Deborah Sri Lankasta

Deborahille tuotti lapsena suuresti hämmennystä se, että hänen äitinsä oli kristitty ja isänsä hindu. Kun Deborah oli hieman vanhempi, hänen äitinsä vei hänet kirkkoon. Tytöstä kristittynä oleminen tuntui vaikealta, koska aina olisi pitänyt olla hyvä, eikä hänestä ollut helppoa olla hyvä ihminen. Tämän takia Deborah kapinoi. 16-vuotiaana hän joutui vaikeaan onnettomuuteen. Tuon tapahtuman jälkeen hän alkoi ymmärtää, että Jumala on todellakin olemassa. Sen jälkeen hän oli valmis lankeamaan polvilleen ja rukoilemaan henkilökohtaista suhdetta Jeesuksen kanssa.

Deborah ei suunnitellut lakimiehen uraa. Hän oli aina ajatellut olevansa perheensä keskellä se heikoin tapaus. Kun hän kerran 19-vuotiaana polvistui rukoilemaan johdatusta Jumalalta hän ei arvannut, että Jumala otti vakavasti hänen rukouksensa ja alkoi todella ohjata hänen elämäänsä. Deborah läpäisi kirkkaasti yliopiston pääsykokeen. Alussa hän keskittyi opiskeluissaan yritysjuridiikkaan, joka olisikin ollut taloudellisesti kannattavaa. Mutta sitten tapahtui monia asioita, jotka toivat hänen mieleensä, mitä hän oli nuorena rukoillut. Sen muistaminen toi hänen sydämeensä kaipauksen saada olla Jumalan johdatuksessa ja niin hän alkoi auttamaan ihmisiä, jotka kamppailevat vainojen keskellä.

Kristittyjen yhteisö on kokenut jatkuvasti vainoja Sri Lankassa. Deborahin mukaan se johtuu osaksi siitä, että kristinusko katsotaan länsimaiseksi uskonnoksi. Ääriryhmät ovat nousseet esiin eri puolilla maata. Deborah ja hänen kanssaan toimivat asianajajat uskovat ennaltaehkäisevään toimintaan. He tekevät kaikkensa, jotta kristittyjen vainoja voitaisiin ennaltaehkäistä. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista, kuten pääsiäisenä saimme huomata. Silloin kun ihmiset kokevat menetyksiä, Deborah kumppaneineen yrittää korjata asioita ennalleen. He pyrkivät rohkaisemaan, neuvomaan ja tarvittaessa toimittamaan hätäapua. He nostavat ylös ihmisiä, jotka ovat vaikeuksissa, niin että he löytäisivät jälleen toivon. He toimivat myös yhteistyössä kansainvälisten kontaktien kautta silloin kun tapahtuu suuria katastrofeja.

Pääsiäissunnuntaina tapahtuneet pommi-iskut Sri Lankassa olivat tuhoisimmat iskut maan kristittyjä vastaan. Marttyyrien Ääni ry osallistuu sisarjärjestöjen kanssa hätäapuprojektiin, joka auttaa iskussa haavoittuneita ja uhrien perheitä. Tule mukaan rukoilemaan, auttamaan ja tuomaan toivoa toivottomuuden keskelle. Keräystilimme tilinumero on FI08 5789 2320 0566 01. Käytä viitettä 871352. Kiitos tuestasi!

Pdf-version saat ladattua tästä.

Mercy Indonesiasta

Mercy on pastorin tytär Indonesiasta. Mercyn isän palvelutyö menestyi alueella, missä seurakunta vaikutti, mutta sitten hän sai uuden tehtävän Jumalalta. Isä sai sydämelleen Pohjois-Molukkien ihmiset ja niin koko perhe muutti sinne. Pastori-isä antautui työlleen, ja monet ihmiset tulivat uskoon ja menivät kasteelle.

Muutaman vuoden kuluttua muslimi-jihadistit heräsivät. He hyökkäsivät niin kristittyjen kuin saaren kiinalaistenkin kimppuun. He tappoivat ihmisiä ja alue oli kaaoksen vallassa.

Muslimi-jihadistien tarkoitus oli saada kristinusko hävitettyä koko Pohjois-Molukkien alueelta. Mercyn perhe ja samoin lukuisat muut kristityt perheet joutuivat pakenemaan. He pakenivat viidakkoon syrjäseudulle ja päätyivät meren rantaan. Siellä oli veneitä odottamassa pakenijoita, mutta kuljettajat vaativat suolaista hintaa pelastautumisesta! Mercyn perheessä oli kahdeksan henkeä, ja pelastautuminen tuli erittäin kalliiksi. Kaaoksen keskellä oli vaikea hankkia tarvittavat rahat, mutta Mercy kertoo, miten Jumala auttoi perhettä ja he kaikki pääsivät veneeseen.

Merimatka ei ollut helppo, se kesti kolme pelottavaa, myrskyisää päivää. Lopulta perhe pääsi kuin pääsikin rantautumaan Pohjois-Sulawesin saarelle, missä he päätyivät aluksi pakolaisleirille. Myöhemmin he saivat kodin ja Mercy jatkoi opiskeluaan lukiossa.

Mutta jihadistien hyökkäykset ja pako kotoa olivat jättäneet jälkensä Mercyyn. Hän vihasi muslimeja. Kun hän koulussa näki opiskelijan, jolla oli hijab päässään, Mercy olisi halunnut lyödä häntä. Hän ei pystynyt kontrolloimaan itseään. Jumala kuitenkin oli armollinen. Mercy osallistui seminaariin, jossa Euroopasta tulleet lähetystyöntekijät puhuivat. Seminaarissa Jumala kosketti Mercyn sydäntä ihmeellisellä tavalla: hänen vihansa suli pois ja tilalle tule rakkaus muslimeja kohtaan, koska Jumalakin rakastaa heitä. Mercy sai sydämelleen lähteä tavoittamaan heitä, jotka eivät vielä Jeesusta tunne.

Mercy tietää, että monilla muslimeilla on tyhjyydentunne sisimmässään ja he todella tarvitsevat Jumalan rakkautta. Hän pyytääkin myös meitä suomalaisia muistamaan heitä rukouksissamme.

Pdf-version Mercyn tarinasta saat tästä klikkaamalla.

Rebecca Pohjois-Afrikasta

Rebecca syntyi muslimiperheeseen Pohjois-Afrikassa. Perhe eli yksinkertaista elämää pitäen huolta toinen toisistaan. Perhe oli Rebeccalle hyvin rakas. Opiskellessaan Rebecca alkoi pohtia rukouksen merkitystä. Hän vakuuttui, että rukoileminen saa aikaan sen, ettei enää tee pahoja asioita. Hänelle sanottiin, että jos hän rukoilee 40 päivää niin hän tulee tuntemaan Jumalan läsnäolon ja hänestä tulee parempi ihminen. Ja niin Rebecca alkoi rukoilemaan joka päivä. Hän joutui kuitenkin pettymään, sillä hän huomasi, ettei hänestä tullutkaan parempaa ihmistä.

Rebecca tutustui muutamiin kristittyihin ja hämmästeli heidän ystävällisyyttään ja hyväsydämisyyttään. He auttoivat köyhiä ja olivat rehellisiä. Kuitenkin muslimit sanoivat, että kristityt joutuvat helvettiin. Rebeccaa huolestutti asia kovasti ja niinpä hän meni ystäviensä luokse ja pyysi heitä ryhtymään muslimeiksi, että he pääsisivät taivaaseen. Mutta kristityt vastasivat: ”Me emme ole hyviä ihmisiä itsessämme, vaan ainoastaan Jeesuksen opetuksen takia. Hän on muuttanut meidät ja me seuraamme hänen opetuksiaan.”

Rebeccaa hämmästytti tämä kovasti. Hän kyseli mistä Jeesuksen opetukset löytyvät ja hänelle annettiin Raamattu. Rebecca vei Raamatun kotiinsa ja alkoi vertailla Raamatun ja Koraanin opetuksia. Lukiessaan hän ihastui Raamatun tekstiin, joka kosketti ja alkoi muuttaa hänen sydäntään. Rebecca tuli uskoon, mutta siitä eivät hänen ystävänsä ja perheensä pitänyt. Hänet heitettiin ulos kodista kadulle, sillä hänen perheensä koki hänen pettäneen heidät. Se oli Rebeccalle hyvin vaikeaa, yksinäistä aikaa. Hänellä ei ollut ystäviä. Hän ei tuntenut ainuttakaan toista kristittyä, joka olisi tullut muslimiperheestä. Tuskan ollessa kovimmillaan, Jumala lohdutti häntä läsnäolollaan ja lupauksellaan, että Hän itse pitää huolta Rebeccan sydämestä. Kaikkien vaikeuksien keskellä Rebecca on saanut nähdä Taivaan Isän auttavan käden elämässään.

Suomalaisille ystäville Rebecca haluaa sanoa, että on tärkeää mennä kärsivien ihmisten avuksi. Kannattaa koko sydämestään etsiä, mitä voisi tehdä toisten puolesta. Monet tarvitsevat vaikkapa sitä, että joku kulkee jonkun aikaa yhdessä heidän kanssaan. Rukous on myös tärkeää. Rebecca pyytääkin muistamaan rukouksin afrikkalaisia naisia, erityisesti heitä, jotka ovat kääntyneet kristityiksi, ja joiden perhe ja suku on hylännyt heidät.

Voit ladata pdf-version tästä.

Elsa Etiopiasta

Elsa on yhteistyökumppanimme Etiopiassa. Hän itse sai syntyä kristittyyn perheeseen ja toimii aktiivisesti yhteisössä, joka auttaa kristityiksi kääntyneitä naisia, jotka oma perhe on hylännyt.

Naisten tilanne Etiopiassa on hyvin haasteellinen. Erityisesti maaseudulla asuvilla naisilla on kulttuurillisia ja taloudellisia paineita, ja he joutuvat kantamaan monenlaisia taakkoja. Vahingollisia tapoja kuten naisten sukuelimien silpomista harjoitetaan edelleen. Vaikka toiminta on kiellettyä ja asiasta on valistettu ja valistetaan, niin tapa on yhä käytössä erityisesti maaseudulla.

Maaseudun naiset pääsevät harvemmin opiskelemaan ja saavat koulutusta. Siksi he ovat alttiita vahingollisille perinteille. Kaupungissa asuvat naiset ovat paremmassa asemassa. Olosuhteet ovat parantuneet aikaisempiin vuosiin nähden, mutta työtä on yhä paljon.

Elsa tekee työtä erityisesti muslimien parissa ja hänen työnsä kautta monet musliminaiset ovat löytäneet Kristuksen. Kristityksi kääntymisen jälkeen on hyvin tyypillistä, että naiset kokevat vainoa perheensä taholta ja monet hylätään tai ajetaan pois kotoa. Naiset saavat turvapaikan kristillisestä yhteisöstä. Monista heistä tulee työntekijöitä järjestön palvelukseen ja he itse alkavat evankelioida muslimeja.

Näitä naisia Elsa opettaa ja tukee kaikin tavoin. Elsan näky on nimenomaan voimaannuttaa naisia, opettaa heitä ja vahvistaa heidän identiteettiään Kristuksessa. Näistä syrjityistä naisista kasvaa alkuvaikeuksien jälkeen vahvoja naisia, jotka kulkevat rohkeasti Kristuksen opetuslapsina, vaikka joutuvat kärsimään uskona tähden.

Vahvistetaan yhdessä Elsan kanssa ja kautta näitä naisia. Tämän kuukauden ideana on askarrella enkeli, joka mahtuu kirjekuoreen. Enkelit toimitetaan Etiopiaan Elsalle, joka jakaa ne islamista kristityiksi kääntyneille naisille. Näin voimme välittää heille viestin, että kristityt ovat sisaria ja veljiä keskenään ja rakastavat toisiaan Kristuksessa. Voimme voimaannuttaa näitä sisaria enkeleiden kautta. Naiset ymmärtävät, että sisaret Suomessa välittävät heistä ja rukoilevat heidän puolestaan.

Vinkki: enkeleitä on mukava askarrella yhdessä lasten kanssa.

Voit ladata pdf:n tästä.

Helen ja Twen Eritreasta

Eritrealainen Helen kävi seurakunnassa, mutta sen lisäksi myös osallistui soluseurakunnan toimintaan. Niissä sai puhua, rukoilla ja laulaa vapaasti ja se oli Helenille tärkeää. Hän olikin maassaan tunnettu kristillisistä lauluistaan ja kauniista äänestään. Hän oli ollut pidätettynä aiemmin ja tuolloin häntä oli vaadittu lopettamaan kaikki kristillinen toiminta, myös laulaminen. Helen ei voinut suostua sellaiseen. Toukokuussa 2004 hänet pidätettiin ja vangittiin, kun hän oli koolla yhdessä joidenkin muiden nuorten uskovien kanssa. Häntä ei koskaan syytetty virallisesti mistään, joten oikeudenkäyntiä ei pidetty.

Seuraavat kaksi ja puoli vuotta hänen vankilansa oli Mai Serwan sotilasleiri, jossa sadoilla hänen kaltaisillaan vankisellinä toimivat metalliset laivauskontit. Ravinto oli huonoa hygieniasta puhumattakaan. Kontit olivat talvella jäätävän kylmiä ja kesällä polttavan kuumia. Sairaanhoitoa ei ollut. Ilmanvaihto oli olematonta, sillä konteissa oli ainoastaan yksi pieni ikkuna. Heleniä painostettiin luopumaan uskostaan, mutta hän ei suostunut, joten häntä hakattiin ankarasti. Helenin vammat olivat niin pahoja, että vankilaviranomaiset pelkäsivät hänen kuolevan heidän käsiinsä – kuten monille oli käynytkin, joten Helen lähetettiin sairaalaan. Sieltä hänet vapautettiin kotihoitoon, mutta hän oli jatkuvan silmälläpidon kohteena. Helenin terveys ei olisi kestänyt enää uutta vangitsemista, joten hän joutui tekemään raskaan päätöksen ja pakenemaan maasta.

Helenin tarina kerrotaan kirjassa ”Satakielen laulu”. Kirjassa kerrotaan myös Helenin läheisestä ystävästä ”Esteristä”, joka hoiti Heleniä hänen ollessa sairaana. Ester on oikealta nimeltään Twen, ja hän oli vangittuna samassa laivauskontissa Helenin kanssa. Hän on yhä vangittuna ja hänen kerrotaan olevan avainasemassa naisvankien parissa vankilassa ja hoitavan toisia vankeja.

Katso Helenin videotodistus, jossa hän kertoo, miten pysyi uskossa vahvana pahuuden edessä. Sinulla on mahdollisuus kirjoittaa rohkaiseva kortti Twenille Eritrean vankilaan. Pyydä osoite toimistoltamme. Voit myös tilata toimistoltamme Satakielen laulu –kirjan, jonka hinta on ainoastaan 8 € + postikulut.

Muista rukouksin Heleniä, Tweniä ja Eritrean vankiloissa viruvia sisaria!

Voit ladata pdf:n tästä.

Yasmin Pakistanista

Kun pakistanilaissyntyinen Yasmin syntyi, hän oli suuri pettymys isänsä suvulle, joka odotti ensimmäisestä lapsesta poikaa. Hänen isänsä hyljeksi ja pahoinpiteli häntä jatkuvasti. Hän sai yhtenään kuulla olevansa pettymys, vaikka janosi koko sydämestään saada tuntea olevansa rakastettu. Hänen isänsä jopa sanoi hänelle, että hänet olisi pitänyt kuristaa jo vauvana. Vaikka perhe muutti Englantiin, elämä ei muuttunut. Tällaista elämää Yasmin eli, kunnes täytti 16 vuotta. Silloin hän ei kestänyt enää, vaan pakeni koulutoverinsa avustamana.

Pian Yasmin kuitenkin palasi kotiinsa, koska hänen isänsä lupasi kohdella häntä hyvin. Palattuaan hänet pakotettiin naimisiin koulutoverinsa kanssa, sillä perheen mukaan hän oli häväissyt sukunsa pakenemalla pojan kanssa. Yasmin joutui ojasta allikkoon, tiukan valvonnan alle. Hänen aviomiehensä rajoitti hänen vapauttaan ankarasti. Yasmin pakotettiin tottelemaan miestään kaikessa, ja siitä huolimatta häntä haukuttiin, ettei hän ole hyvä muslimivaimo eikä –äiti. Hän eli torjuttuna ja ilman rakkautta, vaikka ei mitään muuta kaivannut niin paljon kuin hyväksyntää.

Synnyttäessään nuorimmaistaan Yasmin koki ihmeellisen kokemuksen. Synnytys oli vaikea ja hän häilyi elämän ja kuoleman rajalla. Kivuissaan ollessaan hän kohtasi hahmon, joka oli täynnä rauhaa ja valoa. Sisimmässään Yasmin tiesi, että hän oli todellinen Vapahtaja. Hän kertoi asiasta kristitylle sairaanhoitajalle, joka sanoi, että kyseessä oli Jeesus. Alussa Yasmin kauhistui ajatusta, mutta alkoi pian käydä salaa kirkossa. Mitä enemmän hän oppi Jeesuksesta, sitä enemmän hän tunsi rakkautta tätä kohtaan. Lopulta hän hylkäsi islamin ja meni kasteelle. Asian paljastuttua hänelle sanottiin, että hän on saastainen. Häntä vaadittiin palaamaan muslimiksi, mutta Yasmin ei voinut kieltää Jeesusta, joka oli astunut hänen sydämeensä asumaan. Yasminin mies uhkasi tappaa hänet, koska hän oli häpäissyt koko perheen. Yasminin oli paettava turvakotiin kahden nuorimman lapsensa kanssa. Muu perhe katkaisi häneen välinsä kokonaan, ja Yasminin oli aloitettava rakentaa elämänsä ja identiteettinsä alusta saakka uudestaan.

Yasminin omassa elämässä on edelleen suuria haasteita, mutta nyt hänellä on myös palvelustehtävä. Yasmin sai Jumalalta näyn perustaa turvatalo musliminaisille, jotka joutuvat pakenemaan perheensä parista, koska ovat lähteneet seuraamaan Jeesusta. Hän tietää, mitä he ovat joutuneet kestämään ja auttaa heitä uuden elämän alkuun.

Voit ladata pdf:n tästä.

 

Duhra Egyptistä

Egyptiläisen Duhran elämä on ollut raskasta. Hän joutui isänsä hylkäämäksi jo aivan pienenä. Hänen äitinsä muutti toiseen maahan töihin, jättäen Duhran muslimi-isoäidin hoiviin. Yksinäisyydessään Duhra rukoili usein Allahia. ”Tarvitsen äitiäni, tarvitsen isääni. Miksi loit minut tänne, kun vanhempani eivät välitä minusta?” hän kyseli kyselemistään singoten rukouksiaan kohti taivasta. Mutta vastausta ei tullut.

Eräänä yönä Duhra näki erikoisen unen. Unessa oli suuri valkoinen rakennus, aivan kuten moskeija. Sen sijaan, että siinä olisi ollut minareetteja, sen katolla oli risti. Duhra ei ollut aikaisemmin nähnyt sen kaltaista rakennusta, mutta hän tunnisti ristin. Hän oli nähnyt ristin tatuoituna koptikristityn luokkatoverinsa ranteeseen.

Uni toi lohdutusta Duhran elämään ja niinpä hän piirsi itse ristin omaan ranteeseensa, huolimatta perheensä muslimitaustasta. Kun hänen isoäitinsä näkin ristin, hän hermostui. ”Tuo on väärin”, hän sanoi. ”Kristityt voivat vahingoittaa sinua ja tekevät paljon pahoja asioita.” Isoäiti vei Duhran moskeijaan ojentaakseen tyttöä, mutta onnettomuudeksi imaami käytti Duhraa seksuaalisesti hyväkseen.

Eräänä päivänä palatessaan koulusta, Duhra kulki kotiinsa eri tietä kuin normaalisti. Yhtäkkiä hän huomasi seisovansa samaisen rakennuksen edessä, jonka oli nähnyt unessaan. Se oli kirkko. Siitä lähtien, hän alkoi muilta salaa käydä kirkossa. Isoäiti kuoli Duhran ollessa 13-vuotias. Duhran oma äiti palasi kotimaahansa ottaakseen ”ongelmalapsensa” kasvatuksen hoitaakseen. Kun hän havaitsi Duhran käyvän salaa kirkossa, hänen otteensa kovenivat. ”Joskus hän heitti minut ulos nukkumaan likaiselle bussiasemalle kotimme lähelle, mutta jatkoin siitä huolimatta kirkossa käymistä”, kertoo Duhra.

Perhe muutti Duhran ollessa 15-vuotias. Duhra sai naapurikseen kristityn tytön, jolle hän kertoi elämästään. Naapurintyttö esitteli hänet seurakuntansa papille, joka antoi Duhralle oman Raamatun ja alkoi opettaa hänelle kristinuskon perusteita. Duhran lukiessa Raamattua, hän tuli uskoon. Duhran uusi usko antoi hänelle sisäisen rauhan, mutta hänen ongelmansa kotona kasvoivat. Hänen äitinsä pieksi häntä säännöllisesti. Erään kerran Duhran jalka murtui, mutta hän ei saanut siihen hoitoa. Sen tähden Duhra kärsii jatkuvista kroonisista kivuista. Kun Duhra oli 21-vuotias, äiti löysi ratkaisun hänen ongelmiinsa. Hän järjesti Duhran naimisiin muslimimiehen kanssa. Tuoreen aviomiehen ensimmäinen toimenpide oli, että hän kaatoi happoa Duhran olkapäähän, johon Duhra oli salaa tatuoinut ristin. Hän ei päässyt enää kirkkoon. Duhrasta tuli oman kotinsa vanki.

Saatuaan ensimmäisen lapsensa, Duhra olisi halunnut antaa hänelle kristityn nimen. Raivostunut aviomies pieksi hänet, laittoi avioeron vireille ja heitti hänet kadulle pitäen lapsen itsellään. Vaikka Duhra pääsi irti väkivaltaisesta miehestään, hänen sydämessään on alituinen tuska siitä, ettei hän saa tavata lastaan. Vaikka Duhran elämä on ollut vaikeaa, hän iloitsee uskostaan. ”Jumala on niin todellinen minulle”, hän sanoo. ”Kaikki kokemukset ja murheet, joita olen joutunut kokemaan, ovat vain vahvistaneet uskoani, että olen oikealla tiellä.”

 

Voit ladata pdf:n tästä

 

 

Ester Thaimaasta

Kristityt ovat kohdanneet Pakistanissa voimakasta vainoa uskonsa tähden. Lukuisia kristittyjä on paennut maasta erityisesti Thaimaahan, jonne on ollut helpointa matkustaa.

Turvapaikanhakijoiden suuri määrä on johtanut uusiin ongelmiin. He eivät voi tehdä työtä eivätkä lapset pysty käymään koulua. Kun rahat on vähissä, ei ole varaa ruokaan eikä lääkkeisiin. Viisumin päätyttyä he ovat laittomasti maassa, mikä taas on johtanut pakolaisten pidätysaaltoihin.

Tällaisessa tilanteessa on ollut myös 3-vuotiaan Ester-tytön perhe. Perhe pakeni kotimaastaan vainoa muutama vuosi sitten. Perheen isä viruu pidätyskeskuksessa ja äiti yrittää selviytyä kolmen lapsensa kanssa, joista nuorimmainen, Ester, on sydänsairas.

Esterillä on synnynnäinen, leikkausta vaativa sydänvika, jonka Marttyyrien Ääni on sitoutunut maksamaan. Esterin sydänleikkausta on lykätty kerta toisensa jälkeen, sillä hän on ollut jatkuvasti liian heikko siihen. Häntä on vahvistettu erityisellä maitojuomalla, jonka Marttyyrien Ääni on myös kustantanut.

Häntä hoitava lääkäri on konsultoinut Thaimaan parhaita lääkäreitä parhaan ratkaisun löytymiseksi. Seuraavan kerran lääkärin on määrä harkita leikkausta marraskuussa. Sydänvikansa vuoksi Ester on sairastellut paljon ja sairaalasta onkin tullut hänelle tuttu paikka. Hiljattain hän joutui olemaan pitkään sairaalassa keuhkokuumeen takia.

Rukousten lisäksi voit tällä kertaa muistaa Esteriä ja hänen perhettään lähettämällä hänelle rohkaisevan kortin.

Voit ladata pdf:n tästä.

Ruth Indonesiasta

Indonesialainen Ruth ei ollut alkuun lainkaan kiinnostunut kristinuskosta. Hänet oli kasvatettu islamin opetusten mukaan ja hän rukoili viisi kertaa päivässä. Hän sanoi vihaavansa kristinuskoa! Jumala on kuitenkin kärsivällinen. Hän odottaa oikeaa hetkeä puhuakseen ihmisen sydämelle ja näin hän myös valmisteli Ruthin sydäntä. Kun Ruth aloitti akateemiset opinnot, hän päätyi kristillisen koulun oppilaaksi, koska se oli tunnetusti hyvä koulu. Kerran koulussa ollessaan hän kuuli laulua. Laulujen sanoissa oli jotakin aivan erityistä ja siksi Ruth jäi kuuntelemaan. Hän tiesi, että laulut olivat kristittyjen lauluja, mutta jostain syystä hän ei kyennyt poistumaan paikalta ja häntä alkoi itkettää.

Kun Ruth rukoili yksin kotonaan samana iltana, tuntui jostain syystä erilaiselta. Yhtäkkiä hän näki näyn ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: ”Älä rukoile mitään muuta Jumalaa, kuin Aabrahamin ja Jaakobin Jumalaa.” Pian tämän tapauksen jälkeen Ruthille annettiin Raamattu, ja hänen uskonsa alkoi herätä. Eräänä iltana, kun Ruth oli lukemassa Raamattua, hänen isänsä tuli huoneeseen. Nähdessään Raamatun isä raivostui ja pahoinpiteli Ruthia. Muslimitytär lukemassa Raamattua, järkyttävää! Seuraavana päivänä isä yritti myrkyttää tyttärensä, sillä hän ei kestänyt häpeää. Ruthille ei kuitenkaan tapahtunut mitään myrkystä huolimatta. Päinvastoin isä itse romahti lattialle.

Nähdessään isänsä kaatuvan lattialle, Ruth kuuli äänen, joka sanoi: ”Laita kätesi hänen päällensä.” Ruth teki niin ja ihmeekseen näki, että hänen isänsä nousi heti ylös. Kun hänen isänsä oli tointunut tapauksesta, tämä lankesi polvilleen ja huusi kovalla äänellä: ”Jumala anna minulle anteeksi, Jeesus minä haluan seurata sinua!” Hänen isänsä sanoi koko perheelle: ”Tästä lähtien me emme enää lue Koraania, vaan me seuraamme Jeesusta.”

Äkkikääntymys muutti koko perheen elämän. Kun sukulaiset kuulivat uutisen, että he ovat kääntyneet kristinuskoon, heidät hylättiin täysin. Heidän naapurinsa nimittivät heitä vääräuskoisiksi ja heittelivät heidän taloansa jätteillä. Ruth ei ole lannistunut. Hän on opiskellut raamattukoulussa ja tehnyt istutustyötä seurakuntaa varten. Ruth kuitenkin yritettiin myrkyttää toistamiseen. Tämäkään ei johtanut kuolemaan, kiitos Herralle siitä. Mutta valitettavasti kahden myrkytystapauksen jälkeen hänen munuaisensa ovat pettämässä. Ruth tarvitsee tukeamme ja rukouksiamme. Muistathan Ruthia ja koko hänen perhettään rukouksissasi!

Voit ladata pdf:n tästä.

Leah Nigeriassa

Jos kaikki olisi ollut kuten ennen, Leah Sharibu olisi viettänyt keväällä 15-vuotissyntymäpäiväänsä perheensä kanssa bambumajassa Saharan autiomaan pölyltä suojassa. Jossain vaiheessa syntymäpäiväjuhlaa perhe olisi kumartanut päänsä rukoukseen, ja pyytänyt Jumalaa siunaamaa Leaa ja tekemään hänen unelmistaan totta. Se oli perheen tapa. Mutta tämä
syntymäpäivä oli erilainen. Lean perhe vietti sen itkien ja rukoillen. Kukaan heistä ei tiedä missä Leah on.

Leah Sharibu oli yksi niistä 110 koululaisesta, jotka terroristiryhmä Boko Haram kidnappasi 19. helmikuuta heidän koulustaan Dapchista, Koillis-Nigeriasta. Tytöistä viisi kuoli sieppauksen alussa ”stressin ja trauman” vuoksi, yksi heistä tallautui kuoliaaksi.

Nigerian viranomaiset neuvottelivat tyttöjen vapauttamisesta ja maaliskuussa Boko Haram vapautti tytöt, kaikki paitsi yhtä. Leiristä lähdön hetkellä terroristit pysäyttivät Leah Sharibun, ryhmän ainoan kristityn tytön. Lealle sanottiin, että jos hän haluaisi päästä vapaaksi, hänen pitäisi ensin kääntyä islamiin. Leah ei suostunut, ja toiset tytöt kuljetettiin pois hänen jäädessään vangiksi.

Rebecca, Lean äiti kuvailee tytärtään näin: ”Hän on ahkera ja tunnollinen tyttö joka rakasti käydä seurakunnassa. Hän lauloi kuorossa ja hänellä on kaunis, pehmeä, melodinen ääni.” Rebecca muistaa, miten kaikki kyläläiset olivat iloinneet kuultuaan, että tytöt pääsevät vapaiksi. Koko perhe oli hartaasti odottanut Lean paluuta, kun tyttöjä alkoi pikku hiljaa palata kotiinsa. ”Missä Leah on, miksei hän ole tullut?” kyseli äiti epätoivoisena muilta tytöiltä. ”Leah kieltäytyi luopumasta uskostaan, he eivät päästäneet häntä”, oli vastaus joka särki äidin sydämen.

Murheestaan huolimatta vanhemmat ovat ylpeitä tyttärestään, ettei hän luopunut uskostaan. ”Tiedän, että Jumala ei koskaan hylkää häntä”, Rebecca sanoo. Leah pyysi vapauteen pääseviä koulutovereitaan kertomaan vanhemmilleen, että on elossa ja pyytämään heitä rukoilemaan puolestaan. Äidilleen kirjoittamassaan viestissä Leah sanoo: “Äitini, älä ole huolissasi. Tiedän ettei ole helppoa ikävöidä minua, mutta haluan vakuuttaa sinulle, että voin hyvin täällä missä olen… Olen varma, että jonain päivänä näen kasvosi jälleen. Jos en täällä, niin sitten Herran Jeesuksen Kristuksen sylissä.”

Voit ladata pdf:n tästä.