Artikkelit

Iran: Vastaus pyyntöön muutamasta päivästä perheidensä kanssa – käsirautoihin ja vankilaan

Iranilainen ex-vanki kertoo vankeudestaan ja karkotuksestaan

Iranilainen ex-vanki kertoo vankeudestaan ja karkotuksestaan

Ebrahim Firouzi. Kuva: Middle East Concern

Kuusi vuotta vankilassa uskonsa tähden ollut Ebrahim Firouzi, joka vankeutensa jälkeen määrättiin maansisäiseen karkotukseen, on antanut haastattelun Article 18 -järjestön vaikuttamistyön johtajalle Mansour Borjille. Äskettäin Ebrahimin kahden vuoden pituista maansisäistä karkotusta jatkettiin 11 kuukaudella luvattoman poistumisen vuoksi.

Voitko kertoa missä olet, kuinka voit, ja millaista elämäsi karkotuksessa on?

Asun nyt Raskin kaupungissa lähellä Sarbazia, Sistanin ja Balutsistanin provinssissa.

Noin kaksi viikkoa vankilasta vapautumiseni jälkeen ilmoittauduin tänne aloittamaan minulle vuonna 2013 määrätyn maansisäisen karkotuksen. Ensin minun oli oltava kuusi vuotta vankilassa, ja sitten tuli aika kärsiä tämä tuomio.

Voitko kertoa millaiset olot sinulla on karkotuksessa ja mitä rajoitteita sinuun kohdistuu?

Kuten muidenkin karkotettujen, minun on ilmoittauduttava poliisiasemalle joka päivä. Muutoin elämäni on sellaista mitä tällä paikalla on tarjottavana, olen kuin muutkin kansalaiset.

Oletko voinut soittaa perheellesi ja ystävillesi, tai ovatko he voineet vierailla luonasi? Jos he matkustaisivat sinne, saisivatko he tulla tapaamaan sinua?

Kyllä, se on mahdollista, mutta täytyy ottaa huomioon etäisyys sekä olosuhteeni täällä.

Elän täällä väliaikaista elämää, eikä minun todellakaan ole mahdollista järjestää mukavaa kotia, jonne vieraiden olisi hyvä tulla.

Koska olen ollut itse vankilassa minä voin elää missä oloissa tahansa, mutta perheen ja vieraiden laita on toisin. En ollut nähnyt siskoani neljään vuoteen, joten hän tuli tänne tapaamaan minua. Autonsa takakontissa hänellä oli mukana makuupussi, ruokaa ja muita tarpeita. Sellaiset minun olosuhteeni ovat.

Ja luulen, että kestää ainakin muutaman tunnin matkustaa sinne? Viimeksi kun matkustit sieltä, kuinka kauan matka Teheraniin kesti?

Jos matkustaa Teheraniin bussilla, se kestää 26 tuntia.

Jos matkustaa lentokoneella, on ensin matkustettava täältä 200 kilometriä neljällä eri kulkuneuvolla Chabaharin lentokentälle. Sieltä voi lentää Teheraniin, ja se kestää kolme tuntia.

Oletko tutustunut paikallisiin asukkaisiin ja naapureihin? Oletko huomannut mikä heidän suhtautumisensa sinuun on?

Kun saavuin tänne, he eivät tienneet minusta mitään eikä heillä ollut hyviä kokemuksia aiemmista karkotetuista.

Minulla oli suuria ongelmia vuokrata asunto, mutta kun paikalliset ymmärsivät tilanteeni – kerroin heille, että olen karkotettuna, mutta että en ole rikollinen – silloin heidän asenteensa muuttui. Ensimmäisenä yönä, jonka monet karkotetut viettävät kadulla, minut otettiin vastaan ja vietin yön erään paikallisen asukkaan luona.

Seuraavana aamuna tämä henkilö järjesti minulle asunnon, yhdessä päivässä! Pystyin asumaan siellä väliaikaisesti, kunnes sain vuokrattua sopivamman asunnon, jossa nyt asun.

Paikallisten suhtautumisesta minuun ja siihen että minä en ole muslimi, kun suurin osa heistä on sunnimuslimeja (suurin osa Iranin muslimeista on shiiamuslimeja). Vankilassa yksi kuulustelijoista tiesi, että minut karkotettaisiin ja hän sanoi: ”Me emme tapa sinua, me lähetämme sinut karkotukseen, jossa salafistit ja fanaatikot tappavat sinut!”

No, aikani vankilassa tuli päätökseensä ja nuo sanat kaikuivat mielessäni.

Mutta kiitos Jumalalle, että heti kun tuli tietoon, että olen siellä ainoastaan uskoni tähden, nämä rakkaat ihmiset ottivat minut vieraakseen ensimmäiseksi yöksi.

Miltä paikallisista tuntuu, kun heidän kotikaupunkiinsa karkotetaan ihmisiä?

Ajattele, että joku sanoisi minulle: ”Ebrahim, kotisi on likainen ja ruma.” Miltä tuntuisi asua sellaisessa paikassa?

Siltä heistä tuntuu. Viranomaiset sanovat avoimesti, että elämä on täällä hyvin vaikeaa. Mutta täällä asuvat ovat omanarvontuntoisia ja kunniallisia kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Vaikeuksista huolimatta he eivät järjestä mielenosoituksia, niin kuin muissa kaupungeissa tehdään.

Olit vankilassa yli kuusi vuotta ja nyt olet karkotettuna. Miltä sinusta nyt tuntuu? Viime vuosiisi on varmasti mahtunut useita ylä- ja alamäkiä?

Sinä ja muut kristityt ystävät ymmärrätte mitä tarkoitan. Ilo ja onni, mitä kaikki toivovat osakseen, koin sitä toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän, kuten kaikki. Mutta ilo, josta Raamattu puhuu, se oli aina luonani ja tulee aina olemaan. Nytkin.

Inhimillisestä näkökulmasta katsoen koin tuskallisia tapahtumia – äitini kuolema, ainoan veljeni häät. Varmasti, nämä olisivat vaikeita hetkiä kaikille.

Mutta ilo Herrassa ja se luottamus, mikä meillä on Jumalassa, auttaa meitä jatkamaan ja se on kantanut minua niin, että en koskaan tuntenut, etten kestäisi enää.

Tiedän, että monet ovat rukoilleet vapautumiseni puolesta, mutta itse en ole sitä rukoillut. Olen aina rukoillut: ”Jumala, tapahtukoon Sinun tahtosi. Oli Sinun tahtosi, että jouduin vankilaan, olen siitä varma, joten luotan suunnitelmaasi. Anna minulle voimia elää oikein loppuun saakka.”

Tämä oli aina rukoukseni. Ystäväni lähettivät minulle viestejä ja sanoivat: ”Me rukoilemme vapautumisesi puolesta.” Minä kiitin heitä aina, mutta pyysin heitä rukoilemaan vain, että Jumalan tahto tapahtuisi kohdallani vankilassa.

Joka tapauksessa, ulkona vankilasta oleminen on ihan samanlaista kuin vankilassa, ainoastaan tilaa on enemmän.

”Iankaikkisesti, aamen” – Iranin kristityt ja koronavirus

”Iankaikkisesti, aamen” – Iranin kristityt ja koronavirus

 

Dabrina Bet-Tamraz vetosi YK:n ihmisoikeusneuvostoon vanhempiensa puolesta. Kuva: World Evangelical Alliance

Iran on Lähi-idän koronakriisin keskus, ja sen seuraukset tulevat olemaan vakavat. Viruksen edessä viranomaiset ja kansalaiset ovat tasa-arvoisia ja hallinto on kriisissä. Viranomaisten väliset ongelmat ovat pahentuneet ja kansalaiset ovat yhä epätoivoisempia huonon hallinnon vuoksi.

Kaiken tämän keskellä ovat Iranin kristityt. Maa on karanteenissa, mutta kristityille kotona pysytteleminen ei ole mitään uutta. Kristinuskoon kääntyneet iranilaiset eivät saa kokoontua julkisesti, joten he kokoontuvat salaa kodeissa. Heille on siis jo entuudestaan tuttua, mitä sosiaalinen eristäytyminen merkitsee. Lukuisat heistä ovat kokeneet vankilan tai pidätyksen, joten he tietävät millaista arestissa on.

Tarjoaa tilanne silti uusiakin kokemuksia. Pandemian vuoksi viranomaisten resurssit eivät riitä uskovien vainoamiseen samaan tapaan kuin ennen. Oikeuslaitos on jopa antanut määräyksen, jonka mukaan tarpeettomia kuulusteluja ja pidätyksiä tulee välttää. Jotkut kristityt ovat päässeet lomalle vankilasta, joillekin on sanottu, että heidän ei tarvitse kärsiä tuomioitaan loppuun. Vainossa on tavallaan tauko. Mutta enteileekö se muutosta viranomaisten suhtautumisessa uskoviin?

”Historia on osoittanut meille, että Iranin hallinto on aina rikkonut ihmisoikeuksia vakavasti”, selittää Heart4Iran -järjestön johtaja tri Mike Ansari. Iran Alive -järjestön johtaja tri Hormoz Shariat lisää: “Islamilainen hallinto on tappanut yli 1500 nuorta ihmistä kaduille viimeisen puolen vuoden aikana. He olivat protestoimassa karmeaa taloustilannetta. Koronahaasteen myötä islamilainen hallinto on todistanut kansalleen, että he eivät välitä, eikä heillä ole myötätuntoa kärsiviä ihmisiä kohtaan.”

Katkos vainossa yhdistettynä alueen pahimpaan koronatilanteeseen on tarjonnut Iranin seurakunnalle ainutlaatuisia mahdollisuuksia. Tri Ansari kertoo, kuinka monet pastorit ovat ristiriitaisen tilanteen edessä. ”Jumala kehottaa heitä työhön kärsivien pariin. Se tarkoittaa ihmisten kohtaamista kadulla, kun he ovat matkalla ostamaan ruokatarpeita kärsiville perheille. He tekevät rakkaudentyötä heidän parissaan, jotka vainosivat heitä.”

“Tämä on kristilliselle työlle hienoa aikaa, seisoa muurin aukossa tuomassa toivoa”, Ansari lisää.

Iranilaiset ovat uteliaita kristinuskon suhteen, ja kotona pysytteleminen tarjoaa sekä aikaa että tilaisuuden tutustua siihen lisää.

”Meillä on ollut poliittisia rajoituksia jo vuosia: emme ole saaneet kokoontua suurissa ryhmissä, emme ole voineet kokoontua seurakunnissa, jne. Vainotuille kristityille tämä on ollut todellisuutta vuosikausia, ja he ovat sopeutuneet siihen. Rajoitukset ovat nyt erilaisia, mutta tämä ei ole uutta”, kertoo Dabrina Bet-Tamraz.

Dabrinan perhe, isä Victor Bet-Tamraz, veli Ramiel Bet-Tamraz ja äiti Shamiram Issavi. Kuva: Article 18

Dabrinan veli, Ramiel, oli yksi koronan vuoksi vankilasta etuajassa vapautetuista. Koko perhe on kärsinyt vuosien ajan vainoa, mutta he ovat pysyneet vahvoina uskossaan.

”Meille kristityille tämä on hengellinen herätys. Tämä osoittaa jälleen, miten kiellot ja rajoitukset voivat sulkea rakennuksia, rajoittaa kokoontumista – mutta se ei voi tappaa kristinuskoa, sillä uskomme, ykseytemme ja yhteytemme tulee Jumalan hengen kautta”, Dabrina sanoo. ”Se raamatunpaikka, jossa Paavali sanoo: ’Sillä jos ruumiillisesti olenkin poissa, olen kuitenkin teidän kanssanne hengessä’, on niin kouriintuntuva. Se on todellisuuttamme. Mielestäni se on hyvä osoitus kristinuskosta: että jopa rajoitusten aikana voimme olla lähempänä toisiamme, koska Jumalan henki tekee työtään.”

Monille nyt on oikea hetki kertoa rohkeasti evankeliumia ja pureutua syvemmälle Raamatun opetuksiin.

”Useammat ihmiset pysyttelevät kotona, joten päiväohjelmiemme katsojaluvut ovat kasvaneet”, selittää tri Shariat. ”Kärsimysten vuoksi, sen vuoksi mitä he ajattelevat islamilaisesta hallinnosta ja islamista itsestään, hyvä uutinen on, että yhä useammat tulevat uskoon. Näyttää siltä, kuin verho olisi nostettu iranilaisten kasvoilta ja he näkisivät nyt evankeliumin valon, joka vetää heitä puoleensa.”

Tri Ansarin järjestö on havainnut samanlaisia mahdollisuuksia. ”Nettiryhmät kasvavat hyvin nopeasti. Vaikka olemmekin kotona se ei tarkoita, että olisimme tehottomia. Uskon, että tärkeintä on ymmärtää rukouksen voima. Meillä ei ole muuta tekemistä kuin polvistua rukoukseen. Iranin seurakunta on kestänyt kaiken vainon rukouksen ansiosta.”

Dabrina lisää vielä: ”Vainotut kristityt oppivat, tai heidän on ollut pakko oppia, pureutumaan syvemmälle Jumalan Sanaan ja takertumaan Jumalan lupauksiin. Rukouksen voima, ylistyksen voima, Jumalan rakkauden voima – ne ovat uskomme perusta.”

”Raamattu antaa meille toivon, se antaa meille uuden näkökulman. Kun kaikki ympärillä sortuu, Jumalan Sana pysyy. Kun menetimme seurakunnan ja yhteen kokoontumisen mahdollisuuden, ensimmäinen tehtävä oli ottaa Raamattu ja tutkia sitä. Se teki meistä luovia, luottavaisia, optimistisia. Meillä on oltava vahvat juuret Jumalan Sanassa, koska silloin emme horju. On vain: ’Iankaikkisesti, aamen’, ja se kestää.”

Lähde: International Christian Concern

Iran – Kahden uskovan vankeus peruttu

Iran – Kahden uskovan vankeus peruttu

Mahrokh Rokhsareh Ghanbari

Mahrokh Rokhsareh Ghanbari ja Amin Khaki pääsivät 2. maaliskuuta 36 päivän mittaiselle vapaalle vankilasta. Iranissa lyhyitä tuomioita kärsiviä vankeja on päästetty väliaikaisesti vapaiksi, jotta vankiloiden ylikuormitus hellittäisi ja koronan leviämistä voitaisiin niissä estää.

Kun Mahrokh ilmoittautui takaisin vankilaan 2. huhtikuuta hänelle sanottiin, että hänen ei tarvitse kärsiä jäljellä olevaa tuomiotaan. Hänet oli tuomittu ”hallinnon vastaisesta propagandasta” vuodeksi vankilaan, ja hän oli ehtinyt kärsiä siitä hieman yli neljä kuukautta.

Amin Khaki vaimonsa kanssa. Kuva: Middle East Concern

Huhtikuun 6. päivä viranomaiset ottivat yhteyttä Amin Khakiin ja kertoivat hänelle, että hänen ei tarvitsisi suorittaa loppua vankeustuomiostaan. Amin oli tuomittu 14 kuukaudeksi vankilaan niin ikään ”hallinnon vastaisesta propagandasta”, ja hän oli ehtinyt kärsiä siitä noin kahdeksan kuukautta.

Myös Fatemeh Bakhteri on ollut vapaalla vankilasta, ja hänelle on ilmoitettu, että hänen vapaataan on jatkettu 18. huhtikuuta saakka. Fatemeh on kärsinyt vuoden mittaista vankeustuomiotaan viime elokuun lopulta lähtien. Hänen tuomionsa syy oli sama kuin Mahrokhilla ja Aminilla.

Lähteet: Middle East Concern, Article 18

Kiitos Herra, että tästä koronaviruksesta on seurannut myös jotain hyvää. Kiitos näistä Iranissa vapautetusta kristityistä vangeista. Herra me rukoilemme, ettei Fatemehinkaan tarvitsisi enää palata vankeuteen. Rukoilemme myös muiden vankilassa olevien kristittyjen puolesta, että heidätkin vapautettaisiin. Siunaa, varjele ja johdata heitä armossasi ja rakkaudessasi.

Lataa kaikki aiheet pdf:nä tästä.

Iran – Mary Mohammadin kiitokset tukijoille

Mary Mohammadi on tehnyt ensimmäisen sosiaalisen median julkaisunsa vapautumisensa jälkeen.

”Olen kiitollinen kaikille teille rakkaat ystävät, jotka olitte puolestani huolissanne ja seurasitte tilannettani”, Mary kirjoitti Twitter-tilillään maanantaina 2. maaliskuuta.

Maryn oikeudenkäynnin oli määrä alkaa maanantaina, mutta se peruttiin. Hän kertoo, että häntä kiellettiin kertomassa peruutuksen syytä.

Peruutuksen arvellaan johtuvan Iranissa riehuvasta koronavirusepidemiasta.

Mary kertoo, että uutta oikeudenkäyntipäivää ei ole määrätty.

Mary pidätettiin lähellä Azadin aukiota 12. tammikuuta, kun siellä oli käynnissä mielenosoituksia alasammutun ukrainalaisen matkustajakoneen vuoksi. Hänen olinpaikkansa pysyi tuntemattomana kuukauden ajan, kunnes selvisi, että häntä pidetään Qarchakin vankilassa Teheranista etelään.

Pidätyksensä aikana Marya pahoinpitelivät sekä mies- että naisvartijat, ja siitä seuranneet mustelmat olivat nähtävissä vielä kolme viikkoa tapahtuneen jälkeen.

Lähde: Article 18

Kiitos Herra, että Mary on ainakin hetkellisesti vapaana. Hoida hänen henkiset ja fyysiset haavansa ja mustelmansa rakkaudellasi. Anna hänelle yhä edelleen rohkeutta olla Sinun todistajasi ja anna Sinun valkeutesi, rakkautesi ja tuoksusi levitä hänen kauttaan.

Pdf-koosteen saat ladattua tästä.