Jeesuksen seuraaja somalin vaatteissa

Adam (oikealla) ja pastori Norman, jolla oli rohkeutta kertoa evankeliumi somalille.

Adamin kasvonpiirteet paljastavat välittömästi ihmisille hänen uudessa kotimaassaan Ugandassa, että hän on somali. Kun lähetyskoulun opiskelijat tapaavat hänet, ensimmäiset mieleen juolahtavat sanat ovat terroristi ja vakooja. Adam ottaa sen kuitenkin tilaisuutena kumota heidän ennakkoluulonsa kertomalla siitä, miten hänestä tuli uusi luomus Kristuksessa.

Pakomatkalla

Somalialainen ääri-islamilainen al-Shabaab terroristiryhmä tappoi hänen isänsä, ja 17-vuotiaana Adamista tuli yksi lähes kahdesta miljoonasta somalista, jotka olivat joutuneet pakenemaan kotimaansa väkivaltaa toisiin maihin.

Jos islamilainen usko oli kannustanut al-Shabaabia surmaamaan hänen isänsä, Adam ei halunnut olla sen kanssa missään tekemisissä. Hän alkoi etsiä jotakin muuta, eikä pitänyt ajatuksia omana tietonaan. Hän etsi internetistä somalikristittyjä ja katsoi jopa Jeesus-filmin ystäviensä kanssa. Suurin osa ystävistä tyrmäsi elokuvan ja käveli ulos, mutta Adam katsoi sen loppuun saakka.

Mutta kun Adamia taloudellisesti tukeva serkku kuuli hänen kiinnostuksestaan kristinuskoa kohtaan, tämä ilmoitti Adamin sisäoppilaitokseen, joka oli tarkoitettu uskossaan horjuville muslimeille. Vasta kouluun saavuttuaan Adamille selvisi, minne hän oli joutunut.

Koulussa Adamia kohdeltiin karkeasti. Hänet herätettiin kello viideltä joka aamu aamurukoukseen heittämällä kylmää vettä kasvoille. Hänelle huudettiin ja häntä lyötiin. Adam ei suostunut jäämään kouluun, ja aluksi serkku näyttikin olevan samaa mieltä siitä, että hänen pitäisi lopettaa koulu.

Koitti loma koulusta ja serkku vei hänet retkelle Kenian rannikolle. Siellä Adamille kerrottiin, että he astuisivat Somaliaan suuntaavaan veneeseen. Adam tajusi, että hänet jätettäisiin Somaliaan ja pakotettaisiin omaksumaan uudelleen islaminusko.

Adam pakeni toistamiseen Ugandaan ja oli nyt omillaan. Hän sai työpaikan ja säästi tarpeeksi rahaa maksaakseen lukukausimaksun kristillisessä lukiossa, mutta kristillinen opetus ei päihittänyt hänen koko elämänsä kestänyttä kasvua islamilaisen kulttuurin ja uskon piirissä.

Lukiosta valmistuttuaan Adam jatkoi elämäänsä ilman todellista uskoa. Pian hän avioitui somalinaisen kanssa, joka oli muuttamassa Kanadaan. Ennen vaimon muuttoa he saivat tietää, että vaimo oli raskaana. He suunnittelivat, että Adam muuttaisi Kanadaan, kun vaimo saisi asiat siellä järjestykseen.

Adam oli ollut Ugandassa kymmenen vuotta ja hänen hengellinen kaipuunsa oli haihtunut päivittäisen elämän haasteiden keskellä. Mutta vuonna 2014 hän kohtasi uudelleen kristityn ystävän lukioajoilta. ”Minulla on sinulle kirja luettavaksi”, ystävä sanoi ottaen esiin Raamatun.

”Ei tämä ole kirja”, Adam vastasi ärsyyntyneenä. ”Se on Raamattu.” Hän suostui silti ottamaan sen vastaan ja alkoi lukea sitä uteliaana. Pian hän huomasi etsivänsä internetistä somalikristittyjä, joille voisi puhua ja katsoi Jeesus-filmin uudelleen. 28-vuotiaana hän päätti seurata Jeesusta, eikä paluuta ollut.

Tappouhkauksia

Adam ei pelännyt näyttää uskoaan ja lakkasi käymästä moskeijassa. Se kiinnitti somaliyhteisön huomion. Hänet kiellettiin moskeijan puhujakorokkeella ja somalijohtajat tarjosivat palkkiota hänen tappamisestaan.

Kun Adam eräänä iltana palasi kotiin naapurit kertoivat hänelle, että hänen serkkunsa ja joukko miehiä oli tullut etsimään häntä aikeenaan tappaa hänet. Vaikka tiesi henkensä olevan vaarassa, hän oli enemmän huolissaan siitä, mitä hänen vaimonsa sanoisi kuullessaan miehensä olevan kristitty.

Adam vältteli vaimonsa puheluita niin pitkään kuin voi, kunnes joutui lopulta kohtaamaan väistämättömän kysymyksen: oliko totta, että hänestä oli tullut kristitty? Adam vastasi myöntävästi, ja vaimo ilmoitti heidän avioliittonsa olevan ohi. ”En ole enää sinun vaimosi”, hän sanoi, ”etkä koskaan enää tule puhumaan pojallesi.”

Vaimon reaktio mursi Adamin sydämen, mutta usko Kristukseen oli istutettu tiukasti hänen sydämeensä. Hän tiesi, että Jeesus oli ainoa tie, ja hän oli valmis luopumaan kaikesta seuratakseen häntä.

Vaimon torjumaksi tuleminen oli Adamin elämän vaikeimman ajan alku. Somaliyhteisö torjui hänet, koska hän oli kristitty. Kristityt suhtautuivat häneen epäluuloisesti, koska hän oli somali. Hän oli myös pettynyt huomatessaan, että hänen seurakuntansa kristityt kävivät baareissa jumalanpalveluksen jälkeen.

Pian hän alkoi kysyä itseltään, oliko usko Jeesukseen sen arvoista. ”Olin stressaantunut ja hämilläni”, hän muistelee. Mutta silloin hänelle esiteltiin pastori Norman, Marttyyrien Äänen tukema eturintaman evankelista, joka palvelee islamin vaikutusalueella Ugandan rajaseudulla.

Opetettuaan Adamia kolme kuukautta, Norman auttoi häntä hakemaan lähetyskouluun. Aluksi koulun johtajia huoletti turvallisuus, jos he hyväksyisivät somalin oppilaaksi. He epäilivät, että hän voisi olla vakooja. Mutta Normanin suosituksesta he myöntyivät vastahakoisesti ja sallivat Adamin aloittaa opinnot.

Somali Jeesuksen asialla

Useiden kuukausien lähetyskoulutusta seurasi kolmen kuukauden käytännön harjoittelujakso, joka oli Adamille käänteentekevää aikaa. Hän oli löytänyt kutsumuksensa. Ohjelmasta valmistuttuaan hän liittyi koulun henkilökuntaan, kouluttamaan nuoria työhön lähetyskentälle.

Aina uuden lukukauden alkaessa hän ottaa vastaan ryhmän uusia nuoria opiskelijoita eri puolilta maailmaa. Vaikka monet ovat järkyttyneitä nähdessään, että heidän opettajansa on somali, he tulevat pian huomaamaan, miten Adam rakastaa Jeesusta ja evankelioi somaleja aktiivisesti internetissä ja henkilökohtaisesti.

Noin vuosi sitten Adamin vaimo soitti hänelle ja antoi hänen jopa puhua poikansa kanssa. He ovat pysyneet yhteydessä sen jälkeen, mutta vaimo sanoo edelleen, että ei huoli miestään takaisin ellei hän palaa islamiin. Adam rakastaa yhä vaimoaan, mutta ei aio kääntää selkäänsä Jeesukselle. ”Rukoilkaa, että olisimme jonain päivänä jälleen yhdessä – mutta kristittyinä”, hän sanoi.

Adam saa jatkuvasti tappouhkauksia ja sikäli kun hän tietää, hänen serkkunsa haluaa yhä surmata hänet. Sillä välin hän palvelee siellä, minne Jumala on hänet johdattanut. ”Henkeni on Jumalan käsissä”, hän sanoo, ”ja jos Hän haluaa minun elävän, minä elän.”