Artikkelit

Kirjeillä vangeille on vaikutusta!

Iranilaiset Maryam ja Marziyeh eivät olleet ehtineet olla kauaakaan suljettuina pahamaineiseen teheranilaiseen Evinin vankilaan, kun he alkoivat saada kirjeitä ja kortteja. He saivat yli 7500 tervehdystä uskovilta eri puolilta maailmaa. Niitä lähettivät miehet, naiset ja lapset, jotka kaikki olivat antaneet muutaman minuutin ajastaan kirjoittaakseen rohkaisevia sanoja kahdelle nuorelle iranilaiselle naiselle, jotka oli vangittu uskonsa vuoksi.

Saivatko Maryam ja Marziyeh kirjeet?

Itse asiassa, eivät he saaneet. Maryam ja Marziyeh eivät saaneet lukea ainuttakaan heille lähetetyistä tuhansista tervehdyksistä. Sen sijaan tuomari määräsi vartijat lukemaan ne. Vartijoiden lukiessa kirjeen toisensa perään he alkoivat kohdella Maryamia ja Marziyehia siinä tietoisuudessa, että maailmalla tarkkailtiin heidän tekojaan. He alkoivat jopa käydä uteliaiksi tervehdyksiin kirjoitettujen raamatunpaikkojen suhteen, ja heillä oli tapana pyytää Maryamia ja Marziyehia selittämään niiden tarkoitus heille!

Tervehdykset suojelivat näitä naisia fyysiseltä kidutukselta. Ne myös rohkaisivat heitä, kun he saivat omien sanojensa mukaan tietää uskovien eri puolilla maailmaa ”seisovan vierellämme taistelussa, ja kertovan meille, että emme olleet yksin”.

Maryam ja Marziyeh vapautettiin marraskuussa 2008 yhdeksän kuukautta kestäneen vankeuden jälkeen. He asuvat nykyisin Yhdysvalloissa, mutta eri puolilla maailmaa, myös Iranissa, lukuisat muut uskovat ovat vangittuina vakaumuksensa tähden. He kohtaavat päivittäin vartijoita, joita ei viedä teoistaan vastuuseen, yksinäisyyttä ja eristystä pimeissä vankiselleissä ja vähän tai ei lainkaan yhteyttä rohkaisevaan seurakuntaruumiiseen. Maryamin ja Marziyehin sallittiin soittaa minuutin mittaisia puheluita perheenjäsenilleen, mutta monille uskonsa tähden vangituille ei sallita sitäkään.

Yksin vankilassa ja ilman takuita oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä, toisen uskovan lähettämällä rohkaisevalla viestillä voi olla konkreettista vaikutusta. Vaikka he eivät saisi tai osaisi lukea kirjoittamiasi sanoja ajatus siitä, että joku ihminen toisella puolella maailmaa on käyttänyt aikaansa kirjoittaakseen juuri hänelle tervehdyksen, voi tuoda todellisen muutoksen.

Heprealaiskirjeen 13. luvun kolmas jae on Marttyyrien Äänen tunnuslause. Rukousten ohella kannustamme muistamaan vankeja myös lähettämällä heille tervehdyksiä.

Iloitsemme myös niistä monista eri seurakunnissa toimivista pienryhmistä, joissa uskovat yhdessä kirjoittavat säännöllisesti tervehdyksiä vangeille.

Voit pyytää uskonsa tähden vangittujen kristittyjen osoitteita tai ilmoittautua niiden säännölliseksi vastaanottajaksi sähköpostilistallemme ottamalla yhteyttä toimistoomme puhelimitse: 040 55 22 309 (ma-pe 9-15) tai sähköpostitse: info(a)vomfinland.fi.

“Muistakaa vankeja…”

Toivon kynttilä sytytettiin tukiryhmän kokoontumisen aluksi.

Kalajoen seurakuntaan perustettiin aiemmin keväällä Kristittyjen marttyyrien tukiryhmä. Iloitsemme suuresti tästä ryhmästä ja toivomme, että myös muissa seurakunnissa otettaisiin Kalajoelta mallia. Kalajoen tukiryhmän tarkoitus on kirjoittaa uskonsa tähden vangituille kristityille, rukoilla heidän puolestaan sekä tutustua ajankohtaisiin uutisiin kristittyjen vainoista maailmalla. Ryhmän ensimmäinen kokoontuminen oli keskiviikkona 9. toukokuuta. ”Ryhmästämme lähti ensimmäisenä iltana 23 rohkaisuviestiä vainotuille”, kertoo ryhmän koollekutsuja, Kalajoen seurakunnan kappalainen Suvi Lehtimäki.

Rohkaisevat tervehdykset ovat todella tarpeen. Iranilaiset Maryam Rostampour ja Marzieh Amirizadeh olivat 259 päivää vangittuina Teheranissa pahamaineisessa Evinin vankilassa uskonsa tähden. “Kuulimme vartijoiltamme, että 40-50 kirjettä saapui joka päivä… Se antoi meille toivoa”, he kertoivat myöhemmin. He eivät saaneet heille lähetettyjä tervehdyksiä, mutta toisinaan vartijat lukivat niitä heille ja myös niihin kirjoitettuja raamatunpaikkoja.

Tällä hetkellä ylläpitämällämme osoitelistalla on kaksi iranilaista vankia, mutta kaikkiaan Iranin vankiloissa viruu lähemmäs sata kristittyä uskonsa tähden vangittuna. Valitettavasti uutiset Iranista kertovat, että heitä voi pian olla lisää, sillä Iranissa on viimeisen kuukauden aikana ollut oikeuden edessä joko tuomittavana tai tuomiostaan valittamassa lukuisia kristittyjä.

Vasemmalta oikealle: Saheb Fadaie, Yousef Nadarkhani, Yasser Mossayebzadeh ja Mohammad Reza Omidi.

Toukokuun 2. päivä oikeus vahvisti 10 vuoden vankeustuomiot, jotka oli langetettu viime joulukuussa pastori Yousef Nadarkhanille, Mohammadreza Omidille, Yasser Mossayebzadehille ja Saheb Fadaielle. Heidät tuomittiin kotiseurakuntien toimintaan osallistumisesta ja ”siionistisen kristinuskon” levittämisestä. Yousef Nadarkhani on aiemmin ollut kuolemaan tuomittuna islamin hylkäämisen vuoksi, mutta tuomio kumottiin.

Vasemmalta oikealle: Shamiram Isavi Khabizeh, Victor Bet-Tamraz, Hadi Asgari, Amin Afshar-Naderi ja Kaviyan Fallah-Mohammadi.

Toukokuun 9. päivä omasta viiden vuoden vankeustuomiostaan oli valittamassa assyrialaiskristitty Shamiram Isavi Khabizeh, mutta oikeuden päätöstä ei ole toistaiseksi annettu. Shamiramin aviomies, pastori Victor Bet-Tamraz sekä kaksi islamista kristinuskoon kääntynyttä miestä, Hadi Asgari ja Amin Afshar-Naderi olivat niin ikään oikeudessa valittamassa omista tuomioistaan 25. huhtikuuta. Amin Afshar-Naderin tuomio on 15 vuotta vankeutta, muiden kahden tuomio on 10 vuotta. Heidänkään valituksensa lopputulos ei ole vielä selvillä. Heidän kanssaan tuomittiin myös Kaviyan Fallah-Mohammadi kymmeneksi vuodeksi vankilaan, mutta hän on paennut Iranista.

Jos haluat lähettää tervehdyksiä uskonsa tähden vangituille kristityille, pyydä osoitelista ja ohjeet toimistostamme: info(a)vomfinland.fi tai 040 5522 309.

Lähteet: Suvi Lehtimäki, Middle East Concern, Mohabat News

Iranilaiset Maryam ja Marziyeh muistelevat vankeusaikaansa

Maryam Rostampour ja Marziyeh Amirizadeh.

Iranilaiset uskovat Maryam Rostampour ja Marziyeh Amirizadeh olivat vangittuina Teheranin pahamaineisessa Evinin vankilassa yhdeksän kuukauden ajan, mutta vieläkin, seitsemän vuotta vapautumisensa jälkeen, he näkevät ajoittain painajaisia vankilasta. Tästä he kertoivat äskettäin The Times -lehdelle antamassaan haastattelussa.

Muslimiperheisiin syntyneet Maryam ja Marziyeh kääntyivät kristinuskoon hieman yli parikymppisinä. Toisiinsa he tutustuivat evankelisessa konferenssissa Turkissa vuonna 2005. He asuivat yhdessä Teheranin pohjoispuolella sijainneessa asunnossa, josta oli näkymä yli Evinin vankilan. Kotonaan he järjestivät kotikokouksia kahdelle eri ryhmälle: prostituoiduille ja nuorille. Iltaisin he kulkivat pitkin kaupunkia reput täynnä farsinkielisiä Raamattuja, joita he jättivät salaa eri paikkoihin ihmisten löydettäviksi. He arvioivat ehtineensä jakaa tällä tavalla yli 20.000 Raamattua, ennen kuin heidät pidätettiin vuonna 2009.

Vankilassa ruoka oli pilallista ja Maryamilta ja Marziyehilta evättiin sairaanhoito uskonsa vuoksi. Lisäksi heitä kuulusteltiin jatkuvasti. Kuulustelijat uhkailivat heitä ja sanoivat voivansa tehdä heille mitä tahansa. Heidät vietiin säännöllisesti oikeuden eteen, jossa heitä myös uhkailtiin. Heille sanottiin, että heidät hirtettäisiin, jos he eivät kiellä uskoaan. Naiset eivät kuitenkaan murtuneet, vaikka elivätkin jatkuvassa pelossa.

Toisin kuin muita vankeja, heitä ei kidutettu. Naiset arvelevat sen johtuneen siitä, että heidän vankeudestaan tiedettiin ulkomailla. ”Jos vangin tapaus sai huomiota, hänen kiduttamisensa ja raiskaamisensa lopetettiin, sillä he tiesivät maailman tarkkailevan heitä”, Marziyeh sanoo. ”Kuulimme useista vangeista, joilla ei ollut ääntä vankilan ulkopuolella, ja heille tapahtui monenlaisia asioita.”

He näkevät vankila-ajassaan myös hyvää: ”Olimme vankilassa vapaampia kuin ulkona”, Marziyeh nauraa. ”Saatoimme puhua kaikille, eikä kukaan voinut estää meitä, koska olimme jo vankeja. Yksi kuulustelija huusi minulle ja käski minun sulkea suuni, koska aivopesin toisia vankeja. Minä sanoin: ’Olen hyvin pahoillani, mutta ei se ole minun syyni. Te olette laittaneet minut vankilaan ja vangit ovat uteliaita. He kysyvät, miksi olen vankilassa, ja me selitämme. Sitten he kysyvät kristinuskosta ja me kerromme.’”

Kansainvälinen painostus johti lopulta heidän vapautumiseensa, mutta heitä kiellettiin jatkamasta elämäänsä kristittyinä ja sanottiin, että

Evinin vankila Teheranissa.

heitä tarkkailtaisiin tiiviisti. Yksi kuulustelijoista uhkasi, että naisia voisi kohdata ”onnettomuus”. Useiden muiden vankilasta vapautuneiden iranilaisten uskovien tavoin Maryam ja Marziyeh joutuivat jättämään rakkaan synnyinmaansa, ystävänsä ja perheensä, ja pakenemaan maasta. He saivat turvapaikan Yhdysvalloista, jossa he nyt asuvat ja opiskelevat kansainvälistä politiikkaa. Evinin vankilassa viruvat ihmiset ovat silti yhä jatkuvasti heidän mielessään.

Maryam ja Marziyeh ovat kertoneet, miten tärkeä merkitys heille lähetetyillä tervehdyksillä oli. He eivät saaneet tervehdyksiä itselleen, mutta vartijat lukivat heille niistä katkelmia, jolloin ne toimivat todistuksena myös heille. Pian ilmestyvässä Marttyyrien Ääni -lehdessä kaksi vangittuja uskovia kirjein ja kortein muistavaa työmme tukijaa kertovat, miten he ovat kokeneet vangeille kirjoittamisen omalla kohdallaan.