Artikkelit

Lyhyesti ja rukoillen – Työmme Nahlassa, Irakissa

Isisin riehuessa Irakissa, Pohjois-Irakin Nahlan laakso tarjosi turvapaikan monille kodeistaan pakenemaan joutuneille kristityille. Suomen Marttyyrien Ääni ryhtyi tukemaan laakson asukkaita monin tavoin kuultuamme heidän tilanteestaan.

Taisteluiden laannuttua kristityt ovat alkaneet palata kotikyliinsä ja -kaupunkeihinsa, mutta monille paluu ei ole mahdollista. Edustajamme vierailivat äskettäin Nahlassa tarkastamassa, mikä tilanne on nyt ja kartoittamassa tarpeita.

Laakson yhdeksässä kylässä asuu tällä hetkellä 280 perhettä. Isisiä paenneita heistä on 75 perhettä.

Ryhmän saapuessa Nahlaan, lämpömittari näytti +50 astetta ja kuuma kausi oli vasta alkamassa. Heti aluksi he totesivat, että kymmenestä generaattorista viisi oli rikki. Se tarkoitti, että perheet eivät saaneet vettä eivätkä tuulettimet toimineet. Lähetimme heti 10.000 dollaria generaattoreiden korjaamisen.

Alusta lähtien tavoitteemme on ollut, että Nahlan asukkaat tulisivat omavaraisiksi ja tätä tavoitetta kohti autamme heitä edelleen. Odotamme parhaillaan asukkaiden itse laatimia kyläkohtaisia suunnitelmia.

Nahlassa on tällä hetkellä rauhallista, mutta tarpeita on paljon ja ne ovat monenlaisia. Rukoile edelleen Nahlan asukkaiden puolesta. Rukoile myös viisautta ja johdatusta heille sekä meille, kun yhdessä pohdimme, miten voisimme auttaa.

Lyhyesti ja rukoillen – Terveiset Nahlan laaksosta

Irakissa olemme avustaneet Mosulista Nahlan laaksoon Isisiä paenneita kristittyjä. Vaikka Isis on nyt kukistettu, on Pohjois-Irakin tilanne edelleen epävakaa. Syksyllä 2017 kurdit järjestivät kansanäänestyksen itsenäisyydestä, jota Irakin hallitus piti perustuslain vastaisena. Itsenäisyyskamppailu on kärjistänyt tilannetta pohjoisten kurdialueiden rajoilla. Kristittyjen paluu entiseen kotikaupunkiinsa on myös epävarmaa, sillä Mosul on Isisin jäljiltä raunioina.

Pohjois-Irakin poliittinen epävakaus on viivästyttänyt myös projektisuunnitelmiamme Nahlan laaksossa. Olemme pystyneet kuitenkin lähettämään ruoka-apua Nahlan laakson perheille, jota ilman perheiden on erittäin vaikea tulla toimeen kylmän talvikauden ajan. He lähettävät kiitoksensa psalmin 37 sanoin: ”Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta; silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.” PS. 37:3-4.

Rukoillaan Nahlan kristittyjen puolesta:
Herra, rukoilemme Nahlan kristittyjen ja yhteistyökumppaniemme turvallisuuden puolesta.
Rukoilemme rauhaa ja vakaita oloja Pohjois-Irakiin.
Anna viisautta, miten viedä eteenpäin Nahlan laaksoon suunniteltuja projekteja.

Kaikki viikon rukousaiheet pdf:nä tästä

Lyhyesti maailmalta – Thaimaa, Turkki, Irak

Joulukuun lehdessä kerroimme, että yhteyshenkilömme oli syksyllä vieraillut tutustumassa Thaimaan pakistanilaisten turvapaikanhakijoiden tilanteeseen. Vierailut pidätyskeskuksessa ja suurten perheiden asuttamissa ahtaissa kerrostalohuoneissa kertoivat karulla tavalla vainoa paenneiden kristittyjen ahdingosta. Olemme toimittaneet Thaimaassa asuville pakistanilaisille ruoka-apua vuoden ajan. Joulukuussa saimme lähettää 16 sairaalle turvapaikanhakijalle apua lääkintäviitteen kautta kerätyistä varoista.

Yksi lääkintäavun saajista oli 4-vuotias Musa Khurrum, jolla on synnynnäisesti heikko sydän. Musa ei jaksa leikkiä muiden lasten tavoin vaan väsyy helposti. Heikon terveyden lisäksi Musa suree muutama kuukausi sitten kuollutta isäänsä. Musa ja hänen perheensä ovat erittäin kiitollisia lääkintäavusta, ja lähettävät lämpimät terveiset kaikille suomalaisille ystävilleen.

Kiitämme ja rukoilemme:

  • Kiitos Herra, että pidät huolta pakistanilaisista turvapaikanhakijoista.
  • Siunaa Musa Khurrumia ja muita sairaita turvapaikanhakijoita.
  • Rukoilemme kokonaisvaltaista helpotusta pakistanilaisten tilanteeseen Thaimaassa.

Turkissa lokakuusta 2016 vangittuna ollut yhdysvaltalainen pastori Andrew Brunson on lähettänyt tervehdyksen puolestaan rukoilleille: ”Olen syvästi kiitollinen kaikille, jotka ovat rukoilleet puolestani. Tämä koettelemus – aika vankilassa – on venyttänyt minua enemmän kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Olen ollut hyvin heikko, epäileväinen, tuntenut yksinäisyyttä. Tiedän, että Jumalan armo kannattelee minua silloinkin, kun en tunne sitä, ja tiedän, että Jumalan omien rukoukset ympäröivät ja vahvistavat minua. Yksi suurista peloistani on ollut, että minut unohdetaan. Kiitos, kun et ole unohtanut! Minua rohkaisee suuresti tieto, että ihmiset rukoilevat puolestani – se muistuttaa minua, että en ole yksin, että minun on pysyttävä vahvana, kasvot alati kohotettuina Jumalan suuntaan.” Lähde: Middle East Concern

Andrew’n puolesta pyydetään rukoilemaan:

  • Että Herra kannattelisi Andrew’ta, vahvistaisi ja rohkaisisi häntä.
  • Varjelusta ja huolenpitoa Andrew’n perheelle.
  • Että Jumala antaisi viisautta hänen asianajajalleen ja muille hänen puolestaan työtä tekeville, ja että Andrew vapautuisi pian.

Nahlan laakson työalueeltamme Pohjois-Irakissa kerrotaan, että rauha laaksossa on säilynyt, vaikka poliittisesti tilanne alueella on epävakaa. Ruoka-avustusten jakamista on pystytty jatkamaan sekä järjestämään rohkaisevia tilaisuuksia naisille ja nuorille.

Yhteyshenkilömme pyytää rukoilemaan:

  • Että kurdit ja arabit oppisivat elämään rauhassa yhdessä ja että kristityt pian saisivat nauttia vakaammasta ja rauhallisesta elämästä.
  • Että Jumala suojelisi ja varjelisi työntekijöitämme Nahlan laaksossa.
  • Että tänä vuonna saisimme valmiiksi keskeneräisiksi jääneitä projekteja, sillä poliittinen epävakaus on vaikeuttanut projektien valmistumista. Nahlassa rukoillaan, että Herra toimisi ajallaan ja tarjoaisi keinot viedä päätökseen keskeneräisiksi jääneet hankkeet.

Pdf-versio tästä klikkaamalla.

Marttyyrien Ääni -lehti 6/2017 on ilmestynyt!

Tämän vuoden viimeinen Marttyyrien Ääni -lehti on nyt ilmestynyt.

Tässä numerossa kerrotaan esimerkiksi:

  • Syyskuisen Irakin-matkan tunnelmia ja kuulumisia työstämme Nahlan laaksossa.
  • Kahden työmme tukijan haastattelut, jossa he kertovat kokemuksiaan vangeille kirjoittamisesta ja vetoomustoiminnasta.
  • Yhdistyksemme jäsenen Hannu Lahtisen vierailu Thaimaassa, jossa hän tapasi pakistanilaisia kristittyjä pakolaisia.

Pääset lukemaan lehteä oheista kansikuvaa klikkaamalla.

Sodan sukupolviset traumat ja niiden hoito

Ritva Huusko osoittaa seinälle ripustettuja naisten tekemiä Toivon puu -terapiapiirroksia.

Kävimme Pohjois-Irakissa Marttyyrien Äänen ryhmänä lokakuun alussa. Matkalla saimme tutustua naisten tukikeskukseen, jossa Isisin kaappaamille ja heidän orjuudestaan karkuun pääseille naisille ja heidän pienille lapsilleen tarjotaan 10 viikon pituista terapeuttista ryhmää. Sen tarkoitus on auttaa naisia löytämään voimavaroja arjesta selviytymiseen sekä traumaoireiden hallintaan. Traumaoireiden hallintaa on mm. että traumamuiston tunkeutuessa mieleen pelkoa ja ahdistusta tuoden, uhrilla on opeteltuja keinoja, joilla hän voi hallita ylitseen vyöryvää vahvaa tunnetilaa ja pysyä tässä hetkessä.

Naisten tukikeskus on norjalaisten aloittama ja tukema. Työntekijät ovat paikallisia, traumatisoituneiden naisten kanssa samaa kieltä puhuvia ja heidän kulttuurinsa tuntevia ammattilaisia. He ovat valtaosin naisia ja tehtäväänsä työn myötä koulutettuja. Sen lisäksi keskuksella on autokuski, joka kuljettaa ryhmäläisiä kokoontumispaikan ja pakolaisleirin, eli ryhmäläisten asuinpaikan, välillä.

Tukikeskukseen naiset ohjautuvat paikallisten viranomaisten kanssa tapahtuvan yhteistyön kautta. Jotkut Isisin vallasta vapautuneet ovat kuitenkin niin pahoin traumatisoituneita, henkisesti invalidisoituneita, etteivät he pysty osallistumaan ryhmän toimintaan. Mutta niitä naisia, joiden heidän terveyttään hoitavat viranomaiset arvelevat voivan hyötyä ryhmästä, suositellaan osallistumaan siihen.

Viranomaiset antavat yhteystiedot naisten luvalla ryhmän vetäjille. Tämän jälkeen ryhmän vetäjät aloittavat haastattelu- ja motivointikeskustelut naisten kanssa puhelimitse. Luottamuksen varovainen rakentaminen aloitetaan näin heti alkumetreillä. Ryhmään soveltuvia naisia kohtaan on kohdistettu niin paljon väkivaltaa, henkistä ja fyysistä, että vetäjät kertovat ryhmään motivoinnin olevan oma hienovarainen prosessinsa. Tulevien ryhmäläisten tulee saada tuntea, että he ovat turvassa alusta alkaen ja että heitä kuunnellaan ja kunnioitetaan; olipa kyse sitten siitä, että millä kyydillä he tulevat tai kauanko he kerrallaan siellä viipyvät.

Naisten luottamus ja turvallisuuden tunne ovat niin pahoin vaurioituneita, että vaikka keskuksella on oma autokuski, he eivät välttämättä uskaltaudu tulemaan vieraan miehen kyytiin. Näin ollen voi olla, että ryhmään tullakseen he haluavat, että heille tuttu ja turvallinen sukulaismies kuljettaa heitä. Näissä tapauksissa keskus korvaa kuljetukset. Vaikka tämä toimintamalli on keskukselle taloudellisesti huomattavasti kalliimpi vaihtoehto, naisten ryhmiin saaminen ja kuntoutumisen mahdollisuuden tarjoaminen nähdään niin tärkeänä, että se on haluttu tarjota.

10 viikon aikana naiset kokoontuvat 5 kertaa viikossa 4 tunniksi kerrallaan. Ryhmässä he harjoittelevat rentoutumista, pohtivat unelmiaan, jakavat arkisia ajatuksia ja touhuja, tekevät yhdessä ruokaa sekä käsitöitä. Pienimmät lapset ovat heidän mukanaan. Ryhmän myötä naiset ovat kuvailleet saaneensa voimia ja osaamista arjen askareisiin, halua ja voimia olla äitejä lapsilleen sekä toivon kipinän tulevaisuutta ajatellessaan. Ennen ryhmään tuloaan he kertoivat tulevaisuuden tuntuneen toivottomalta, mustalta.

Jotkut naisista ovat olleet nuoria tyttösiä, kun Isis kaappasi heidät kotikylistään, perheidensä luota, ja vapauduttuaankin he ovat vielä nuoria naisia. He ovat kertoneet, että traumaattiset tapahtumat vaikuttivat heidän elämänasenteeseensa siten, että he eivät nähneet mitään toivoa elämässään. Voimavarojensa he sanovat olleen aiemmin todella vähäiset: heillä ei ollut voimia selvitä arjesta, kohdata ja hoitaa lapsia yksilöllisesti tai juuri lainkaan. Kodin hoitaminen oli tuntunut ylivoimaiselta. Arjen sujumisen he kuvailivat ennen ryhmää tuntuneen ylivoimaiselta: päivät kuluivat sisällä pimeässä apaattisena istuen. Lapsilleen he olivat äreitä ja poissaolevia äitejä. He eivät jaksaneet katsoa lasten perään ja huolehtia heistä, joten lapset joutuivat hyvin pienestä pitäen selviytymään itse. Lapset leikkivät missä halusivat sillä välin, kun henkisesti poissaolevan äiti yritti vain selvitä päivästä toiseen.

Naiset kertoivat myös, että Isisin vankeina ollessaan sekä he itse, että heidän lapsensa olivat joutuneet kohtaamaan julmuutta. Heidät oli mm. pakotettu katsomaan heitä auttaneiden ihmisten teloituksia ja he olivat itse joutuneet sekä seksuaalisen että muunlaisen väkivallan kohteeksi. Vankeudesta paettuaan ja pakolaisleirillä asuessaan, he odottavat kuulevansa läheisistään, joiden he ovat kuulleet olevan Isisin vallan alla. Samalla he opettelevat selviytymään arjesta ilman jatkuvaa pelkoa.

Ryhmän toimintaa voi kuvata voimavarauttavana ja vakauttavana. Voimavarauttava tarkoittaa, että ryhmäläiset saavat vähitellen arkisiin toimiin ja olemiseen voimavaroja, joiden avulla he kykenevät elämään elämäänsä tässä ja nyt. Voimavaroja autetaan löytämään pohtimalla ja etsimällä niitä yhdessä ryhmän kanssa erilaisten työmallien, kuten voimavarapuun, avulla. Voimavarat piirretään ja kirjoitetaan näkyviksi, jotta ne piirtyvät mieleen ja muistiin. Näin ne alkavat muokkaamaan uutta toiveikkaampaa todellisuutta, vihan, alistamisen ja toivottomuuden sijaan. Vakauttaminen on sitä, että traumatisoitunut henkilö pystyy tarkastelemaan traumaattisia elämänkokemuksiaan pysyen tässä hetkessä. Samalla hän voi varovasti kurkistaa menneisyyteen niin halutessaan. Vakauttamisen aikana opitaan rentoutumistekniikoita harjoittelemalla hallitsemaan trauman nostamia vahvoja tunteita: pelkoja, lamaannusta, ylivireystilaa ja fyysisiä oireita.

Ryhmässä ei nosteta puheeksi traumaattisia kokemuksia ehdoin tahdoin, eivätkä naiset itsekään vielä olleet halukkaita niistä puhumaan. Lisäksi 10 traumatisoituneen aikuisen ryhmä, jossa on lapset mukana, ei ole hyvä paikka avata äärimmäisen tuskallisia kokemuksia. Traumaattisten kokemusten jakaminen ryhmässä, ilman tunteiden hallinnan taitoa, voi lisätä ja yleensä lisääkin ryhmäläisten ahdistusta ja pelkoja.

Naisten ryhmän jatkosta käytiin vierailumme aikana keskustelua. Hyväksi havaittua 10 viikon ohjelmaa oltiin lyhentämässä kulujen karsimiseksi. Traumatyöskentely on yleensä kohtalaisen hidasta, sillä traumaoireet täytyy ensin saada hallintaan. Tämä vaihe voi kestää jopa vuosia. Näin ollen 10 viikon aikana saatu hyvä tulos puhuu toimivan mallin puolesta.

Ryhmän toimivuudesta ja hyvästä tuloksesta kertoo myös Irakin viranomaisten antama kiitos työlle. He ovat antaneet palautetta, että ryhmä on tällä hetkellä tarjolla olevasta avusta osoittautunut tehokkaimmaksi avuksi naisille ja heidän lapsilleen. Lisäksi YK on tunnistanut avun merkityksen ja he ovat tarjonneet osalle naisista jatkoterapiaa Kanadassa traumaterapeuttien hoidossa. Hoitoon päästäkseen naisten olisi kuitenkin jätettävä kotimaansa, jälleen kerran kaikki heille tuttu ja rakas, ja lähdettävä outoon ympäristöön, vieraiden ihmisten keskelle. Heidän traumansa on juurikin ollut se, että heidät on revitty pois kotoaan, rakkaidensa luota outojen ihmisten keskelle, jotka ovat pahoinpidelleet heitä, joten päätös lähdöstä ei ole ollut helppo ja tämän vuoksi osa naisista on ymmärrettävästi kieltäytynyt tarvitsemastaan jatkohoidosta. Jatkohoidon mahdollistaminen omassa kotimaassa, tuttujen ihmisten ympäröimänä olisi naisille mieluisampi ja palvelevampi malli. Tämän mahdollistamiseksi tarve on kouluttaa Irakiin traumaosaajia, jotka voivat auttaa sodan ja väkivallan uhreja omassa maassaan heidän omalla kielellään, oman kulttuurin kontekstissa.

Näin toimien sodan sukupolvista perintöä, poissaolevia, traumatisoituneita vanhempia voidaan tukea parempaan, terveempään vanhemmuuteen ja he voivat olla lapsilleen sellainen tuki ja turva, jota he tarvitsevat. Näin sodan ylisukupolvisia tuhoja voidaan minimoida vaikka ei täysin voidakaan estää.

Ritva Huusko

Psykoterapeutti/perheterapeutti, YET, MSc

Videoterveiset Nahlan laaksosta

Syyskuussa Marttyyrien Äänen ryhmä vieraili jälleen Pohjois-Irakin Nahlan laaksossa ja sen lähialueilla. Oheisella videolla Aki Miettinen kertoo matkalla siihen mennessä tapahtuneista asioista sekä monista suunnitelmista kehittää työtämme siellä.

Tilanne Nahlankin alueella on vierailun jälkeen muuttunut jonkin verran Kurdistanin itsenäistymistä koskevan kansanäänestyksen myötä. Irakin armeijahan on ryhtynyt ottamaan haltuunsa alueita, jotka ovat olleet kurdijoukkojen hallinnassa. Vaikka väkivaltaisilta yhteenotoilta on enimmäkseen vältytty ainakin Nahlan alueella, videolla mainittu leipomohanke on jouduttu toistaiseksi jäädyttämään. Tämä on Nahlan asukkaille suuri pettymys.

Pyydämme muistamaan rukouksin Pohjois-Irakin tilannetta ja erityisesti Nahlan laakson asukkaita, että rauha säilyisi alueella ja työmme voisi jälleen jatkua.

Marttyyrien Ääni -lehti 5/2017 ilmestynyt!

Tämän vuoden toiseksi viimeinen Marttyyrien Ääni -lehti on nyt ilmestynyt.

Tämän numeron pääteemana ovat Raamatut, erityisesti Pohjois-Koreaan lähetettävät Raamatut, sillä se on tänä vuonna joulukampanjamme aihe.

Lehdessä kerrotaan myös Dogo Nahawassa, Nigeriassa tukemamme koulun kuulumisia ja vierailuistamme seurakuntiin Suomessa. Unohtamatta tietenkään Uutisia maailmalta -palstaa ja blogia, jossa kerrotaan “Tuhansien ristien maasta”.

Lehteä pääset lukemaan tai lataamaan sen koneellesi kuvaa klikkaamalla.

Lyhyesti maailmalta – Irak, Thaimaa, Pakistan

Työalueellamme Nahlan laaksossa Irakin Kurdistanissa on jännitetty Kurdistanin itsenäisyyttä tukevan kansanäänestyksen seurauksia. Irakin hallitus pitää äänestystä laittomana ja on ryhtynyt valtaamaan alueita kurdijoukoilta. Nahlasta lähetetään helpottuneet terveiset: toistaiseksi kurdien kerrotaan perääntyneen rauhallisesti ja Irakin joukkojen ottaneen alueet haltuunsa. ”Kiitos teille kaikille rukouksista, Herra tekee työtään täällä”, Nahlasta viestitään. Koska alue oli kiistelty, sen paremmin Kurdistanilla kuin Irakilla ei ole ollut intressejä kehittää muun muassa Nahlan alueen infrastruktuuria. Tähän toivotaan nyt muutosta.

Kiitämme ja rukoilemme:

  • Herra, auta että ovet Irakiin pysyvät avoinna ja suhtautuminen myönteisenä.
  • Auta, että uuden hallinnon myötä Nahlaan vievät tiet korjattaisiin.
  • Kiitos, että olet varjellut alueen uudelta verenvuodatukselta.

Thaimaassa olevien pakistanilaisten kristittyjen turvapaikanhakijoiden parista kuuluu jälleen surullisia uutisia: pidätyskeskuksessa ollut 32-vuotias Khuram Chauhan on kuollut. Aiemmin perusterve Khuram menehtyi sydänkohtaukseen 19. lokakuuta. Toistaiseksi vahvistamattomien tietojen mukaan hän sai YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:ltä kielteisen pakolaispäätöksen ja menehtyi välittömästi päätöksestä kuultuaan. Hän oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta, 6-vuotias Mariam ja 5-vuotias Moses. Lähteet: Marttyyrien Äänen lähteet, British Pakistan Christians

Kiitämme ja rukoilemme:

  • Kiitos Isä, että olet luvannut olla omiesi kanssa heidän jokaisena päivänään. Lohduta Khuramin perhettä ja anna heidän tuntea Sinun läsnäolosi.
  • Vaikuta YK:n pakolaisjärjestöön ja Thaimaan viranomaisiin pakistanilaisia kristittyjä kohtaan.
  • Johda auttavia ja lohduttavia käsiä Khuramin perheen taloudelliseksi ja henkiseksi tueksi.

Viime viikolla pyysimme rukoilemaan pakistanilaisen kristityn Suleman Sharafatin puolesta, jota ammuttiin käsivarteen, kun hän kieltäytyi kääntymästä islamiin. Köyhällä perheellä ei ollut varaa yksityiseen sairaalaan, josta arvioitiin, että käsi olisi pelastettavissa. Julkinen sairaala tarjosi ainoaksi vaihtoehdoksi käden amputointia. Suleman leikattiin eilen, tiistaina 24. lokakuuta. Oheinen kuva on otettu leikkauksen jälkeen. Pakistanista tulleiden terveisten mukaan leikkaus onnistui. Sulemanin vanhemmat ovat hyvin kiitollisia kaikille, jotka auttoivat heidän poikaansa, sillä he olivat jo menettäneet toivonsa. Kiitos siis työmme tukijoille, jotka ovat tukeneet työtämme ”Lääkintäapu”-viitteellä (871 077).

Kiitämme ja rukoilemme:

  • Kiitos Isä, onnistuneesta leikkauksesta.
  • Vahvista Sulemania, että hänen toipumisensa sujuisi hyvin.
  • Ole Pakistanin kristittyjen turvana ja auta, että heidän todistuksensa myötä heidän vihollistensa sydämet avautuisivat Sinulle.

Pdf-versio tästä klikkaamalla.

Lyhyesti maailmalta – Vietnam, Irak, Pakistan

Vietnamin keskiylängöillä useita perheitä, heidän joukossaan entisiä kommunistisen puolueen jäseniä, on kääntynyt viime vuosina kristinuskoon Marttyyrien Äänen tukeman eturintaman evankelistan työn myötä. He ovat kokeneet jatkuvaa häirintää: heidän kahvisatonsa on tuhottu, karja tapettu, ruoka varastettu. Lopulta uskovien kodit työnnettiin kaivinkoneella jokeen ja kristityt joutuivat lähtemään kylästä ja muuttamaan telttoihin. Vaikka heidän uusi asuinalueensa sopi huonosti maanviljelyyn, kukoistaa se nyt heidän kovan työnsä ansiosta. Eturintaman työntekijä on vieraillut heidän luonaan koko tämän ajan. ”Vaikka he elävät vaikealla alueella, he evankelioivat ympäristöään”, hän kertoo. Lähde: Marttyyrien Ääni USA

Kiitämme ja rukoilemme:

  • Kiitos Isä, heidän järkähtämättömästä uskostaan, vahvista heitä edelleen.
  • Kiitos, että olet siunannut heidän ahkeruutensa, olkoon se todistuksena siitä, että Sinä olet heidän kanssaan.

Olemme jo aiemmin kertoneet, että työkohteessamme Nahlan laaksossa, Irakissa, generaattorit ovat olleet rikki. Joidenkin korjaamiseen olemme antaneet varat jo aiemmin. Kaikkien Nahlan laakson kahdeksan kylän generaattorit, joita on 14 kappaletta, tarvitsevat huoltoa, mutta seitsemän on varsinaisen kunnostamisen tarpeessa. Nyt Nahlasta kerrotaan, että generaattorit on saatu korjattua. Generaattoreita käytetään muun muassa lämmitykseen: laaksossa on kesällä tukahduttavan kuuma, mutta talvella voi sataa jopa lunta, joten lähenevän talven kynnyksellä kylien asukkaat ovat hyvin kiitollisia tästäkin avusta.

Kiitämme ja rukoilemme:

  • Kiitos, että olet pitänyt huolta Nahlan laakson asukkaista.
  • Suojele heitä edelleen nyt, kun itsenäistymään pyrkivän Kurdistanin ja Irakin joukot ottavat yhteen.

Suleman Sharafat, köyhän tiiliorjaperheen poika, työskenteli tehdassiivoojana Sheikhupurassa, Pakistanissa perheensä ainona elättäjänä. Tehtaan vartija oli jo pitkään painostanut häntä kääntymään islamiin. Eräänä päivänä vartija toisti vaatimuksensa, mutta Suleman vastasi, että Jeesus on hänen Vapahtajansa. Vartija yritti ampua hänet, mutta luoti osui käteen, joka vahingoittui pahoin. Julkisessa sairaalassa sanottiin, että käsi täytyy amputoida. Tämä tietysti tarkoittaisi, että Suleman ei enää voisi elättää perhettään. Yksityissairaalassa kuitenkin annettiin toivoa, että käsi voitaisiin pelastaa, mutta perheellä ei ollut tähän varaa. Suomen Marttyyrien Ääni lupautui kustantamaan Sulemanin leikkauksen. Suleman on nyt sairaalassa (kts. kuva), mutta ampumahaava vuotaa ja hän on menettänyt paljon verta. Yhteistyökumppanimme kaksi veljeä ovat luovuttaneet hänelle verta.

Kiitämme ja rukoilemme:

  • Kiitos Herra, että säästit Sulemanin hengen.
  • Auta, että hänen vihollisensa tulisivat tuntemaan sinut.
  • Laske parantava kätesi Sulemanin ylle ja siunaa häntä hoitavia lääkäreitä.

Pdf-versio tästä klikkaamalla.

Laupeudentyö johtaa muslimeja Kristukselle Irakissa

Ennen liittoutuneiden tunkeutumista Irakiin vuonna 2003, maassa oli 1,5 miljoonaa kristittyä. Nykyisin heitä arvellaan olevan noin 250.000. Irakissa on kuitenkin pieni, mutta kasvava islamista kristinuskoon kääntyneiden joukko, joista suuri osa joutuu harjoittamaan uskoaan salaa.

Irakin Pipliaseuran ohjelmapäällikkö Nabil Omiesh kohtasi Irakin-matkallaan yhden heistä.

Hän oli palaamassa Pohjois-Irakin kurdialueella olevasta Erbilin kaupungista laukussaan lastenraamattuja. Bagdadin lentokentällä tullivirkailija kiinnitti huomionsa laukusta löytyneisiin lastenraamattuihin.

Kun hän sulki matkalaukun ja pyysi Omieshia seuraamaan itseään, Omiesh pelkäsi olevansa ongelmissa. He kulkivat useiden toimistojen ohi, kunnes saapuivat virkailijan oman toimiston ovelle: kyseessä oli tullin päällikkö. Virkailija avasi Omieshin passin ja kysyi: ”Mitä teet työksesi?” Omiesh vastasi olevansa töissä Pipliaseuralla. ”Te evankelioitte muslimeja, eikö niin?” virkailija kysyi. ”Jaamme Raamattuja seurakuntiin. Toisinaan toimitamme seurakuntiin ruokaa, eteenpäin lahjoitettavaksi”, Omiesh vastasi.

Sen jälkeen tulliviranomainen mainitsi erään tietyn kirkon ja kysyi, olivatko he jakaneet ruokaa ja Raamattuja sinne. Omiesh tunnisti seurakunnan nimen ja vastasi myöntävästi. ”Rentoudu”, sanoi tullipäällikkö, sulkien Omieshin passin.

Kävi ilmi, että virkailijan poika oli tullut seurakunnasta kotiin mukanaan kassillinen ruokaa ja Raamattu. Hän oli menettänyt työnsä tiedotusministeriössä, eikä pystynyt ruokkimaan perhettään.

Sinä yönä tullivirkailija ei saanut unta. ”Haluan ymmärtää, miksi kristityt haluavat auttaa meitä – me olemme muslimeja. Itseasiassa perheeni on hyvin ääri-islamilainen.” Hän alkoi lukea poikansa tuomaa lastenraamattua, mutta ei ymmärtänyt sitä. Niinpä hän meni seurakuntaan ja pyysi tavallista Raamattua. Puolessa vuodessa hän oli lukenut sen alusta loppuun ja alkanut kuunnella kristillistä radiokanavaa.

”Haluan kertoa tarinani, ja on kuin Jumala olisi lähettänyt sinut”, hän sanoi Omieshille. Kun Omiesh oli lähdössä, virkailija sanoi: ”Hei veli, aina kun tulet Bagdadin lentokentälle, muista että sinulla on täällä veli – hänen nimensä on Muhammed.” Sitten virkailija tuli Omieshin luo ja kuiskasi hänen korvaansa: ”Olen veljesi Kristuksessa.” Muhammed kertoi liikuttuneelle Omieshille, että hänen vaimonsakin oli kääntynyt kristinuskoon.

Miehet vaihtoivat puhelinnumeroita, mutta Muhammed vannotti Omieshia, että hän ei saanut soittaa Muhammedille, vaan odottaa tämän yhteydenottoa. Eräänä päivänä Muhammed soitti. Hänen äitinsä oli kuolemaisillaan ja Muhammedilla oli huoli hänen sielustaan, joten hän pyysi Omieshia rukoilemaan perheensä puolesta. Omiesh suostui, mutta pyysi Muhammedia olemaan hyvin varovainen.

Kuuteen viikkoon Muhammedista ei kuulunut mitään, kunnes eräänä yönä aamuyhdeltä puhelin soi. ”Missä olet?” Omiesh kysyi. Linjan toisesta päästä ei kuulunut mitään, joten Omiesh sulki puhelimen ja alkoi rukoilla ystävänsä puolesta. Hieman myöhemmin puhelin soi uudelleen, mutta soittaja oli nainen. ”Minun nimeni on Sanar – olen Muhammedin vaimo”, hän sanoi ja alkoi itkeä. ”Muhammed on kuollut.”

Sanar kertoi, että kun Muhammed oli kertonut evankeliumin äidilleen, äiti oli puhunut isän kanssa ja isä oli tullut hyvin vihaiseksi. Hän antoi pojalleen kaksi päivää aikaa katua tai tulla tapetuksi. Muhammed kertoi saman tien, että ei tulisi katumaan, joten hänen serkkunsa tappoivat hänet.

”Jos mieheni oli valmis kuolemaan Jeesuksen tähden kerran, minä olen valmis kuolemaan sata kertaa. Rukoile puolestani, mutta älä soita minulle”, Sanar sanoi.

Sanarin elämästä tuli vaikeaa, sillä kulttuuriin kuului, että leski ei saanut poistua talosta ilman veljeään tai isäänsä. Yhtenä päivänä Omeish sai Sanarilta viestin: ”Soita minulle.” Sanarilla oli valtavia uutisia: ”Olen voittanut neljä naista Kristukselle. He ovat naapureitamme, jotka vierailevat luonani. Istumme yhdessä ja jonkun ajan kuluttua kerroin heille evankeliumin, ja he ottivat Jeesuksen vastaan. Voitko lähettää Raamattuja?”

Omeish sai toimitettua neljä digi-Raamattua, jotka naiset kätkivät vaatteisiinsa. Sanar alkoi myös opettaa heille, miten lukea Raamattua. Nyt Sanar johtaa raamattupiiriä, jossa on mukana yli 30 naista. Piiri kokoontuu kahden tai kolmen naisen ryhmissä.

Omeish pyytää rukoilemaan irakilaisten uskovien puolesta. ”Rukoilkaa myös muslimitaustaisten Jeesuksen vastaanottaneiden puolesta, sillä he ovat vaarassa.”

Lähde: Eternity News

Tapahtumat

Nothing Found

Sorry, no posts matched your criteria