Iranilainen pastori kertoo vankeusajastaan

Farshid Fathi.

Pastori Farshid Fathi kuuli puhelimensa soivan ja tajusi soittajan olevan hänen oma numeronsa. Poliisit olivat murtautuneet hänen kotiinsa, ja Farsihidilla oli kaksi vaihtoehtoa: paeta tai antautua vangittavaksi.

Poliisit olivat jo pidättäneet Farshidin aiemmin samana päivänä, mutta he eivät olleet tajunneet Farshidin olevan pastori, joten hänet oli päästetty vapaaksi. Se tarjosi hänelle tilaisuuden poistaa puhelimestaan useiden kristittyjen yhteystiedot, jotta he olisivat turvassa.

Farshid pidätettiin vuoden 2010 tapaninpäivänä ja häntä pidettiin ilman oikeudenkäyntiä Evinin vankilassa Teheranissa. Viisitoista kuukautta myöhemmin hänet tuomittiin kuudeksi vuodeksi vankilaan ”kansallisen turvallisuuden vastaisista teoista kristilliseen järjestöön kuulumalla, varojen keräämisestä, ja islamilaisen hallinnon vastaisesta propagandasta auttamalla levittämään kristinuskoa Iranissa”. Myöhemmin hänelle langetettiin vuoden lisätuomio, kun hänen hallustaan väitettiin löytyneen alkoholia.

Vankeus ei tullut Farshidille yllätyksenä. Heti islamista kristinuskoon kääntymisensä hetkellä hän tiesi, että hän voisi hyvinkin joutua vainotuksi uskonsa tähden.

Vankilassa Farshid jatkoi evankeliointia ja kokoontui säännöllisesti yhteen toisten kristittyjen kanssa. Sunnuntaisin viidestä kuuteen kristittyä kerääntyi Farshidin kapealle metallisängylle tutkimaan Raamattua ja rukoilemaan.

Vankeusajastaan vuoden verran hän vietti yksin eristyssellissä. Selli oli niin pieni, että hän pystyi ottamaan siinä vain kolme askelta. Hänellä ei ollut siellä Raamattua, ei kynää eikä paperia – ainoastaan kolme huopaa. Hän ei edes nähnyt itseään peilistä tuon vuoden aikana eikä hän kuullut perheestään. Silti hän sanoo ajan eristyksessä olleen hyvää aikaa, jolloin hän oppi paljon itsestään ja uskostaan. Farshid kertoo, että hänen suhteensa Jumalaan syveni vankilassa, ja hän sai kokea armon uudella, vahvistavalla tavalla.

Farshid vapautui vankilasta 20. joulukuuta vuonna 2015, kaksi vuotta ennen kuin hänen tuomionsa olisi virallisesti pitänyt päättyä. Nyt hän tuntee syvää kiitollisuutta kodistaan, Raamatusta, jota hän voi lukea milloin tahansa, ja mahdollisuudesta olla lastensa kanssa.

Lähteet: SAT-7, Elam, Mohabat News, Middle East Concern