Intialaiset Arjun ja Radha, uskollisina kutsumukselleen

Radha (mustassa huivissa) oli päättänyt palvella Herraa, ja sanoi vanhemmilleen, että suostuisi naimisiin ainoastaan pastorin kanssa. Radha ja hänen pastorimiehensä Arjun ovat kohdanneet ankaraa vainoa äärihindujen taholta.

Kun hinduismista kristinuskoon kääntynyt pastori Arjun kosi tulevaa vaimoaan Radhaa, hän varmisti tämän tietävän mitä odottaa. ”Olen pastori, ja kimppuuni on hyökätty monta kertaa”, Arjun kertoi. ”Sinuakin vastaan saatetaan hyökätä. Minä saatan joutua vankilaan. Toisinaan meillä on ruokaa, toisinaan ei. Sellaista on elämämme.”

Radha hyväksyi kosinnan silmää räpäyttämättä. ”Elän tai kuolen, elän Kristukselle”, hän vastasi.

Pariskunta on joutunut muuttamaan kolme kertaa. Arjun on pahoinpidelty lukuisia kertoja ja häntä on syytetty pakkokäännyttämisestä. Radhaa on uhkailtu ja hän on nähnyt äärihindujen tunkeutuvan rukoushuoneeseensa.

Radha oli 12. luokalla, kun hänen vanhempansa alkoivat järjestää hänen avioliittoaan. Hän teki vanhemmilleen selväksi, että hän halusi naimisiin pastorin kanssa. ”En mene naimisiin kenenkään muun kanssa”, hän sanoi heille. ”Jos se ei käy, en mene naimisiin ollenkaan.” Radha halusi olla aktiivisesti mukana hengellisessä työssä ja hän tiesi, että se onnistuisi parhaiten pastorin kanssa avioitumalla. ”Se oli minun kutsumukseni”, Radha sanoi.

Radhan vanhemmat epäröivät aluksi avioliiton hyväksymistä, koska Arjun oli pahoinpidelty niin monta kertaa. Lopulta he kuitenkin antoivat suostumuksensa, vaikka heitä huoletti miten Arjun kykenisi huolehtimaan Radhasta.

Naimisiin mentyään Arjun ja Radha asettivat tavoitteekseen evankelioida 34 kylässä. He myös perustivat neljä uutta seurakuntaa. Paikalliset hindut eivät katsoneet heidän työtään hyvällä. Eräänä päivänä joukko päihtyneitä äärihinduja hyökkäsi yhteen heidän seurakunnistaan. He hakkasivat pastorin ja jopa joitakin naisia, mitä pidetään Intian kulttuurissa äärimmäisenä loukkauksena.

Arjun tietää, että vaino voi olla normaali osa kristillistä elämää, ja valmistaa nyt seurakuntalaisiaan kohtaamaan sitä itse. Opetuksessa hän käyttää apuna Raamatun esimerkkejä, kuten kertomuksia siitä, miten Danielia ja Jeesusta itseään vainottiin. ”Monet seurakuntalaiset ovat tulleet rohkaistuiksi”, hän kertoo. ”Nyt he eivät pelkää vainoa. He tietävät, että se on osa elämää, ja heidän on kohdattava se. Se on kristityn elämää.”

Radha on samaa mieltä. Hän sanoo, että seurakuntalaiset ymmärtävät nyt ja ovat valmiita siihen, mitä tahansa tuleman pitääkään. ”Aiemmin oli hyvin vaikeaa, sillä pelkäsimme”, Radha sanoo. ”Nyt siitä (vainosta) on tullut arkipäiväistä, lähes rutiininomaista.”

Arjun sai eräänä sunnuntaina viime vuonna jälleen tilaisuuden elää todeksi opetuksiaan. Kesken sunnuntaikokoontumisen 25 äärihindua tunkeutui rukoushuoneeseen ja hakkasi häntä tunnin ajan. Seurakuntalaiset yrittivät puuttua tilanteeseen, mutta äärihindut pidättelivät heitä, kunnes poliisit saapuivat, ja veivät Arjunin sairaalaan.

Kun Arjunin vuokraisäntä kuuli hyökkäyksestä, hän hääti Arjunin perheineen kodistaan. Arjun etsi uutta kotia, vaikka hän yhä kärsi hyökkäyksessä saamistaan vammoista, mutta kukaan ei ollut halukas vuokraamaan hänen perheelleen asuntoa. Marttyyrien Äänen kuultua hänen tilanteestaan autoimme perhettä löytämään uuden kodin. Tämä koti on kauempana, mutta turvallisempi. Arjun ja Radha pyytävät rukoilemaan, että heidän työnsä saisi kasvaa ja he saisivat perustettua seurakunnan huolimatta siitä, mitä heille itselleen tapahtuu.

”Mitä täällä tapahtuukaan kestää minuutteja tai päiviä, mutta ikuinen elämä on se, mitä me tarvitsemme”, Arjun selittää. ”Aiomme olla mukana tässä työssä Jumalalle.”