritettuani minä en saanut jatkaa opiskelua. Epäluotettava tausta määrittelee myös sosiaalisen aseman, jopa aviopuolison valintaan asti.

Opintoni päättyivät, kun olin 19-vuotias ja minut määrättiin kauas kotoani isolle rakennustyömaalle tekemään fyysisesti erittäin raskasta työtä. Minua kohdeltiin työmaalla kuin miestä, ja jouduin esimerkiksi kantamaan selässäni pitkiä matkoja isoja betonisia rakenteita.

Pohjois-Koreassa hallitus valitsee sinulle työn, etkä voi vaihtaa työpaikkaasi halutessasi. Nuorena naisena olin rakenteeltani laiha ja hintelä. Tästä johtuen en tietenkään ollut yhtä tehokas taakankantaja, kuin vahvemmat miehet tai naiset. Työtäni seurattiin ja minut sijoitettiin toiseen työpaikkaan, fyysisesti kevyempään työhön ompelijana.

Pako vapauteen

Pohjois-Koreassa asuessani en tiennyt paljoakaan Jumalasta tai kristinuskosta. Ymmärsin toki myöhemmin, että monet keskitysleireille joutuneista ihmisistä, joita valtio kutsui ”epäluotettaviksi”, olivat olleet tekemisissä kristinuskon kanssa.

Minun päätökseni lähteä pois Pohjois-Koreasta johtui yksinkertaisesti halusta olla vapaa. Olen vauraasta suvusta ja vanhempieni perheet joutuivat aikoinaan maanomistajina vastaamaan isoista kokonaisuuksista. Siksi minua ei koskaan kasvatettu ”ahdasmieliseksi”, vaan minua neuvottiin muodostamaan omia ajatuksiani asioista. Tämä oli epätavallista.

Pohjois-Koreassa me ajattelemme, että ”seinilläkin on korvat”, koska lapsesi tai puolisosi voivat ilmiantaa sinut, jos tuot julki omia ajatuksiasi. Perheissä ei yleensä edes yksityisesti keskustella mistään, mikä voisi olla ilmiantamisen arvoista.

Siskoni oli hieman aikaisemmin loikannut Pohjois-Koreasta. Hän oli järjestellyt minulle väylän paeta ja maksanut salakuljettajan auttamaan minut pois maasta. Matkani Etelä-Koreaan kesti noin kymmenen kuukautta. Matkustin Kiinan ja Laosin kautta Thaimaahan, josta pääsin lentämään Etelä-Koreaan vuonna 2013.

Vaarallinen kirja

Kiinassa ollessani sain apua kristityiltä. He auttoivat minua haasteiden keskellä ja kertoivat minulle Jeesuksesta. Sain heiltä myös Raamatun. Olin aluksi kiinnostunut Raamatusta vain uteliaisuuttani, sillä tiesin sen olevan ”vaarallinen kirja”. Pohjois-Koreassa minullekin oli usein sanottu, että ilmoita heti viranomaisille, mikäli löydät joltakulta ihmiseltä Raamatun. Tiesimme, että Raamatun omistaminen oli lähes sama kuin kuolemantuomio, jos jäit siitä kiinni.

Luettuani Raamattua kaksi kuukautta ymmärsin, miksi se oli viranomaisten mielestä niin vaarallinen. Oli ilmeistä, että Pohjois-Koreaa hallitseva juche-aate oli monelta osin kopioitu Raamatusta. Esimerkiksi oppi ”Kymmenestä säännöstä” ja lause: ”Suuri johtaja on aina kanssanne”. Nämä asiat ovat lähes sanasta sanaan niin kuin Raamatussa on kirjoitettu.

Olen nyt asunut Etelä-Koreassa hieman yli viisi vuotta. Kiinassa ollessani sain tutustua Raamattuun ja kristinuskoon, mutta siellä usko Jeesukseen oli minulle vasta järkeni puolella tapahtuva asia. Etelä-Koreaan tultuani aloin käydä seurakunnassa, koska täällä jotkut seurakunnat antavat pohjoiskorealaisille rahaa, jos he tulevat seurakuntaan. Kävin seurakunnassa rahan takia, enkä juurikaan oppinut tuntemaan Raamatun sanomaa, koska tuossa seurakunnassa puhuttiin usein vain taloudellisesta antamisesta Jumalalle.

Herra kuitenkin johdatti minut myöhemmin Marttyyrien Äänen opetuslapseuskouluun, jossa sain kuulla Jumalasta ja opiskella Raamattua. Vasta täällä uskoni on alkanut kasvaa. Entistä enemmän alan ymmärtää, ettei kyseessä ole ainoastaan järjen tasolla oleva asia, vaan kyse on henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan.

Rouva Lee on yksi Korean Marttyyrien Äänen ylläpitämän ja myös Suomen Marttyyrien Äänen tukeman maanalaisen yliopiston opiskelijoista. Rukoile hänen ja muiden hänen kaltaistensa puolesta, kun he astuvat ensimmäisiä uskonaskeleitaan.

Daniel Shayestehin terveiset Suomen uskoville

Rakkaat suomalaiset veljeni ja sisareni Herrassa!

Varsin harvat ihmiset länsimaissa tietävät, että kristinusko on ollut kaikkein tärkein vaikuttava tekijä länsimaisen kulttuurin ja arvomaailman muotoutumisessa. Kristittyjen vaikutus edistyksen tuojina kaikille elämän alueille on ollut valtava aina silloin, kun he ovat seuranneet Kristuksen esimerkkiä menestyksen ja edistyksen saavuttamiseksi elämässä.

Toisaalta, tutkimukset ovat osoittaneet, että jokaisessa yhteiskunnassa vallitsevan kulttuurin ja valtauskonnon välillä on vahva yhteys. Elintavat Pohjois-Koreassa, Kiinassa, Intiassa, Lähi-idässä ja lännessä ovat ainutlaatuisen erilaisia uskomusten ja arvojen erilaisuuden vuoksi. Erilaiset ideologiset näkemykset eri puolilla maailmaa ovat synnyttäneet omanlaisensa johtajuuden ja yhteisölliset tavat. Myös länsimaissa kulttuuri on saanut paljon vaikutteita kristinuskon arvomaailmasta.

Valitettavasti kohtaamme Lännessä monia, jotka eivät tiedä, tai jotka haluavat vähätellä kristinuskon merkitystä läntisen vapauden ja kulttuurin kehittymisessä. Tällä tavalla, joko tietoisesti tai tiedostamatta, he kääntävät yleistä mielipidettä kristittyjä ja kristinuskoa vastaan. Tästä syystä minä vierailen teidän maassanne. Oma taustani on radikaalissa islamilaisuudessa ja haluan koko sydämestäni kertoa teille ihmeellisestä kohtaamisestani Jeesuksen Kristuksen kanssa. Haluan perustella teille sen väitteeni, että Kristuksen arvot ovat vertaansa vailla länsimaisen kulttuurin edistämisessä. Kristuksen meille jättämät esimerkit ihmissuhteista ja johtajuudesta ovat tehneet Lännestä luovimman paikan maailmassa ja maailmalle.

Toivon näkeväni teistä mahdollisimman monia tulevissa kokouksissani.

Tri Daniel Shayesteh

Sodan sukupolviset traumat ja niiden hoito

Ritva Huusko osoittaa seinälle ripustettuja naisten tekemiä Toivon puu -terapiapiirroksia.

Kävimme Pohjois-Irakissa Marttyyrien Äänen ryhmänä lokakuun alussa. Matkalla saimme tutustua naisten tukikeskukseen, jossa Isisin kaappaamille ja heidän orjuudestaan karkuun pääseille naisille ja heidän pienille lapsilleen tarjotaan 10 viikon pituista terapeuttista ryhmää. Sen tarkoitus on auttaa naisia löytämään voimavaroja arjesta selviytymiseen sekä traumaoireiden hallintaan. Traumaoireiden hallintaa on mm. että traumamuiston tunkeutuessa mieleen pelkoa ja ahdistusta tuoden, uhrilla on opeteltuja keinoja, joilla hän voi hallita ylitseen vyöryvää vahvaa tunnetilaa ja pysyä tässä hetkessä.

Naisten tukikeskus on norjalaisten aloittama ja tukema. Työntekijät ovat paikallisia, traumatisoituneiden naisten kanssa samaa kieltä puhuvia ja heidän kulttuurinsa tuntevia ammattilaisia. He ovat valtaosin naisia ja tehtäväänsä työn myötä koulutettuja. Sen lisäksi keskuksella on autokuski, joka kuljettaa ryhmäläisiä kokoontumispaikan ja pakolaisleirin, eli ryhmäläisten asuinpaikan, välillä.

Tukikeskukseen naiset ohjautuvat paikallisten viranomaisten kanssa tapahtuvan yhteistyön kautta. Jotkut Isisin vallasta vapautuneet ovat kuitenkin niin pahoin traumatisoituneita, henkisesti invalidisoituneita, etteivät he pysty osallistumaan ryhmän toimintaan. Mutta niitä naisia, joiden heidän terveyttään hoitavat viranomaiset arvelevat voivan hyötyä ryhmästä, suositellaan osallistumaan siihen.

Viranomaiset antavat yhteystiedot naisten luvalla ryhmän vetäjille. Tämän jälkeen ryhmän vetäjät aloittavat haastattelu- ja motivointikeskustelut naisten kanssa puhelimitse. Luottamuksen varovainen rakentaminen aloitetaan näin heti alkumetreillä. Ryhmään soveltuvia naisia kohtaan on kohdistettu niin paljon väkivaltaa, henkistä ja fyysistä, että vetäjät kertovat ryhmään motivoinnin olevan oma hienovarainen prosessinsa. Tulevien ryhmäläisten tulee saada tuntea, että he ovat turvassa alusta alkaen ja että heitä kuunnellaan ja kunnioitetaan; olipa kyse sitten siitä, että millä kyydillä he tulevat tai kauanko he kerrallaan siellä viipyvät.

Naisten luottamus ja turvallisuuden tunne ovat niin pahoin vaurioituneita, että vaikka keskuksella on oma autokuski, he eivät välttämättä uskaltaudu tulemaan vieraan miehen kyytiin. Näin ollen voi olla, että ryhmään tullakseen he haluavat, että heille tuttu ja turvallinen sukulaismies kuljettaa heitä. Näissä tapauksissa keskus korvaa kuljetukset. Vaikka tämä toimintamalli on keskukselle taloudellisesti huomattavasti kalliimpi vaihtoehto, naisten ryhmiin saaminen ja kuntoutumisen mahdollisuuden tarjoaminen nähdään niin tärkeänä, että se on haluttu tarjota.

10 viikon aikana naiset kokoontuvat 5 kertaa viikossa 4 tunniksi kerrallaan. Ryhmässä he harjoittelevat rentoutumista, pohtivat unelmiaan, jakavat arkisia ajatuksia ja touhuja, tekevät yhdessä ruokaa sekä käsitöitä. Pienimmät lapset ovat heidän mukanaan. Ryhmän myötä naiset ovat kuvailleet saaneensa voimia ja osaamista arjen askareisiin, halua ja voimia olla äitejä lapsilleen sekä toivon kipinän tulevaisuutta ajatellessaan. Ennen ryhmään tuloaan he kertoivat tulevaisuuden tuntuneen toivottomalta, mustalta.

Jotkut naisista ovat olleet nuoria tyttösiä, kun Isis kaappasi heidät kotikylistään, perheidensä luota, ja vapauduttuaankin he ovat vielä nuoria naisia. He ovat kertoneet, että traumaattiset tapahtumat vaikuttivat heidän elämänasenteeseensa siten, että he eivät nähneet mitään toivoa elämässään. Voimavarojensa he sanovat olleen aiemmin todella vähäiset: heillä ei ollut voimia selvitä arjesta, kohdata ja hoitaa lapsia yksilöllisesti tai juuri lainkaan. Kodin hoitaminen oli tuntunut ylivoimaiselta. Arjen sujumisen he kuvailivat ennen ryhmää tuntuneen ylivoimaiselta: päivät kuluivat sisällä pimeässä apaattisena istuen. Lapsilleen he olivat äreitä ja poissaolevia äitejä. He eivät jaksaneet katsoa lasten perään ja huolehtia heistä, joten lapset joutuivat hyvin pienestä pitäen selviytymään itse. Lapset leikkivät missä halusivat sillä välin, kun henkisesti poissaolevan äiti yritti vain selvitä päivästä toiseen.

Naiset kertoivat myös, että Isisin vankeina ollessaan sekä he itse, että heidän lapsensa olivat joutuneet kohtaamaan julmuutta. Heidät oli mm. pakotettu katsomaan heitä auttaneiden ihmisten teloituksia ja he olivat itse joutuneet sekä seksuaalisen että muunlaisen väkivallan kohteeksi. Vankeudesta paettuaan ja pakolaisleirillä asuessaan, he odottavat kuulevansa läheisistään, joiden he ovat kuulleet olevan Isisin vallan alla. Samalla he opettelevat selviytymään arjesta ilman jatkuvaa pelkoa.

Ryhmän toimintaa voi kuvata voimavarauttavana ja vakauttavana. Voimavarauttava tarkoittaa, että ryhmäläiset saavat vähitellen arkisiin toimiin ja olemiseen voimavaroja, joiden avulla he kykenevät elämään elämäänsä tässä ja nyt. Voimavaroja autetaan löytämään pohtimalla ja etsimällä niitä yhdessä ryhmän kanssa erilaisten työmallien, kuten voimavarapuun, avulla. Voimavarat piirretään ja kirjoitetaan näkyviksi, jotta ne piirtyvät mieleen ja muistiin. Näin ne alkavat muokkaamaan uutta toiveikkaampaa todellisuutta, vihan, alistamisen ja toivottomuuden sijaan. Vakauttaminen on sitä, että traumatisoitunut henkilö pystyy tarkastelemaan traumaattisia elämänkokemuksiaan pysyen tässä hetkessä. Samalla hän voi varovasti kurkistaa menneisyyteen niin halutessaan. Vakauttamisen aikana opitaan rentoutumistekniikoita harjoittelemalla hallitsemaan trauman nostamia vahvoja tunteita: pelkoja, lamaannusta, ylivireystilaa ja fyysisiä oireita.

Ryhmässä ei nosteta puheeksi traumaattisia kokemuksia ehdoin tahdoin, eivätkä naiset itsekään vielä olleet halukkaita niistä puhumaan. Lisäksi 10 traumatisoituneen aikuisen ryhmä, jossa on lapset mukana, ei ole hyvä paikka avata äärimmäisen tuskallisia kokemuksia. Traumaattisten kokemusten jakaminen ryhmässä, ilman tunteiden hallinnan taitoa, voi lisätä ja yleensä lisääkin ryhmäläisten ahdistusta ja pelkoja.

Naisten ryhmän jatkosta käytiin vierailumme aikana keskustelua. Hyväksi havaittua 10 viikon ohjelmaa oltiin lyhentämässä kulujen karsimiseksi. Traumatyöskentely on yleensä kohtalaisen hidasta, sillä traumaoireet täytyy ensin saada hallintaan. Tämä vaihe voi kestää jopa vuosia. Näin ollen 10 viikon aikana saatu hyvä tulos puhuu toimivan mallin puolesta.

Ryhmän toimivuudesta ja hyvästä tuloksesta kertoo myös Irakin viranomaisten antama kiitos työlle. He ovat antaneet palautetta, että ryhmä on tällä hetkellä tarjolla olevasta avusta osoittautunut tehokkaimmaksi avuksi naisille ja heidän lapsilleen. Lisäksi YK on tunnistanut avun merkityksen ja he ovat tarjonneet osalle naisista jatkoterapiaa Kanadassa traumaterapeuttien hoidossa. Hoitoon päästäkseen naisten olisi kuitenkin jätettävä kotimaansa, jälleen kerran kaikki heille tuttu ja rakas, ja lähdettävä outoon ympäristöön, vieraiden ihmisten keskelle. Heidän traumansa on juurikin ollut se, että heidät on revitty pois kotoaan, rakkaidensa luota outojen ihmisten keskelle, jotka ovat pahoinpidelleet heitä, joten päätös lähdöstä ei ole ollut helppo ja tämän vuoksi osa naisista on ymmärrettävästi kieltäytynyt tarvitsemastaan jatkohoidosta. Jatkohoidon mahdollistaminen omassa kotimaassa, tuttujen ihmisten ympäröimänä olisi naisille mieluisampi ja palvelevampi malli. Tämän mahdollistamiseksi tarve on kouluttaa Irakiin traumaosaajia, jotka voivat auttaa sodan ja väkivallan uhreja omassa maassaan heidän omalla kielellään, oman kulttuurin kontekstissa.

Näin toimien sodan sukupolvista perintöä, poissaolevia, traumatisoituneita vanhempia voidaan tukea parempaan, terveempään vanhemmuuteen ja he voivat olla lapsilleen sellainen tuki ja turva, jota he tarvitsevat. Näin sodan ylisukupolvisia tuhoja voidaan minimoida vaikka ei täysin voidakaan estää.

Ritva Huusko

Psykoterapeutti/perheterapeutti, YET, MSc

Kommunismi, kristinusko ja sota Kiinan sieluista

Zhuyang-seurakunnan uskovat rukoilevat viranomaisten tuhoaman kirkkonsa raunioilla.

Kukoistavien diplomaatti- ja kauppasuhteiden julkisivun takana kiinalaiset kristityt elävät epävarmuudessa peläten ratsioita, joiden tarkoituksena on mukauttaa uskonto kommunistiseen agendaan.

Koska Kiinan kommunismi vaatii täydellistä omistautumista, hallitus katsoo nopeasti kasvavien kristillisten seurakuntien olevan uhka ja yrittää tukahduttaa niiden kasvun. Viime vuosina viranomaiset ovat tehneet toistuvasti hyökkäyksiä sekä kotiseurakuntiin että Kolme Itse -kirkkoihin, jotka ennen ovat olleet hyökkäyksiltä suojassa valtionkirkkoasemansa ansiosta.

Gu Yuese

Erityisesti Zhejiangin provinssissa käynnissä ollut ristienpoistokampanja aiheutti laajan kristittyjen protestin koko maakunnassa. Hallitus vastasi pidättämällä satoja kristittyjä mukaan lukien Gu Yuesen. Hän toimi puheenjohtajana Hangzhoun Kiinan kristillisessä neuvostossa eli Kiinan kristillisen neuvoston paikallisosastossa, joka Kolme Itse -kirkon ohella muodostaa Kiinan kaksi valtiojohtoista kristillistä järjestöä. Gu Yuese syrjäytettiin Kiinan suurimman jättikirkon, Chongyi-kirkon senioripastorin asemasta ja pidätettiin syytettynä kavalluksesta. Tapaus oli huomattavin sitten kulttuurivallankumouksen. Gu Yuese pääsi vapaaksi takuita vastaan, mutta hänet pidätettiin uudelleen 7. tammikuuta 2017. Syytteenä oli edelleen kavallus.

Zhang Shaojie

Zhang Shaojie, toinen Kolme Itse -kirkon pastori, on ollut vangittuna marraskuusta 2013 lähtien. Hänet tuomittiin 12 vuoden vankeuteen heinäkuussa 2014. Hän kertoi perheelleen hiljattain, ettei tiedä kuinka pitkään hän enää kestää jatkuvaa kidutusta. Hän on saanut tavata perheenjäseniään kerran kuukaudessa, mutta kiellettyihin keskustelunaiheisiin kuuluvat ulkomaailman uutiset sekä kaikki negatiivinen Shaojien kohtelusta vankilassa. Vankilasta vapautetut sanovat miehen olevan ”tuskin elossa”.

Vaikka Zhang Shaojiella ei ole mahdollisuutta kertoa pahoinpitelyistä, joita hän joutuu kestämään, Yang Hua, Guiyangin laajimman kotikirkon pastori, kuvailee joitakin keinoja, joilla syyttäjät kiduttivat häntä saadakseen hänet tunnustamaan valheelliset syytökset. Yang Huan asianajajien mukaan hänen jaloilleen asetettiin raskaat painot ja hänet uhattiin tappaa. Myös hänen vaimoaan ja lapsiaan uhattiin vahingoittaa. Hänet pidätettiin joulukuussa 2015 seurakuntaan tehdyn ratsian yhteydessä, jolloin hän yritti estää poliiseja takavarikoimasta seurakunnalle kuuluvaa kovalevyä mielivaltaisen hyökkäyksen aikana. Kun Yang Hua oli määrä vapauttaa, hänen vaimonsa saapui noutamaan miestään, mutta näki viranomaisten ohjaavan mustalla hupulla peitetyn miehensä rekisteritunnuksettomaan autoon. Tammikuun loppupuolella 2016 pastorin perhe sai ilmoituksen, että Yangia vastaan on nostettu syytteet ”valtiosalaisuuksien paljastamisesta”. Hänet tuomittiin kahdeksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen tammikuussa 2017.

Kiina jatkaa omien uskonnonvapauspykäliensä rikkomista ja panee alulle yksityiskohtaisia sortotoimenpiteitä kristittyjä kohtaan. Valitettavasti tällaisten väärinkäytösten lisääntyminen saattaa yltyä. Esimerkiksi Henanin seurakunnat saivat 22.7.2017 päivätyn ilmoituksen, jossa ilmoitettiin hallituksen tutkintaryhmästä, jonka tehtävänä on arvioida, miten uskontoa opettavat henkilöt koulutetaan ja kuinka nuorille aikuisille suunnatut raamatunopinnot ja kesäleirit hoidetaan. Tämä asettaa kristinuskon opettajat yhä suuremman painostuksen alle. Seurakuntia on myös painostettu yhdistymään ja hallituksen valvonnan alle. Ne jotka kieltäytyvät, saavat sanktioita.

Sen jälkeen, kun nykyinen Kiinan presidentti Xi Jinping tuli valtaan vuonna 2013, kristittyjen asema on heikentynyt huonoimmilleen sitten kulttuurivallankumouksen. Kiina peittää nämä julmuudet taloudellisen menestyksen ja ulkomaisen diplomatian taakse toivoen, että sen kauppakumppanit eivät kiinnitä niihin huomiota. Koska hyvän kansainvälisen imagon säilyttäminen on kuitenkin tärkeää, Kiina toisinaan reagoi positiivisella tavalla kielteiseen julkisuuteen vapauttamalla vangittuja kristittyjä silloin, kun tapaukset saavat kansainvälistä huomiota. Tämän takia uskovien auttaminen eri puolilla maailmaa on äärimmäisen tärkeää. Tietoisuuden levittäminen sekä väärinkäytösten avoin tuomitseminen ovat tehokkaimmat vaikuttamistavat.

Lähde: China Aid

Älä pelkää!

Ateistisen kommunismin romahdettua ääri-islam on noussut suurimmaksi kristittyjen vainoajaksi 2000-luvulla. Uskonnollinen nationalismi on noussut niin islamilaisissa, buddhalaisissa kuin hindulaisissa maissa. Sama nationalismin suosion kasvu on nähtävänä nimikristillisissä länsimaissa ja väitän, että näin on myös tunnustavien kristittyjen parissa.

Kristillisyyteen liitetään usein arvot; koti, uskonto ja isänmaa. Mutta Jeesus sanoi, että Ihmisen Pojalla ei ole paikkaa mihin päänsä kallistaisi. Hän oli usein vastakkain uskonnollisten johtajien kanssa. Kristityn isänmaa on taivaassa, kuten Hebrealaiskirjeen kirjoittaja antaa ymmärtää.

Jeesus itse määritteli tärkeimmiksi käskyiksi rakastaa Jumalaa ja rakastaa lähimmäistään. Apostoli Paavali kirjoitti kuuluisan tekstin rakkaudesta ja julisti rakkauden suurimmaksi. Myös apostoli Johanneksen kirjeiden punainen lanka on rakkaus. Kristillisyys on rakkauden uskonto ja rakkauden vallankumous.

Kristillisyyden ydin on Jumalan rakkaudesta tuleva armo uskossa Jeesukseen. Armo ja rakkaus ovat kristillisten arvojen ydin. Olemmeko kadottamassa armon arkielämästämme ja suhteessamme ympäröivään yhteiskuntaan. Onko tämän hetken kristillisyydessä rakkautta ja armoa ihmiskunnan heikkoja, köyhiä ja alistettuja kohtaan. Vai onko meillä niin kiire puolustaa omia etujamme ja oikeuksiamme, että unohdamme heidät.

Täydellinen rakkaus karkottaa pelon, kirjoittaa apostoli Johannes. Kristittyinä meidän on tutkittava itseämme, ohjaako meidän toimintaamme ja puhettamme pelko. Pelkäämmekö islamisaatiota, pelkäämmekö yhteiskunnan maallistumista ja niiden kautta tulevaa mahdollista vainoa niin paljon, että se saa meidät toimimaan rakkaudettomasti ja kovalla asenteella. Taistelemme kristillisten arvojen ja moraalin puolesta niin kiivaasti, että unohdamme tärkeimmät arvot, rakkauden ja armon. Pelko kovettaa arvot.

Jeesus sanoi seuraajilleen useita kertoja ”älkää pelätkö”. Kristittyinä voimme olla turvallisin mielin. Jeesuksessa olemme jo voittaneet, ja Hän antaa meille tulevaisuuden ja toivon. Sinun ei tarvitse pelätä.

Jyrki Kela

(Kirjoittaja on Marttyyrien Ääni -lehden toimitusneuvoston puheenjohtaja)

Jouluisissa mietteissä!

Adventin aika on käsillä ja vuosi 2016 on pian historiaa. Vuosi huipentuu jouluun, juhlaan, joka lienee länsimaisen kristillisyyden suurin ja suosituin juhla. Ortodoksisuudessa painotus on enemmän pääsiäisessä. Syitä on varmasti useita, mutta eräs lienee siinä, että kärsimys on yhä vieraampi elementti meille täällä hyvinvoinnin keskellä. Työnnämme kärsimyksen mielellämme syrjään sen sijaan, että kohtaisimme sen avoimesti.

Joulu on ristiriitainen. Sen perusta on syvästi hengellinen, mutta nykymuodossaan joulu puhuu kenties enemmän ruumiillemme kuin sielullemme. Yhteiskunnallista elämää seuratessamme on kuitenkin yhä ilmeisemmäksi tulossa todeksi Raamatun Sana: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” Aineellisen vaurautemme kasvaessa hengellinen köyhyytemme lisääntyy. Olemme uudestaan oppimassa, että ihminen on myös hengellinen olento. Olento, joka ei ole kulutustavaraa.

Tuskin kukaan voi elää joulua Suomessa törmäämättä Jeesukseen. Hän on piilotellusti tai avoimesti esillä supermarkettien taustamusiikissa, lasten joulujuhlissa, erilaisissa julisteissa jne. Jeesus, joulun lapsi, päivän sankari, jonka syntymästä on kulunut noin 1985 vuotta, jakaa ihmisten mielipiteet tänäänkin. Nimi Jeesus on kuin punainen vaate: toiset hyökkäävät, toiset pysähtyvät. Jeesus-nimi on tänään miljoonien huulilla, toisilla mitään sanomattomana, toisilla kirosanana ja toisilla Pelastajana. Hämmästyttävä on Jeesus-nimen elinvoimaisuus ja ihmisiä jakava vaikutus.

Totuus on, että Jeesus on historian kiistellyin henkilö, jonka syntymäjuhla hiljentää suurimman osan maailmaa. Joulun sanomassa täytyy siis olla jotakin, joka haastaa ottamaan kantaa. Mitä se voisi olla? Valtaosalle joulu on yleisen mielipiteen mukaan elettävä, ohimenevä tuulahdus hyvästä mielestä ja juhlavasta tunnelmasta. Voisiko se olla enemmän? Kyllä voi!

Joulun Sanoma haastaa meitä jokaista henkilökohtaiseen kannanottoon Jumalan tarjoukseen. Syntyessään Jeesuksessa ihmiseksi Jumala otti kantaa ihmisen puolesta, ei häntä vastaan. Seimen Jesuksesta kasvoi Sovittaja, Lunastaja, joka itse kantaen ristiään kulki teloituspaikalle. Suhtautumisemme Jeesukseen on siis enemmän kuin vain suhtautumista Jeesus-lapseen. Se on suhtautumista sovitukseen, sen hyväksymistä tai kieltämistä omalta kohdaltamme. Eli tunnustamme tai kiellämme tarvitsevamme syntiemme sovittamista.

Kanta syyllisyyteemme ei voi olla kollektiivinen, yleinen, vaan se on aina yksilöllinen ja henkilökohtainen. Joulun Sanoma tähtää siis perimmiltään yksilöllisen vastuun heräämiseen. Heräämiseen, jossa selvitetään oma suhde Jeesukseen. Se ei selviä kuulopuheiden, materialistisen kiiltokuvajoulun tai syrjään panemisen kautta. Se selviää vain ottamalla omakohtaisesti selvää Raamatun ilmoituksesta. Joulu löytyy esimerkiksi noudattamalla tätä Jeesuksen sanaa: ”Jos joku tahtoo tehdä Jumalan tahdon, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta vai puhunko minä omiani.” (Joh 7:17)

Jumalan tahto Raamatun ilmoituksen mukaisesti on antaa jokaiselle yksilöllinen ja ihmisarvoinen elämä, joka nousee syntien sovituksen pohjalta. Pohjalta, jota valmistamaan Jeesus Jumalan Poika syntyi. Tähän todellisen joulun vastaanottamiseen haastaa meitä myös joulun 2016 Sanoma.

Omasta puolestani kiitän jokaista Marttyyrien Ääni ry:n puolesta esirukoilijaa ja tukijaa vuoden 2016 mukanaolosta. Olemme yhdessä voineet auttaa tuhansia ja tuhansia vainojen alla olevia kristittyjä.

Olkoon adventtiaikasi siunattu niin, että se valmistaa sinua todellisen joulun kokemiseen. Olkoon Jeesus yhä väkevämmin Herramme joka päivä.

Aki Miettinen, Marttyyrien Ääni ry:n hallituksen puheenjohtaja

Herätys

Paavali kirjoittaa efesolaisille haastavasti: “Sentähden sanotaan: ‘Heräjä sinä, joka nukut ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaise. Katsokaa siis tarkoin kuinka vaellatte, ei niin kuin tyhmät, vaan niin kuin viisaat ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha´” (Ef. 5:14 -16). 2.Tim.4: 3- 4: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.”

Sana “herätys” on monivivahteinen. Asevelvollisuuden suorittaneille se voi tuoda mieliin komppanian päivystäjän karjaisun, joka väkivaltaisesti katkaisi kauniin unen siviilielämän suloista ja palautti armeijan karuun todellisuuteen. Vaihtoehtona oli vain ylös nouseminen, halusit tai et. Herätys siviilissä onkin sitten yksilöllinen asia. Joku tarvitsee herätäkseen epämiellyttävästi pärisevän kellon pesuvadissa, jotkut heräävät kelloradion miellyttävään musiikkiin, ja jotkut heräävät vain ihan omia aikojaan. Tosin jotkut nukkuvat ”pommiin”, mutta pommiin herääminen olisi varmasti karmea kokemus. Kaikki elävät kuitenkin heräävät kukin tavallaan ja kukin ajallaan.

Herätys on myös hengelliseen elämään kuuluva sana, ja siitä tekstimme puhuu. Miellämme herätyksen usein yksipuolisesti vain uskosta osattomia koskevaksi ja siksi on syytä huomata, että niin tämä teksti kuin lähes kaikki muutkin Uuden Testamentin herätystekstit ovat uskoville kirjoitettuja. Kristuksen seuraajat olivat ajan paineessa joko nukahtamassa tai jo nukahtaneet ja siksi Pyhä Henki Paavalin ja muiden kautta kajauttaa toistuvasti huolehtivan vääpelin tavoin: ”Herätys!”

Tekstissämme on kyseessä käsky, jota edeltää kuvaus pimeyden teoista. Heräämiskomentoa seuraa kehotus viisaaseen vaeltamiseen. Toisin sanoen Paavali kehottaa heräämään oikeaan, viisaaseen vaellukseen. On myös tiedostettava aika, jossa eletään, koska se on paha.

Ajankohtaista ja voimakasta tekstiä myös meille tämän päivän uskoville. Meidänkin on herättävä oikeaan kristityn vaellukseen, koska aika on paha. Vaatimus omasta heräämisestä ja herätyksestä jää helposti taka-alalle. Sanan tulisi kuitenkin tehdä työtään ensisijaisesti minussa ja vasta toissijaisesti kauttani muissa. Herääminen todellisuuteen vaatii rohkeutta.

Meidän on siis ensin herättävä tiedostamaan missä ajassa elämme. Kristuksen paluun odotus ja edessä oleva iankaikkisuus antavat perusteet hereillä olemiselle.

Toiseksi meidän on kiinnitettävä huomiota vaellukseemme. Vaellus-sana on paljon puhuva kielikuva siitä, miten Jeesusta seuraavien tulisi elää. Vaellus on aktiivista toimintaan. Liikkeellä olo ja lepo vuorottelevat. Viisas vaellus edellyttää suunnitelmallisuutta ja suunnitelmallisuus suunnittelua. Puutteellinen suunnittelu tai suunnittelun täydellinen puuttuminen ovat eräs hengellisen kasvun suurimpia esteitä. Ei tavoitetta, ei suunnitelmaa, ei menestystä, ei tarkoitusta, on liian monen uskovan tarkoituksettomuuden ympyrä.

Tavoitteen on oltava tavoittelemisen arvoinen, aikaan sidottu ja saavutettavissa oleva. Tavoitteet voisimme jakaa esimerkiksi seuraavasti: hengelliset tavoitteet, toiminnalliset tavoitteet ja taloudelliset tavoitteet. Väitän rohkeasti, että juuri tavoitteiden puuttuminen estää hengellisen kasvumme. Se paljon profetoitu herätys tulee, ei odottamalla, vaan heräämällä rukoilemaan ja työtä tekemään. ”Herätys on huudettu, kuka siellä vielä nukkuu!”

Aki Miettinen – Marttyyrien Ääni, hallituksen puheenjohtaja

Kiitollisuus kaikissa tilanteissa – Eritrean vankilassa opittua

Miten reagoit, kun asiat eivät suju toivomallasi tavalla? Valitatko? Paljastavatko kasvosi tyytymättömyytesi? Tuletko vihaiseksi ja tiuskit lähelläsi oleville?

Vai, teetkö kaiken nurisematta ja empimättä (Fil. 2:14)? Kiitätkö kaikesta (1. Tess. 5:18)? Kelpaavatko suusi sanat Jumalalle (Psalmi 19:15)?

Päivän jokainen minuutti on valintoja. Kuinka vastaat? Mikä on asenteesi? Valitatko vai kiitätkö?

Tri Berhanen vankilakokemus on voimakas esimerkki tästä raamatullisesta totuudesta. Berhane oli melko tuore uskova Eritreassa, kun hänet pidätettiin uskonsa tähden ja vietiin sietämättömän kuumaan ja lähes pimeään selliin. Sellissä odottavat vangit tervehtivät häntä alusvaatteisillaan ja siteissä, jotka peittivät vartijoiden heille aiheuttamat vammat. Ilmassa haisi hiki, viemäri ja savu. Suurin osa häntä ympäröivistä vangeista oli murhaajia, varkaita ja poliittisia vankeja. Hänen vieressään nukkuva vanki oli sarjamurhaaja.

Vankilassa hän koki myös kidutusta, jota ei ollut osannut odottaa. Hänet sidottiin pää alaspäin asentoon, joka muistutti numero kahdeksan kuviota ja vartija hakkasi kaikin voimin hänen jalkapohjiaan. Vaikka hän ei ymmärtänyt, miksi Jumala salli tällaisen tapahtua, ainoat sanat tohtori Berhanen huulilta olivat ylistys ja rukoukset kaikkivaltiaalle Jumalalle! Hän muistelee kokemustaan omin sanoin:

Matkalla takaisin, molemmat vartijat olivat hiljaa, vain minä kuiskin rukousta ja ylistystä. He veivät minut pieneen kuulusteluhuoneeseen. Pyysin heitä antamaan minulle viisi minuuttia aikaa rukoilla, ja odottamatta heidän lupaansa, kumarsin pääni ja aloin rukoilla. He käskivät minun lopettaa, mennä takaisin selliini, he kutsuisivat minut takaisin toisena päivänä. Matkalla takaisin selliin en pystynyt kävelemään, molempiin jalkoihini sattui niin. Raahauduin takaisin selliin ja vangit alkoivat sivellä minuun tulehdusta ehkäisevää voidetta. Muutamaan päivään en kyennyt kävelemään ollenkaan, sen jälkeen kävelin ontuen.

Tämän jälkeen aloin sanoa itselleni, että minulla on kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen on valittaa, kuinka heikko olen, valittaa terveydentilastani, epäonnistumisesta elämässä, maani tilasta, sodasta ja nälänhädästä ja nykyisestä tilanteestani vankilassa. Valitusta siitä, että olin kuin saviruukku, hauras. Toinen vaihtoehto oli hyväksyä asiat sellaisina kuin ne olivat ja käyttää joka hetki Jumalan kirkastamiseen. Valitsin oikein ja pysyin vahvana yksitoista kuukautta kestäneen vankeuteni. Vankiselli oli täynnä pahamaineisia rikollisia. Kukaan ei kyennyt heitä lepyttämään, mutta ihme, minä onnistuin siinä. Olin vakuuttunut, että valtava voima toimi kauttani.

Seuraavien päivien ja kuukausien aikana päätin keskittyä siihen valtavaan työhön, jonka Jumalan Henki oli jo aloittanut elämässäni. Ajattelin, että heikkouteni tai vahvuuteni on sivuseikka, jos annan koko itseni Jeesukselle. Niinpä päätin kulkea siinä hengessä lopun elämääni, missä olenkaan. Kun Paavali kärsi, hän rukoili Jumalaa poistamaan lihaansa annetun pistimen, mutta Jumala sanoi: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.”

Tohtori Berhane alkoi toteuttaa tätä voimallista totuutta mitä pahimmissa olosuhteissa. Sinun ei kuitenkaan tarvitse odottaa vankiselliin joutumista kirkastaaksesi Jumalaa joka tilanteessa. Entä kun jonotat pitkässä jonossa lentokentän turvatarkastukseen? Tai kun verosi ovat korkeammat kuin odotit? Tai kun joku yrittää vahingoittaa mainettasi?

”Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut. Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.” 2. Kor. 4:7-10

Tim Dillmuth, Marttyyrien Ääni Etelä-Korea

40 paastonajan rukousta vainotun seurakunnan puolesta

Olemme laskeutuneet paastonaikaan, joka edeltää pääsiäistä. Perinteisesti se on kristikunnassa merkinnyt aikaa, jolloin luovumme tietyistä asioista vapaaehtoisesti ja keskitymme enemmän Jumalaan. Voimme pidättäytyä tietyistä ruuista (kuten lihasta tai makeasta) tai voimme luopua esimerkiksi netin käytöstä ja TV:n katselusta. Paasto voi olla myös pyrkimystä yksinkertaisempaan elämäntyyliin. Se on aikaa, jolloin voi omistautua enemmän rukoukseen. Tässä on 40 tapaa rukoilla paastonaikana vainotun seurakunnan puolesta:

Rukoile vainotun seurakuntaperheen puolesta

  1. Rukoile, että vainotut kristityt voisivat kokea Jumalan läsnäolon.
  2. Rukoile, että he saisivat kokea kuuluvansa Kristuksen ruumiiseen.
  3. Rukoile, että Jumala lohduttaisi heitä vainojen keskellä.
  4. Rukoile heille uusia, luovia mahdollisuuksia kertoa Jeesuksesta.
  5. Rukoile heille rohkeutta tehdä Kristusta tunnetuksi.
  6. Rukoile, että he voisivat antaa anteeksi ja rakastaa vainoajiaan.
  7. Rukoile, että seurakunnat saisivat toimia vapaasti, ilman häiriötä.
  8. Rukoile, että kristityt voisivat iloita kärsimyksen keskellä.
  9. Rukoile, että he tulevat virvoitetuksi Jumalan Sanan kautta ja kasvavat uskossaan.
  10. Rukoile, että he vahvistuisivat rukousten kautta.

Rukoile eturintamalla toimivien työntekijöiden puolesta

  1. Rukoile, että Herra avaa mahdollisuuksia eturintaman työntekijöille kertoa evankeliumia.
  2. Rukoile, että Herra valmistaa sydämiä, jotka kuulevat evankeliumin.
  3. Rukoile työntekijöille mielisuosiota niiden keskuudessa, joita he palvelevat.
  4. Rukoile, että työntekijöiden toiminta pysyy huomaamattomana vainoajille.
  5. Rukoile, että työntekijät virkistyvät ja vahvistuvat Jumalan Sanan kautta päivittäin.
  6. Rukoile työntekijöiden sydämiin rauhaa, erityisesti kun he liikkuvat vaarallisilla alueilla.
  7. Rukoile erityistä rohkeutta ja uskallusta heille tehdä Jumalan valtakunnan työtä.
  8. Rukoile työntekijöiden perheiden puolesta, jotka usein joutuvat olemaan rakkaastaan erossa pitkiä aikoja.
  9. Rukoile rohkaisua eturintaman työntekijöille, että he tietävät toisten rukoilevan heidän puolestaan.
  10. Rukoilen Jumalan todellista läsnäoloa ja johdatusta heidän päivittäisessä elämässään.

Rukoile Marttyyrien Ääni työn puolesta vihamielisillä alueilla

  1. Rukoile uskonsa tähden surmattujen omaisten puolesta.
  2. Rukoile Kristuksen tähden pahoinpideltyjen puolesta.
  3. Rukoile, että vihamielisillä alueilla asuvat kristityt saisivat oman Raamatun.
  4. Rukoile Raamattujen salakuljetuksen puolesta vaikeille alueille.
  5. Rukoile niiden puolesta jotka kertovat evankeliumia kaikkein vaarallisimmilla alueilla.
  6. Rukoile, että eturintaman työntekijät saavat tarvittavaa tukea työhönsä.
  7. Rukoile Tukipakettien toimittajien puolesta, kun he käyvät vaarallisissa kohteissa tukeakseen vainottuja kristittyjä.

Rukoile vangittujen, leskien ja orpojen puolesta

  1. Rukoile terveyttä vangituille. Monet eivät saa edes perusterveydenhuoltoa ja tarvitsevan Jumalan parantavaa kosketusta ja lohdutusta.
  2. Rukoile pakkotyössä olevien Kiinan ja Pohjois-Korean kristittyjen puolesta.
  3. Rukoile ankarissa olosuhteissa kärsivien Eritrean kristittyjen puolesta.
  4. Rukoile uskovien puolesta Iranissa, jotka joutuvat kohtaamaan jatkuvia pidätyksiä, vankeutta, kidutusta ja jopa kuoleman.
  5. Rukoile, että vangeille lähetetyt kirjeet pääsisivät perille ja toisivat rohkaisua ja toivoa.
  6. Rukoile vankien perheiden puolesta, että he saisivat kokea Jumalan läsnäoloa surun keskellä.
  7. Rukoile niiden kristittyjen naisten puolesta, jotka Boko Haram on siepannut Nigeriassa. Rukoile, että Jumala vahvistaisi heitä pysymään lujana uskossa.
  8. Rukoile niiden äitien, vaimojen, lasten ja muiden perheenjäsenten puolesta jotka ovat menettäneet rakkaansa.
  9. Rukoile että Herra auttaisi marttyyrien perheitä kaikissa käytännön asioissa.

Rukoile Jumalan työn jatkumisen puolesta

  1. Rukoile että evankeliumi saisi mennä eteenpäin Afganistanissa, Saudi-Arabiassa, Irakissa, Pohjois-Koreassa ja muissa maissa, joissa on antikristillisiä lakeja.
  2. Rukoile, että evankeliumi tavoittaisi jokaisen kansakunnan, heimon ja kielen.
  3. Rukoile, että Herra herättää kristittyjä rukoilemaan maailmanlaajuisen kärsivän seurakunnan puolesta.
  4. Rukoile tuoreimman ajankohtaista sivustolla olevan rukousaiheen puolesta: https://www.marttyyrienaani.fi/ajankohtaista/

Kiitos rukouksistasi! Siunattua paastonaikaa!

Turmeluksen syövereitä louhimassa

Marttyyrien Ääni -järjestön perustajan Richard Wurmbrandin aikaan (ja yhä edelleen monissa kommunistisissa maissa), kristittyjen vainoajat tekivät kaikkensa salatakseen kristittyjen vainon. Richardille annettiin vankilassa jopa toinen nimi, jotta hänet olisi saatu kätkettyä ja jotta kristityt eivät olisi löytäneet ja voineet auttaa häntä. Kiina on väittänyt vuosien ajan, että Kiinassa ei tapahdu kristittyjen vainoa, että kotiseurakuntien ratsioissa ei ole kyse uskonnosta vaan virallisista käytännöistä ja koska kristityt kieltäytyvät rekisteröitymästä. Piilota, kiellä, hämää: tekniikoita vanhan koulukunnan vainoajan oppikirjasta.

Ääri-islam on erilaista. He haluavat ihmisten tietävän, että he vainoavat kristittyjä ja muita. He haluavat ihmisten näkevän heidän valtansa. He haluavat koko maailman tietävän, miten omistautuneita he ovat Muhammedin opetuksille ja kuinka tarkasti he seuraavat hänen elämänsä asettamaa esimerkkiä. Piileskely ei kuulu asiaan, mainostaminen sen sijaan kuuluu. He huutavat sitä katoilta. Islamistit sukeltavat syvemmälle väkivaltaan ja turmelukseen löytääkseen yhä luovampia tapoja aiheuttaa kärsimystä. Eikö mestaaminen ole tarpeeksi väkivaltaista? Entäpä ristiinnaulitseminen? Vai mitäpä jos kastelemme miehen bensalla ja sytytämme hänet palamaan? Entä jos suljemme miehen häkkiin ja upotamme sen sitten uima-altaaseen? Videokuvaamme tietysti kaiken. Jos videota ei ole, sehän on kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Jos Richard Wurmbrand olisi elossa ja ISISin vankina, hänen sellistään näytettäisiin suoraa videokuvaa. ISIS on ilmiselvin esimerkki, mutta Boko Haram, al-Shabaab ja muut seuraavat ISISin jalanjäljissä.

Tämä totuus iski tajuntaani aiemmin tänä vuonna, kun olin Pohjois-Irakissa. Siellä ollessani tapasin kristityn työntekijän, joka teki toimi erityisesti jesidien parissa, jotka olivat joutuneet pakenemaan ISISiä. Jesidit eivät ole kristittyjä ja koska he eivät kuulu Koraanin mainitsemiin ”kirjan kansoihin” (juutalaiset ja kristityt), heitä kohdellaan jopa huonommin kuin kristittyjä.

Tapasimme joitakin jesidi-vanhimpia, joiden parissa kristitty ystävämme toimii. Yksi heistä näytti meille puhelimestaan videon, jonka ISIS oli kuvannut. Tässä linkki videoon, jonka hän näytti meille. Minun täytyy varoittaa, että siinä ei näytetä julmaa väkivaltaa, mutta se on syvästi ahdistava. Jesidi-ystävämme kertoi, että videolla ISIS-taistelijat erottavat jesidi-naiset miehistä. Naiset otetaan erilleen, jotta heidät voidaan antaa tai myydä seksiorjiksi. Muhammed kutsui heitä ”orjattariksi, jotka ovat joutuneet haltuunne” (Koraani 4:24), heidät annetaan armotta lahjoiksi ISIS-taistelijoille. Jesidi-miehet luultavasti tapettiin sen jälkeen, kun heidän naisensa oli viety pois.

Yksi Irakissa tapaamistamme pastoreista selitti meille mitä tämä tarkoittaa. ”Lähi-idän kulttuurissa meidän kunniamme ovat naisemme”, hän kertoi meille. ”Jesidit menettivät naisensa – ja kunniansa.”

ISIS on videosta ylpeä. Ei ole sattumaa, että heidän rumaa mustaa lippuaan heilutetaan taustalla. Ei ole sattumaa, että taistelijat huutavat ”Allah on suurin!” ennen kuin alkavat erotella naisia miehistä. He haluavat aiheuttaa pelkoa vihollisilleen ja he haluavat värvätä uusia taistelijoita. ”Tule ja liity meihin!” huutavat heidän värvääjänsä. ”Katso mitä palkkioita saat Allahin puolella taistellessasi! Hän antaa sinulle kaiken haluamasi!”

Minulla ei ole vastausta jesidien tuntemaan epätoivoon ja toivottomuuteen. En pysty ymmärtämään millaista on toivoa, että vaimosi tai tyttäresi on kuollut, koska ajatus siitä mitä hän joutuu kestämään, jos on yhä elossa, on liikaa käsiteltäväksi mielenterveyden säilyttäen.

Jeesuksella on vastaus. Hän pyysi väsyneitä ja taakoitettuja tulemaan luokseen. Olen kiitollinen heille, jotka tarjoavat jesideille apua, toivoa ja kurkistuksen Jeesuksen sydämeen.

ISIS ei pyri salaamaan niitä turmeluksen syvyyksiä, joihin he ovat valmiita sukeltamaan. He eivät salaa ketä he palvelevat tai kenen valtuuttamina toimivat.

Kristuksen seuraajina meidän on oltava yhtä avoimia. Emme saa kätkeä valoa, joka meissä on, olimmepa tekemisissä jesidien kanssa tai koko ikämme naapurissamme asuneen perheen kanssa. Meidän ei tarvitse kuvata siitä videota ja julkaista sitä, mutta meidän tulee antaa Hänen valonsa loistaa.

  • Todd Nettleton, Marttyyrien Ääni USA

Todd Nettleton on työskennellyt Yhdysvaltain Marttyyrien Äänessä 17 vuoden ajan. Hän on vieraillut yli 20 kristinuskolle vihamielissä maassa ja tavannut vainoja kohdanneita kristittyjä.