Artikkelit

Marttyyrien Ääni -lehti 6/2019

Tässä numerossa teemme katsauksen kuluneeseen vuoteen ja hieman myös tulevaan. Lue mitä olemme voineet tehdä, ja mitä tulevan vuoden odotetaan ja toivotoaan tuovan mukanaan

Monica – Boko Haramin uhrista selviytyjäksi

Nigerialainen Monica on meille tuttu jo useiden vuosien takaa. Vuonna 2009 Boko Haramin terroristit surmasivat hänen aviomiehensä ja viilsivät Monican kaulaa viidakkoveitsellä, jättäen hänet kuolemaan ojaan. Hän jäi kuitenkin Jumalan armosta henkiin. Hänelle suoritettiin useita leikkauksia, joissa hänen kaulaansa ja äänijänteitään korjattiin.

Monican vanhemmat ajoivat hänet pois kotoa, koska hän ei suostunut naimisiin miehen kanssa, jolla oli jo vaimo. Hän alkoi opiskella Marttyyrien Äänen tukemassa ompelukoulussa, ja opinnot tulivat päätökseen aiemmin tänä vuonna. Nyt hän on perustamassa omaa yritystä. Monica käy seurakunnassa ja on mukana väkivaltaisuuksissa miehensä menettäneiden leskinaisten ryhmässä.

Monican pojalla on ollut vaikeuksia sopeutua isänsä murhaan. Kesällä hän osallistui Marttyyrien Äänen järjestämälle leirille, jonne oli kutsuttu vanhempiaan menettäneitä lapsia. Viimeisenä iltana hän todisti, kuinka pitkälle Jumala on hänet tuonut sen jälkeen, kun hän menetti isänsä ja miltei äitinsäkin. ”Se oli todella rohkaiseva ilta”, Marttyyrien Äänen työntekijä kertoi. ”Monilla nuorilla oli kyyneleitä silmissään, kun he luopuivat Boko Haramia kohtaan kantamastaan vihasta.”

Siunaa Herra armossasi Monican ja hänen poikansa tulevaisuuden suunnitelmat. Kiitos, että olet pitänyt heistä huolta kaikkien näiden kärsimysten keskellä. Vahvista yhä enemmän heidän uskoaan Sinuun ja kristittynä elämiseen ja anna sen olla todistuksena Sinusta ja johdatuksena pelastukseen koko suvulle.

Rukousaiheiden pdf-version voit ladata tästä.

Luotu Hänen seuraajakseen – Fulani-nainen löytää Kristuksen

Aisha (keskellä) ja hänen lapsensa Abdullahi ja Faiza.

Aisha Granger ei ole tavanomaisin raamattukoululainen. Hän on 43-vuotias, eronnut kahden lapsen äiti Nigeriassa. Lisäksi hän kuuluu fulani-heimoon, jotka yleensä ovat muslimeja. Hän oli itsekin muslimi, ja hyvin omistautunut uskonnolleen.

Parikymppisenä Aisha kärsi lamaannuttavasta migreenistä. Hän kokeili kaikkia perinteisten parantajien lääkkeitä, mutta mikään ei auttanut. Viimeisenä keinona häntä neuvottiin toistamaan tietty Koraanin säe neljä kertaa, ja teurastamaan sen jälkeen neljä pässiä. Parantaja sanoi, että jos sekään ei auttaisi, Aisha kuolisi.

Eläinuhri ei auttanut, ja Aisha päätteli kuolevansa. Epätoivoissaan hän päätti suorittaa vielä viimeisen rukouksen. Ennen kuin hän kuitenkaan ehti suorittaa viimeistä tekoaan, hän kaatui lattialle. ”Minä haluan sinun ylistävän minua”, Aisha kuuli äänen sanovan. Aisha tiesi sen verran kristinuskosta, että hän arvasi tämän hiljaisen äänen olevan Raamatun Jumala.

Tästä yliluonnollisesta kohtaamisesta alkoi Aishan neljä vuotta kestänyt etsikkoaika. Hän tiesi hyvin miten paljon voisi menettää, jos hän valitsisi vääräuskoisten Jumalan oman kansansa uskon sijasta, mutta hän näki Jeesuksen kykenevän tarjoamaan jotain erilaista.

”Islamissa en ollut koskaan kuullut puhuttavan pelastuksesta”, Aisha sanoi. ”Pelastus tulee hyvien tekojen kautta. Lopulta sekin riippuu siitä, päättääkö Allah päästää ihmisen paratiisiin vai ei. Varmuutta siitä ei ole.”

Aisha tutki Raamattua ja kävi seurakunnassa. Siellä hän oppi, että Jeesus Kristus oli jo tehnyt kaiken tarvittavan hänen pelastuksekseen. Aishan tarvitsisi vain uskoa Häneen. Pian Aisha oli valmis kertomaan uudesta uskostaan aviomiehelleen.

Se ei sujunut hyvin. Aviomies haastoi Aishan islamilaiseen sharia-oikeuteen vaatien itselleen kaikkea Aishan omaisuutta sekä heidän kahta lastaan. Yhdeksässä Pohjois-Nigerian osavaltiossa sharia-oikeudet käsittelevät sekä siviili- että rikosasiat. Aishan pastori ja useat muut vetosivat kuitenkin hänen puolestaan, että käsittely siirrettäisiin tavalliseen oikeuteen, ja niin myös tapahtui. ”Jos juttu olisi käsitelty sharia-oikeudessa, päätös olisi luultavasti ollut Aishaa vastaan ja hän olisi menettänyt lapsensa”, Marttyyrien Äänen yhteistyökumppani kertoo.

Oikeus määräsi Aishan valitsemaan: hänen tulisi joko kieltää uskonsa tai erota miehestään. Aisha ei suostunut luopumaan uskostaan, joten aviomies erosi hänestä ja antoi lasten huoltajuuden Aishalle.

Aisha ja hänen poikansa Abdullahi muuttivat pois, mutta Faiza-tytär halusi jäädä isänsä luo. Aika oli Aishalle vaikeaa, sillä edes kristityt eivät halunneet olla tekemisissä hänen kanssaan. He pelkäsivät, että Aishan entinen mies syyttäisi heillä olleen osuutta Aishan kääntymisessä kristinuskoon. He pelkäsivät myös, että muslimiyhteisö kääntyisi heitä vastaan, jos heidät nähtäisiin Aishan seurassa.

Aishan vanhemmat syyttivät häntä välinpitämättömyydestä heidän tarpeitaan kohtaan, kun hän jätti vaikutusvaltaisen aviomiehensä ja tämän rahat.

Aishaan kohdistui jatkuvaa painostusta perheen ja yhteisön tahoilta, ja hänen entinen aviomiehensä jopa poltti hänen kotinsa. Vaino kävi teini-ikäiselle Abdullahille liian raskaaksi kestää, ja hän muutti takaisin isänsä luo. Aisha oli valmis antamaan periksi. ”Sillä hetkellä te tulitte elämääni”, hän kertoi Marttyyrien Äänen työntekijälle.

Marttyyrien Ääni järjesti Aishan muuton toisaalle, missä ihmiset eivät tiedä hänen hylänneen islamin. Äitinsä todistuksen kautta kristityksi kääntynyt Abdullahi muutti takaisin äitinsä luo. Myöhemmin myös Faiza kääntyi kristinuskoon koulutoveriensa todistuksen myötä. Isä hakkasi tyttärensä ja sanoi: ”Lähde talostani ennen kuin tapan sinut.” Faizakin asuu nyt äitinsä ja veljensä kanssa.

Aisha toivoo voivansa tehdä töitä toisten islamin hylänneiden naisten parissa ja kertoa fulaneille Kristuksen rakkaudesta. Abdullahi on nyt 25-vuotias ja hänkin opiskelee raamattukoulussa. Faiza on 16-vuotias ja käy lukiota.

Aishan elämää varjostaa tieto siitä, että hänen entinen aviomiehensä ja tämän perhe etsivät häntä yhä, tappaakseen hänet. Vaikeuksista ja epävarmuudesta huolimatta Aisha ei kadu. Hän on tullut tuntemaan elävän Jumalan, joka on antanut hänen elämälleen tarkoituksen. ”Jumala loi meidät Hänen seuraajikseen, jotta ylistäisimme Häntä ja olisimme Hänelle kuuliaisia”, Aisha sanoo.

Nigeria – Turvapaikka Halimalle

Halima on vasta kuuden vanha. Hänen Adod-isänsä kääntyi äskettäin kristinuskoon. Myös äiti ja tytär seurasivat perästä ja ottivat vastaan uuden uskon Kristuksessa. Adodin perhe kuitenkin raivostui: he pakottivat vaimon ottamaan hänestä eron, menemään naimisiin muslimin kanssa ja kääntymään takaisin islamiin.

Halima joutui muuttamaan äitinsä mukana uuden isäpuolensa luokse. Elämä uudessa kodissa ei kuitenkaan ollut onnellista, vaan Halimalle jopa mahdollisesti vaarallista. Harhaoppiseksi tai vääräuskoiseksi leimattuna Halima oli äärimmäisen haavoittuvassa asemassa kaikenlaiselle pahoinpitelylle.

Adod pelkäsi tyttärensä hyvinvoinnin puolesta ja otti suuren riskin viedessään Haliman pois isäpuolen kodista. Lain mukaan Adodilla on oikeus Haliman huoltajuuteen, mutta hänen oma perheensä ei pitänyt tästä lainkaan.

Aluksi Adod järjesti Haliman asumaan erään pastorin luokse. Pastori sai kuitenkin tappouhkauksia Haliman majoittamisen vuoksi. Halima tarvitsi uuden majapaikan, joten Adod toi hänet Marttyyrien Äänen yhteistyökumppanin ylläpitämään lastenkotiin. Siellä Halima saa kasvaa kristillisessä ympäristössä ja hän pääsee myös kouluun. Halima tapaa myös isäänsä usein, sillä isä opiskelee saman järjestön raamattukoulussa.

Kiitos rakas Jeesus, että Halima on päässyt turvalliseen paikkaan ja saa nähdä isäänsä. Suo armossasi, että koko perhe pääsee vielä takaisin yhteen. Paranna lastenkodissa asuvien lasten henkiset ja fyysiset haavat rakkaudellasi.

Saat rukousaiheet pdf-versiona tästä.

Nigeria – Kuusi tyttöä, kaksi henkilökunnan jäsentä siepattu koulusta

Torstaina 3. lokakuuta fulanipaimentolaiset sieppasivat kuusi teini-ikäistä tyttöä sekä kaksi kristillisen koulun henkilökuntaan kuuluvaa henkilöä Kadunan osavaltiossa.

Sieppaajat saapuivat Engravers’ -lukioon Kakau Dajin kylässä pian puolenyön jälkeen. Oppilaat ja opettajat pyrkivät pakoon, mutta kuusi opiskelijaa ja kaksi henkilökunnan jäsentä jäi hyökkääjien käsiin. Heidät vietiin pois aseella uhaten.

Seuraavana päivänä Kadunan kuvernööri Nasir el-Rufai kertoi ”roistojen”, termi, jota viranomaiset käyttävät välttääkseen nimeämästä fulaneja, tekevän yhteistyötä Boko Haramin kanssa.

Koulussa opiskelee sekä kristittyjä että ei-kristittyjä, oppilaita on kaikkiaan noin sata. Koulu suljettiin toistaiseksi sieppausten jälkeen.

Sieppaajat ovat sittemmin olleet yhteydessä koulun johtoon ja vaatineet siepatuista lunnaita. ”Luotamme Jumalan suojelevan siepattuja ja toivomme, että he vapautuvat vahingoittumattomina”, koulun vararehtori Shunom Giwa sanoi.

Lähde: Morning Star News

Herra, Sinä tiedät, missä nämä siepatut henkilöt ovat. Ympäröi heidät rakkaudellasi ja läsnäolollasi ja anna heidän vapautua vahingoittumattomina. Rakas Jeesus Kristus, suo näiden siepattujen todistusten olla mahdollisimman monelle polkuna Sinun ristisi juurelle. Vahvista ja rohkaise kaikkia Nigerian kristittyjä pysymään lujina uskossaan Sinuun.

Kaikki rukousaiheet pdf:nä tästä.

Nigeria – Viranomaiset: Leah Sharibu elossa

Nigeriassa siepatuksi joutuneesta avustustyöntekijästä julkaistiin hieman yli kuukausi sitten video, jolla hän väitti, että Leah Sharibu olisi tapettu.

Viime lauantaina 31. elokuuta presidentin puhemies Garba Shehu julkaisi kuitenkin tiedotteen, jossa hän kertoo Lean olevan elossa ja viranomaisten neuvottelevan hänen ja muiden siepattujen vapauttamisesta terroristien kanssa.

Nyt 16-vuotias Leah Sharibu on ollut Boko Haramin hallussa helmikuusta 2018 lähtien, jolloin hänet ja yli sata tyttöä siepattiin koulustaan. Muut tytöt vapautettiin, mutta Leah, ryhmän ainoa kristitty, jäi Boko Haramin vangiksi, koska hän ei suostunut kieltämään uskoaan.

Pastori Stephen Panya, joka johtaa ECWA-seurakuntaa, johon Leah perheineen kuuluvat, sanoi että Nigerian kristityt eivät luota siihen, että viranomaiset tekisivät vilpittömästi töitä Lean ja muiden siepattujen kristittyjen vapauttamiseksi.

”Puolustuksemme, luottamuksemme, on uskossa Jumalaan. Rukoilemme ja luotamme Jumalan tuovan meille turvallisesti takaisin Leah Sharibun, Alice Lokshan, sisar Grace ja loput Chibok-tytöt Jeesuksen nimessä. Jos Jumala päättää käyttää Nigerian viranomaisia ja turvallisuusjoukkoja siihen, Jumalalle olkoon kunnia.” Lähde: Morning Star News

Herra me kiitämme, että Leah on yhä elossa. Hoida rakkaudellasi niitä mielen ja ruumiin haavoja, mitä sieppaus on näille tytöille aiheuttanut.

Kaikki viikon rukousaiheet saat tästä pdf:nä

Hyväntekeväisyyskonsertti Helsingissä!

Boko Haramin terroristit tuhosivat nigerialaisen Dogo Nahawan kylän vuonna 2010, surmaten yli 500 kristittyä.

Henkiin jääneet pakenivat, ja kylän koulu jäi tyhjilleen. Joitakin vuosia myöhemmin asukkaat alkoivat jälleen palata, ja koulu käynnisti uudelleen toimintansa.

Luokkahuoneet olivat kuitenkin pahasti rapistuneita. Vuosien saatossa olemme kustantaneet luokkahuoneiden kunnostamista sekä keittiön ja käymälöiden rakentamisen.

Maksamme myös opettajien ja keittäjien palkat, koulutarvikkeita sekä kouluaterian, joka monille lapsista on päivän ensimmäinen ateria.

Koulussa opiskelee tällä hetkellä yli 250 lasta. Opetus on niin hyvätasoista, että se on saanut viranomaisiltakin kiitoksia. Tämä on tärkeää ei ainoastaan lasten tulevaisuuden kannalta, vaan myös siksi, että se on valanut tulevaisuuden uskoa ja toivoa koko kylän keskuuteen.

Hyväntekeväisyyskonsertin tuotto menee Dogo Nahawan koulun tukemiseksi. Olet sydämellisesti tervetullut!

Konsertin pdf-mainoksen voi ladata tästä.

Marttyyrien Ääni -lehti 4/2019

Tässä numerossa kerromme eturintaman evankelistojen työstä etenkin Pohjois-Kaukasuksella, yhdellä Euroopan pimeimmistä ja unohdetuimmista alueista, jossa toiminnanjohtajamme Hannu Lahtinen vieraili äskettäin. Eturintaman evankelistat tekevät siellä työtä kansojen parissa, joista joissakin ei tiedetä olevan vielä ainoatakaan kristittyä, ja alueilla, joilla kristinuskoa vastustetaan ankarasti.

VOM Sisaret -palstalla kohtaamme nigerialaiset Deborahin ja Christinan, joista kumpikin on menettänyt omaisiaan Boko Haramin hyökkäyksissä. Heitä kuitenkin lohduttaa tieto siitä, että he ovat osa maailmanlaajuista uskovien perhettä, joka seisoo heidän rinnallaan.

Tutustu tuleviin tapahtumiimme: syyskuun lopussa vieraiksemme saapuu Etelä-Korean, Tšekin sekä Uuden-Seelannin Marttyyrien Ääni -toimistojen edustajia, jotka puhuvat seurakunnissa. Lehdestä löytyy myös kutsu 26.9. Helsingissä Temppeliaukion kirkossa pidettävään hyväntekeväisyyskonserttiimme Nigeriassa tukemamme Dogo Nahawan koulun hyväksi. Olet sydämellisesti tervetullut tilaisuuksiimme!

Pääset lukemaan lehteä kuvaa klikkaamalla.

Deborah ja Christina Nigeriasta

Deborah oli istumassa kotinsa edustalla mangopuun alla, kun aseistetut miehet ajoivat pihaan kuorma-autolla. Deborahin adoptoimat 9- ja 7-vuotiaat sisarentyttäret olivat syömässä koulupäivän jälkeistä välipalaa ulko-oven edustalla ja Deborahin mies istui sisällä valmistelemassa illan raamattuopetusta.

Hetken kuluttua Deborah kuuli neljä laukausta huoneesta, jossa hänen miehensä oli työskentelemässä. Kauhun vallassa Deborah alkoi rukoilla. Ulos tultuaan miehet tarttuivat hänen kahteen nuoreen tyttöönsä ja pakottivat kirkuvat tytöt kuorma-autoon.

Deborah kompuroi nopeasti jaloilleen ja juoksi kuorma-auton perään, mutta pian hän kompastui ja pyörtyi auton jäljestä nousevan pölyn keskelle. Kun Deborah heräsi sairaalassa, sairaalan henkilökunta varmisti hänen pelkonsa – hänen aviomiehensä oli tapettu ja heidän tyttönsä oli kidnapattu. Välittömästi Deborahiin iski suru, jollaista jo niin moni nigerialainen nainen on joutunut kohtaamaan. “Olin aivan sekaisin”, hän selittää. “Kadotin itseni kokonaan. Painoni myös laski ja kävin läpi syvää traumaa.”

Christina oli juuri menossa nukkumaan, kun hän kuuli tulituksen äänen kotikylässään Bornon osavaltiossa. Ammunnan äänet lähestyivät. Nopeasti hän kaappasi nukkuvan viisivuotiaan Rejoice-tyttärensä juostakseen turvaan. Christinan mies ja heidän kahdeksan muuta lastaan olivat jo leiriytyneinä vuorilla – tavanomainen varotoimi siitä lähtien, kun Boko Haramin terroristit olivat alkaneet tehdä hyökkäyksiä heidän alueelleen Pohjois-Nigeriassa. Mutta ennen kuin Christina ehti edes ulos talosta, hän sai osuman käsivarteensa. Hyökkääjän luoti läpäisi hänen vasemman hauiksensa sekä Rejoicen selän tappaen lapsen välittömästi. Rejoice kuoli rakastavan äitinsä käsivarsille.

Molemmat naiset kuuluvat “surun sisariin”. Murheellista kyllä, he edustavat monia muita, jotka kokevat vainoa Pohjois-Nigeriassa. Kärsimyksistään huolimatta Deborah ja Christina ovat pysyneet uskollisina Jeesukselle ja tuntevat lohdutusta tietäessään olevansa osa maailmanlaajuista uskovien perhettä, joka haluaa seistä heidän rinnallaan niin surun kuin ilon aikoina. He tietävät myös, että tämä maailma kaikkine ongelmineen ei ole heidän iankaikkinen kotinsa. Ja tämä tosiasia antaa heille suuren toivon!

Tutustu Deborahin ja Christinan tarinaan kuuntelemalla radio-ohjelmamme ja rukoilemalla, että he ja heidän kaltaisensa naiset toipuvat traumaattisista kokemuksistaan. Rukousideaa saat toipumisen portaista klikkaamalla tästä.

Pdf-version voit ladata tästä.

Nigerian vainojen lesket

Nigeriassa Boko Haramin ja fulani-paimentolaisten väkivaltaiset hyökkäykset kristittyjä vastaan ovat jättäneet tuhansia naisia leskiksi ja lapsia orvoiksi. Greg Musselman Kanadan Marttyyrien Äänestä haastattelee Victoriaa ja Janetia, kahta naista, jotka ovat menettäneet perheenjäseniään hyökkäyksissä.

Tapahtumat

Nothing Found

Sorry, no posts matched your criteria