Artikkelit

Iranissa seitsemälle kristitylle tuomiot

Seitsemän kristinuskoon kääntynyttä, Lounais-Iranin Bushehrin kaupungissa asuvaa uskovaa, ovat saaneet tuomioita, jotka vaihtelevat vankeustuomioista karkotukseen, työrajoituksiin ja sakkoihin.

Vasemmalta oikealle: Pooriya Peyma, Fatemeh Talebi, Maryam Falahi, Sam Khosravi, Khatoon Fatolahzadeh, Sasan Khosravi, Marjan Falahi ja Habib Heydari. Kuva: Article 18

Nämä seitsemän uskovaa, joista kolme on pariskuntia, saivat tietää tuomionsa Bushehrin vallankumoustuomioistuimelta 21. kesäkuuta. Heille annettiin 20 päivää aikaa valittaa tuomioistaan, ja he aikoivat hyödyntää sen.

Neljä miestä – Habib Heydari (39), Pooriya Peyma (28), sekä veljekset Sam (37) ja Sasan Khosravi (36), saivat kaikki vankeustuomiota. Sam ja Sasan saivat lisäksi työrajoitteita ja maansisäisen karkotuksen kärsittävikseen vankilasta päästyään.

Kolme naista – Fatemeh Talebi (28) ja siskokset Maryam (36) ja Marjan Falahi (34), saivat sakkoja. Maryam, joka on ammatiltaan sairaanhoitaja, sai lisäksi elinikäisen kiellon tehdä töitä missään julkishallinnon alaisessa laitoksessa, mukaan lukien sairaalassa, jossa hän on ollut töissä jo 20 vuotta.

Sam ja Sasan saivat molemmat vuoden pituisen vankeustuomion, jota seuraa kaksi vuotta kestävä maansisäinen karkotus Bushehrista. Lisäksi heiltä on jatkossa kiellettyä toimia majoitusalan ammateissaan.

Habib sai myös vuoden pituisen vankeustuomion, mutta ei karkotusta tai työrajoituksia. Pooriya sai 91 päivän pituisen vankeustuomion – se on lyhyin vankeusaika, joka vaaditaan siihen, että hänelle jää rikosrekisteri. Häneenkään ei kohdistu karkotusta tai työrajoitteita.

Samin vaimo Maryam sai noin 350 euron sakon, Sasanin vaimon Marjanin saama sakko on noin 270 euroa.

Maryamin saama elinikäinen kielto olla töissä missään julkishallinnon alaisessa laitoksessa on kova isku hänelle paikallisessa sairaalassa tehdyn kahden vuosikymmenen mittaisen työuran jälkeen.

Pooriyan vaimo, Fatemeh, sai noin 180 euron suuruisen sakon. Keskivertoiranilaiselle se merkitsee noin kahden kuukauden palkkaa.

Heidät kaikki tuomittiin ”valtion vastaisesta propagandasta”. Heidät pidätettiin 1.7.2019 yhdessä Samin ja Sasanin äidin, Khatoon Fatolahzadehin kanssa. Heidän äitinsä on kuusissa kymmenissä, joten hänet vapautettiin sen vuoksi myöhemmin samana päivänä. Muut seitsemän vapautettiin yli kaksi viikkoa myöhemmin noin 27.000 euron suuruisia takuita vastaan.

Pidätyksen suorittivat tiedusteluministeriön agentit. He suorittivat yhtäaikaisen ratsian uskovien koteihin ja takavarikoivat Raamattuja, kristillistä kirjallisuutta, puisia ristejä ja kristillisin symbolein varustettuja kuvia. Lisäksi he veivät tietokoneita, puhelimia, kaikki henkilöllisyystodistukset, pankkikortit ja muuta henkilökohtaista omaisuutta. Myös uskovien työpaikat tutkittiin ja niiltä takavarikoitiin tietokoneiden kovalevyjä ja valvontakameroiden nauhoja.

Pidätettyjä kohdeltiin kovakouraisesti, vaikka pidätyshetkellä oli paikalla lapsia. Aluksi heitä pidettiin eristysselleissä, heidän ei sallittu hankkia asianajajia, ja heidät pakotettiin tunnustamaan ”rikoksensa” videolla.

Lähde: Article 18

Soluttautuja iranilaisten kristittyjen joukossa – 12 pidätetty!

Iranin vallankumouskaartin agentit pidättivät ainakin 12 kristittyä koordinoidussa iskussa kolmessa eri kaupungissa viime viikolla. Uskovien pariin oli muutaman viime kuukauden aikana soluttautunut ilmiantaja, joka oli onnistunut voittamaan uskovien luottamuksen.

Pidätykset tapahtuivat viime tiistai-illan ja keskiviikkoaamun aikana Teheranissa, sen sisarkaupungissa Karajissa sekä Malayerissa, 400 kilometriä Teheranista lounaaseen. Ilmiantajaksi epäilty henkilö oli vallankumouskaartin agenttien mukana Teheranissa tehdyssä ratsiassa ja hän seisoi tuomarin vierellä, kun tämä kertoi pidätetyille takuita vastaan vapautumisen ehdot.

Kymmeniä muita kristittyjä määrättiin antamaan yhteystietonsa ja heille sanottiin, että heidät kutsuttaisiin kuulusteltaviksi.

Mitä tapahtui?

Ensimmäiset pidätykset tapahtuivat noin kello 20 tiistai-iltana 30. kesäkuuta Teheranissa. Agentit, kahdeksan miestä ja kaksi naista, suorittivat ratsian äskettäin kristinuskoon kääntyneen henkilön kotiin, jonne oli kokoontunut noin 30 kristittyä.

Aseistautuneet ja naamioituneet agentit olivat kohteliaita videoidessaan ratsiaa ja erottaessaan naiset miehistä, mutta kuvaamisen lopetettuaan heidän käytöksensä muuttui.

Kaikki paikalla olleet vietiin alas kerrostalon pysäköintialueelle, jossa odotti tummennetuin lasein varustettu pakettiauto sekä useita muita autoja. Kaikki talossa asuvien autot oli siirretty pois antamaan tilaa agenttien ajoneuvoille ja autotallia käytettiin kuulustelutilana.

Pihalla agentit lukivat pidätysmääräykseen listattujen henkilöiden nimet.

Kuusi paikalla ollutta, joiden nimet olivat listalla, laitettiin käsirautoihin, heidän silmänsä sidottiin ja heidät vietiin pois. He eivät ole toistaiseksi saaneet olla yhteydessä perheisiinsä. Kuusi pidätettyä ovat armenialaiskristitty Joseph Shahbazian sekä viisi kristinuskoon kääntynyttä – Reza, Salar, Sonya ja siskokset Mina ja Maryam.

Niiltä, joiden nimiä ei luettu – monet heistä äskettäin kristinuskoon kääntyneitä – takavarikoitiin matkapuhelimet ja heidät määrättiin kertomaan yhteystietonsa. Vastalauseista huolimatta heidät määrättiin myös allekirjoittamaan lausunto, jossa sanottiin, että heiltä ei ole takavarikoitu mitään.

Sen jälkeen pidätetyt uskovat, ja jotkut heistä joiden nimet eivät olleet luettelossa, vietiin koteihinsa Teheranissa ja Karajissa. Agentit tutkivat heidän kotinsa ja etsivät erityisesti Raamattuja, kristillistä kirjallisuutta ja kommunikaatiovälineitä.

Silminnäkijöiden mukaan joitakin uskovia ja heidän ei-kristittyjä perheenjäseniään hakattiin.

Myöhemmin agentit menivät kolmen listalla olleen miehen koteihin, jotka eivät olleet paikalla. Kaksi Farhad-nimistä miestä ja kolmas nimeltään Arash pidätettiin.

Koordinoitu operaatio

Samana yönä Malayerin kaupungissa asuvalle kolmelle kristinuskoon kääntyneelle miehelle soitettiin, ja heidät määrättiin ilmoittautumaan seuraavana aamuna kuulusteltaviksi vallankumouskaartin tiedusteluosastolle.

Sohrab, Ebrahim ja Yasser kuitenkin pidätettiin ennen kuin he ehtivät ilmoittautua. Heidät vapautettiin seuraavana päivänä jokaisen maksettua noin 1300 euron suuruiset takuut.

Muista pidätetyistä kristityistä tiedetään ainoastaan, että kahdelle heistä määrättiin takuusummaksi noin 2200 euroa ja he yrittävät parhaillaan koota vaadittuja summia vapaaksi päästäkseen.

Lähde: Article 18
Kuva: Pixabay

Iran: Vastaus pyyntöön muutamasta päivästä perheidensä kanssa – käsirautoihin ja vankilaan

Iranilainen ex-vanki kertoo vankeudestaan ja karkotuksestaan

Iranilainen ex-vanki kertoo vankeudestaan ja karkotuksestaan

Ebrahim Firouzi. Kuva: Middle East Concern

Kuusi vuotta vankilassa uskonsa tähden ollut Ebrahim Firouzi, joka vankeutensa jälkeen määrättiin maansisäiseen karkotukseen, on antanut haastattelun Article 18 -järjestön vaikuttamistyön johtajalle Mansour Borjille. Äskettäin Ebrahimin kahden vuoden pituista maansisäistä karkotusta jatkettiin 11 kuukaudella luvattoman poistumisen vuoksi.

Voitko kertoa missä olet, kuinka voit, ja millaista elämäsi karkotuksessa on?

Asun nyt Raskin kaupungissa lähellä Sarbazia, Sistanin ja Balutsistanin provinssissa.

Noin kaksi viikkoa vankilasta vapautumiseni jälkeen ilmoittauduin tänne aloittamaan minulle vuonna 2013 määrätyn maansisäisen karkotuksen. Ensin minun oli oltava kuusi vuotta vankilassa, ja sitten tuli aika kärsiä tämä tuomio.

Voitko kertoa millaiset olot sinulla on karkotuksessa ja mitä rajoitteita sinuun kohdistuu?

Kuten muidenkin karkotettujen, minun on ilmoittauduttava poliisiasemalle joka päivä. Muutoin elämäni on sellaista mitä tällä paikalla on tarjottavana, olen kuin muutkin kansalaiset.

Oletko voinut soittaa perheellesi ja ystävillesi, tai ovatko he voineet vierailla luonasi? Jos he matkustaisivat sinne, saisivatko he tulla tapaamaan sinua?

Kyllä, se on mahdollista, mutta täytyy ottaa huomioon etäisyys sekä olosuhteeni täällä.

Elän täällä väliaikaista elämää, eikä minun todellakaan ole mahdollista järjestää mukavaa kotia, jonne vieraiden olisi hyvä tulla.

Koska olen ollut itse vankilassa minä voin elää missä oloissa tahansa, mutta perheen ja vieraiden laita on toisin. En ollut nähnyt siskoani neljään vuoteen, joten hän tuli tänne tapaamaan minua. Autonsa takakontissa hänellä oli mukana makuupussi, ruokaa ja muita tarpeita. Sellaiset minun olosuhteeni ovat.

Ja luulen, että kestää ainakin muutaman tunnin matkustaa sinne? Viimeksi kun matkustit sieltä, kuinka kauan matka Teheraniin kesti?

Jos matkustaa Teheraniin bussilla, se kestää 26 tuntia.

Jos matkustaa lentokoneella, on ensin matkustettava täältä 200 kilometriä neljällä eri kulkuneuvolla Chabaharin lentokentälle. Sieltä voi lentää Teheraniin, ja se kestää kolme tuntia.

Oletko tutustunut paikallisiin asukkaisiin ja naapureihin? Oletko huomannut mikä heidän suhtautumisensa sinuun on?

Kun saavuin tänne, he eivät tienneet minusta mitään eikä heillä ollut hyviä kokemuksia aiemmista karkotetuista.

Minulla oli suuria ongelmia vuokrata asunto, mutta kun paikalliset ymmärsivät tilanteeni – kerroin heille, että olen karkotettuna, mutta että en ole rikollinen – silloin heidän asenteensa muuttui. Ensimmäisenä yönä, jonka monet karkotetut viettävät kadulla, minut otettiin vastaan ja vietin yön erään paikallisen asukkaan luona.

Seuraavana aamuna tämä henkilö järjesti minulle asunnon, yhdessä päivässä! Pystyin asumaan siellä väliaikaisesti, kunnes sain vuokrattua sopivamman asunnon, jossa nyt asun.

Paikallisten suhtautumisesta minuun ja siihen että minä en ole muslimi, kun suurin osa heistä on sunnimuslimeja (suurin osa Iranin muslimeista on shiiamuslimeja). Vankilassa yksi kuulustelijoista tiesi, että minut karkotettaisiin ja hän sanoi: ”Me emme tapa sinua, me lähetämme sinut karkotukseen, jossa salafistit ja fanaatikot tappavat sinut!”

No, aikani vankilassa tuli päätökseensä ja nuo sanat kaikuivat mielessäni.

Mutta kiitos Jumalalle, että heti kun tuli tietoon, että olen siellä ainoastaan uskoni tähden, nämä rakkaat ihmiset ottivat minut vieraakseen ensimmäiseksi yöksi.

Miltä paikallisista tuntuu, kun heidän kotikaupunkiinsa karkotetaan ihmisiä?

Ajattele, että joku sanoisi minulle: ”Ebrahim, kotisi on likainen ja ruma.” Miltä tuntuisi asua sellaisessa paikassa?

Siltä heistä tuntuu. Viranomaiset sanovat avoimesti, että elämä on täällä hyvin vaikeaa. Mutta täällä asuvat ovat omanarvontuntoisia ja kunniallisia kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Vaikeuksista huolimatta he eivät järjestä mielenosoituksia, niin kuin muissa kaupungeissa tehdään.

Olit vankilassa yli kuusi vuotta ja nyt olet karkotettuna. Miltä sinusta nyt tuntuu? Viime vuosiisi on varmasti mahtunut useita ylä- ja alamäkiä?

Sinä ja muut kristityt ystävät ymmärrätte mitä tarkoitan. Ilo ja onni, mitä kaikki toivovat osakseen, koin sitä toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän, kuten kaikki. Mutta ilo, josta Raamattu puhuu, se oli aina luonani ja tulee aina olemaan. Nytkin.

Inhimillisestä näkökulmasta katsoen koin tuskallisia tapahtumia – äitini kuolema, ainoan veljeni häät. Varmasti, nämä olisivat vaikeita hetkiä kaikille.

Mutta ilo Herrassa ja se luottamus, mikä meillä on Jumalassa, auttaa meitä jatkamaan ja se on kantanut minua niin, että en koskaan tuntenut, etten kestäisi enää.

Tiedän, että monet ovat rukoilleet vapautumiseni puolesta, mutta itse en ole sitä rukoillut. Olen aina rukoillut: ”Jumala, tapahtukoon Sinun tahtosi. Oli Sinun tahtosi, että jouduin vankilaan, olen siitä varma, joten luotan suunnitelmaasi. Anna minulle voimia elää oikein loppuun saakka.”

Tämä oli aina rukoukseni. Ystäväni lähettivät minulle viestejä ja sanoivat: ”Me rukoilemme vapautumisesi puolesta.” Minä kiitin heitä aina, mutta pyysin heitä rukoilemaan vain, että Jumalan tahto tapahtuisi kohdallani vankilassa.

Joka tapauksessa, ulkona vankilasta oleminen on ihan samanlaista kuin vankilassa, ainoastaan tilaa on enemmän.

”Iankaikkisesti, aamen” – Iranin kristityt ja koronavirus

”Iankaikkisesti, aamen” – Iranin kristityt ja koronavirus

 

Dabrina Bet-Tamraz vetosi YK:n ihmisoikeusneuvostoon vanhempiensa puolesta. Kuva: World Evangelical Alliance

Iran on Lähi-idän koronakriisin keskus, ja sen seuraukset tulevat olemaan vakavat. Viruksen edessä viranomaiset ja kansalaiset ovat tasa-arvoisia ja hallinto on kriisissä. Viranomaisten väliset ongelmat ovat pahentuneet ja kansalaiset ovat yhä epätoivoisempia huonon hallinnon vuoksi.

Kaiken tämän keskellä ovat Iranin kristityt. Maa on karanteenissa, mutta kristityille kotona pysytteleminen ei ole mitään uutta. Kristinuskoon kääntyneet iranilaiset eivät saa kokoontua julkisesti, joten he kokoontuvat salaa kodeissa. Heille on siis jo entuudestaan tuttua, mitä sosiaalinen eristäytyminen merkitsee. Lukuisat heistä ovat kokeneet vankilan tai pidätyksen, joten he tietävät millaista arestissa on.

Tarjoaa tilanne silti uusiakin kokemuksia. Pandemian vuoksi viranomaisten resurssit eivät riitä uskovien vainoamiseen samaan tapaan kuin ennen. Oikeuslaitos on jopa antanut määräyksen, jonka mukaan tarpeettomia kuulusteluja ja pidätyksiä tulee välttää. Jotkut kristityt ovat päässeet lomalle vankilasta, joillekin on sanottu, että heidän ei tarvitse kärsiä tuomioitaan loppuun. Vainossa on tavallaan tauko. Mutta enteileekö se muutosta viranomaisten suhtautumisessa uskoviin?

”Historia on osoittanut meille, että Iranin hallinto on aina rikkonut ihmisoikeuksia vakavasti”, selittää Heart4Iran -järjestön johtaja tri Mike Ansari. Iran Alive -järjestön johtaja tri Hormoz Shariat lisää: “Islamilainen hallinto on tappanut yli 1500 nuorta ihmistä kaduille viimeisen puolen vuoden aikana. He olivat protestoimassa karmeaa taloustilannetta. Koronahaasteen myötä islamilainen hallinto on todistanut kansalleen, että he eivät välitä, eikä heillä ole myötätuntoa kärsiviä ihmisiä kohtaan.”

Katkos vainossa yhdistettynä alueen pahimpaan koronatilanteeseen on tarjonnut Iranin seurakunnalle ainutlaatuisia mahdollisuuksia. Tri Ansari kertoo, kuinka monet pastorit ovat ristiriitaisen tilanteen edessä. ”Jumala kehottaa heitä työhön kärsivien pariin. Se tarkoittaa ihmisten kohtaamista kadulla, kun he ovat matkalla ostamaan ruokatarpeita kärsiville perheille. He tekevät rakkaudentyötä heidän parissaan, jotka vainosivat heitä.”

“Tämä on kristilliselle työlle hienoa aikaa, seisoa muurin aukossa tuomassa toivoa”, Ansari lisää.

Iranilaiset ovat uteliaita kristinuskon suhteen, ja kotona pysytteleminen tarjoaa sekä aikaa että tilaisuuden tutustua siihen lisää.

”Meillä on ollut poliittisia rajoituksia jo vuosia: emme ole saaneet kokoontua suurissa ryhmissä, emme ole voineet kokoontua seurakunnissa, jne. Vainotuille kristityille tämä on ollut todellisuutta vuosikausia, ja he ovat sopeutuneet siihen. Rajoitukset ovat nyt erilaisia, mutta tämä ei ole uutta”, kertoo Dabrina Bet-Tamraz.

Dabrinan perhe, isä Victor Bet-Tamraz, veli Ramiel Bet-Tamraz ja äiti Shamiram Issavi. Kuva: Article 18

Dabrinan veli, Ramiel, oli yksi koronan vuoksi vankilasta etuajassa vapautetuista. Koko perhe on kärsinyt vuosien ajan vainoa, mutta he ovat pysyneet vahvoina uskossaan.

”Meille kristityille tämä on hengellinen herätys. Tämä osoittaa jälleen, miten kiellot ja rajoitukset voivat sulkea rakennuksia, rajoittaa kokoontumista – mutta se ei voi tappaa kristinuskoa, sillä uskomme, ykseytemme ja yhteytemme tulee Jumalan hengen kautta”, Dabrina sanoo. ”Se raamatunpaikka, jossa Paavali sanoo: ’Sillä jos ruumiillisesti olenkin poissa, olen kuitenkin teidän kanssanne hengessä’, on niin kouriintuntuva. Se on todellisuuttamme. Mielestäni se on hyvä osoitus kristinuskosta: että jopa rajoitusten aikana voimme olla lähempänä toisiamme, koska Jumalan henki tekee työtään.”

Monille nyt on oikea hetki kertoa rohkeasti evankeliumia ja pureutua syvemmälle Raamatun opetuksiin.

”Useammat ihmiset pysyttelevät kotona, joten päiväohjelmiemme katsojaluvut ovat kasvaneet”, selittää tri Shariat. ”Kärsimysten vuoksi, sen vuoksi mitä he ajattelevat islamilaisesta hallinnosta ja islamista itsestään, hyvä uutinen on, että yhä useammat tulevat uskoon. Näyttää siltä, kuin verho olisi nostettu iranilaisten kasvoilta ja he näkisivät nyt evankeliumin valon, joka vetää heitä puoleensa.”

Tri Ansarin järjestö on havainnut samanlaisia mahdollisuuksia. ”Nettiryhmät kasvavat hyvin nopeasti. Vaikka olemmekin kotona se ei tarkoita, että olisimme tehottomia. Uskon, että tärkeintä on ymmärtää rukouksen voima. Meillä ei ole muuta tekemistä kuin polvistua rukoukseen. Iranin seurakunta on kestänyt kaiken vainon rukouksen ansiosta.”

Dabrina lisää vielä: ”Vainotut kristityt oppivat, tai heidän on ollut pakko oppia, pureutumaan syvemmälle Jumalan Sanaan ja takertumaan Jumalan lupauksiin. Rukouksen voima, ylistyksen voima, Jumalan rakkauden voima – ne ovat uskomme perusta.”

”Raamattu antaa meille toivon, se antaa meille uuden näkökulman. Kun kaikki ympärillä sortuu, Jumalan Sana pysyy. Kun menetimme seurakunnan ja yhteen kokoontumisen mahdollisuuden, ensimmäinen tehtävä oli ottaa Raamattu ja tutkia sitä. Se teki meistä luovia, luottavaisia, optimistisia. Meillä on oltava vahvat juuret Jumalan Sanassa, koska silloin emme horju. On vain: ’Iankaikkisesti, aamen’, ja se kestää.”

Lähde: International Christian Concern