Ismael, somalimuslimi, joka löysi Kristuksen

Tuemme Keniassa kristinuskoon kääntyneitä, jotka ovat päätöksensä vuoksi joutuneet vainotuiksi. Kun somali ryhtyy seuraamaan Jeesusta, vaino on lähes väistämätön seuraus siitä. Yksi tällainen uskova on 23-vuotias somalinuorukainen nimeltä Ismael. Tässä hän kertoo oman tarinansa.

Minun nimeni on Ismael, synnyin Mogadishussa Somaliassa vuonna 1996.

Olin hyvin nuori isäni kuollessa, ja elämämme oli sen jälkeen vaikeaa. Kolme vuotta sitten myös äitini kuoli ja jäin omilleni. Päädyin muuttamaan Keniaan paremman elämän toivossa.

Rekisteröidyin YK:n pakolaisjärjestössä, ja minut lähetettiin pakolaisleirille. Siellä oli todella kuuma, ja minulla oli jo entuudestaan terveysongelmia: diabetes, korkea verenpaine ja sydänongelmia. Olen myös liikuntarajoitteinen. Elämä leirillä oli vaikeaa, mutta tapasin siellä joitakin hyviä ihmisiä. Näin, miten he keskustelivat keskenään Jumalan Sanasta. Kuljin heidän perässään ja yritin ymmärtää mitä he puhuivat. He rohkaisivat minua tulemaan mukanaan kirkkoon. Suostuin, ja menin sinne heidän seurassaan, vaikka olin yhä muslimi. Somaliyhteisö sai tietää siitä ja alkoi vainota minua, vaikka en edes ollut kristitty silloin.

Muutin Nairobiin, jossa uskoin olevani turvassa. Nukuin kadulla YK:n pakolaisjärjestön toimiston edustalla. Nairobissa tapasin toisia kaltaisiani, jotka kävivät kirkossa pakolaisleirin ulkopuolella. He sanoivat kuuluvansa seurakuntaan. Pyysin heitä: ”Ottakaa minutkin mukaan.” Kirkossa tapasin mukavan pariskunnan ja hyvän sisaren. Kerroin heille kaikki ongelmani. He selittivät minulle Raamattua. He osasivat kertoa siitä hyvin, niin että ymmärsin.

He selittivät minulle erityisesti kaksi raamatunpaikkaa. Ensimmäinen niistä oli Johanneksen evankeliumi 3:16 ja toinen oli Heprealaiskirjeen 10:10. Jälkimmäisessä sanotaan, että Jumalan tahdon mukaisesti meidät on tehty pyhiksi Kristuksen ruumiin uhrilla, kerta kaikkiaan. Toisessa raamatunpaikassa sanotaan: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”

Olin hyvin yllättynyt ja onnellinen kuullessani nämä raamatunpaikat. Pohdin niitä mielessäni, ja eräänä yönä näin unen Herrasta. Olin ihmeissäni siitä mitä uusi isäni, äitini ja sisareni olivat minulle kertoneet, mutta unessa minulle ilmestynyt Jeesus selvensi minulle nämä raamatunpaikat tarkemmin ja ymmärsin ne. Silloin tulin uskoon ja halusin kasteelle.

Kasteeni jälkeen aloin kertoa uskostani somaleille, jotka nukkuivat kanssani kadulla. Heidän asenteensa minua kohtaan muuttui ja he alkoivat solvata minua.

Kadulla nukkuessamme meillä oli paljon ongelmia. Kerran minä ja kaksi muuta veljeä, joista toinen on pastori, olimme kävellen matkalla illalliselle, kun viereemme pysähtyi auto ja siitä nousi kahdeksan miestä. He alkoivat hakata meitä armotta. Aloin huutaa. Sanoin että minulla on korkea verenpaine ja pyysin, etteivät he hakkaisi minua. Hyökkääjät olivat somaleja ja alkoivat puhua somalia. He sanoivat: ”Hakkaa se paskiainen kunnolla, hän on uusi uskova.” Seurassani ollut veli menetti tajuntansa pahoinpitelyn vuoksi. Hyökkääjät puhuivat keskenään siitä, kuinka on henkilöitä, jotka opettavat meitä ja houkuttelevat pois islamista. He sanoivat aikovansa tappaa heidät. Tajusin, että he tarkoittivat uutta isääni, äitiäni ja sisartani.

Ympärillemme alkoi kerääntyä ihmisiä, joten hyökkääjät lähtivät pakoon ja paikalle tulleet veivät loukkaantuneen veljen sairaalaan. Kävimme myös poliisiasemalla tekemässä ilmoituksen, mutta poliisit eivät voineet tehdä mitään hyväksemme. Sieltä menimme pastorin, hänen vaimonsa ja sisaremme luo. Kerroimme, että meidät oli hakattu ja että olimme käyneet poliisiasemalla.

Monet somalit käyvät läpi samoja asioita kuin minä. Sisaremme kertoi, että on uskovia, jotka haluavat auttaa meitä. Olemme siitä hyvin iloisia.

Tällä hetkellä minä ja kaksi veljeä asumme erillämme, kaikki yksin, mutta olemme päättäneet muuttaa yhteiseen asuntoon, ja pastori auttaa meitä vuokraamaan sen. Olemme hyvin kiitollisia ja onnellisia.

Olemme hyvin kiitollisia isällemme, äidillemme ja sisarellemme. Olemme kiitollisia myös teille siitä, että tuette meitä. Pyydämme, että jatkaisitte hyvää työtänne. Emme koskaan lakkaa kertomasta evankeliumia. Seisokaa meidän rinnallamme rukouksin ja eri tavoin. Kiitos paljon! Tervehdin teitä Jeesuksen Kristuksen nimessä, aamen!