Artikkelit

Uusi Marttyyrien Ääni -lehti ilmestynyt!

Tuoreen Marttyyrien Ääni -lehden pääteemoina ovat Pohjois-Korea ja Kiinan joulukampanjamme.

Pohjoiskorealainen Rouva C on nuori nainen, jolla on poikkeuksellinen tarina kerrottavanaan – traaginen, jännittävä, mutta myös rohkaiseva. Toisessa Pohjois-Korea -aiheisessa artikkelista kerrotaan erään rajavartijan tiestä Jeesuksen seuraajaksi, sekä Pohjois-Koreaan suuntautuvasta työstämme.

Lehdessä esitellään myös Kiinaan suuntautuva joulukampanjamme: Pyhäkoulu paketissa!

Pääset tutustumaan lehden sisältöön kansikuvaa klikkaamalla.

Pohjois-Korea – Lapsia juonitaan ilmiantamaan vanhempansa

Pohjois-Koreassa puhuttavalla murteella kirjoitettu Raamattu.

Pohjois-Koreassa maanalaiset kristityt eivät uskalla kertoa omille lapsilleen kristillisestä identiteetistään ennen kuin lapset varttuvat. Tämä johtuu siitä, että Pohjois-Koreassa opettajille on annettu tehtäväksi saada lapset paljastamaan vanhempiensa kristillinen usko.

Lapsilta kysytään esimerkiksi: ”Onko vanhemmillasi joku kirja, jonka he piilottavat kodissanne? Laulavatko he erilaisia lauluja, kuin koulussa lauletaan? Kumartavatko he joskus päänsä tai sulkevat silmänsä ja mutisevat?” Näillä keinoilla useat lapset ja heidän perheensä ovat päätyneet keskitysleireille.

Eräästä kristitystä pohjoiskorealaisesta perheestä tulevan naisen tarina kuvastaa tätä hyvin. Ollessaan seitsemänvuotias, hän löysi kodistaan Raamatun. Ilman minkäänlaista epäröintiä hän tiesi, että hänen olisi kerrottava asiasta poliisille. Hänen vanhempansa, jotka johtivat maanalaista kotiseurakuntaa, sitoivat hänet tuoliin, jotta tyttö ei olisi päässyt ulos. Vanhemmat kertoivat hänelle evankeliumin, ja tytöstä kasvoi ilmiantajan sijasta kristitty, ja myöhemmin seurakunnan johtaja.

”Missä kaksi tai kolme on koolla, yksi heistä on vakooja”, Pohjois-Koreassa sanotaan. Uskovat joutuvat siksi olemaan äärimmäisen varovaisia myös perheen kesken. Ankarasta vainosta ja vaaroista huolimatta Pohjois-Korean kristityt pysyvät silti vahvoina uskossaan.

Rakas Jeesus, varjele veresi voimalla kristittyjä perheitä ja niitä lapsia, jotka eivät saa kuulla Sinusta. Varjele lapset vääriltä opeilta ja eksytyksiltä. Anna esirukousten vaikuttaa näiden lasten sydämissä niin, että he ovat valmiit vastaanottamaan Sinut Vapahtajakseen, kun he saavat kuulla vanhempiensa uskosta.

Pdf-versio rukousaiheista löytyy tästä.

Pohjoiskorealaisia evankelioimassa Venäjällä

Oli aika, jolloin Venäjällä vilisi pohjoiskorealaisia. Venäjä oli maa, jonne Pohjois-Korean viranomaiset ja yläluokka tekivät lomamatkoja, jossa onnekkaat olivat töissä, ja jonne alempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvat unelmoivat pääsevänsä. Joukot ovat nyt kuitenkin harventuneet. Suurin osa Venäjällä nyt olevista pohjoiskorealaisista on lähetetty sinne töihin huonoihin olosuhteisiin.

Korean Marttyyrien Ääni ylläpitää ”Maanalaista yliopistoa”, jossa Pohjois-Koreasta paenneita opetetaan lähetystyöhön ja evankelioimaan maanmiehiään. Jin-ho matkusti Venäjälle yhden tällaisen opiskelijan kanssa. Hänen tehtävänsä oli ohjata opiskelijaa, kun tämä evankelioisi pohjoiskorealaisia työläisiä.

Jin-ho ja opiskelija istuivat pöydän ääressä pohjoiskorealaista miestä vastapäätä. Tämä mies vaikutti erilaiselta kuin muut pohjoiskorealaiset, joita he aiemmin olivat evankelioineet. Mies vaikutti rohkealta ja itsevarmalta. Hänen kätensä olivat pehmeät – eivät känsäiset tai arpeutuneet – ja hänen katseensa oli terävä.

Opiskelija nojautui pöydän yli ja kuiskasi Jin-holle, että mies ei ollut tavallinen työläinen, vaan valtion virkamies.

”Hänellä on valta tapattaa ihminen”, opiskelija kertoi Jin-holle.

Siitä piittaamatta opiskelija otti viranomaista kädestä ja kertoi hänelle Jumalasta. Sekä opiskelijan että Jin-hon yllätykseksi kävi ilmi, että mies uskoi jo Jumalaan!

”Kun aloin epäillä toimiiko Pohjois-Korean hallitus oikein, tunsin tarvetta takertua johonkin suurempaan ja parempaan”, mies selitti. ”En tiennyt, että tämä suurempi ja parempi oli kristinuskon Jumala, mutta luotin ja uskoin Häneen siitä huolimatta.”

Opiskelija kertoi miehelle innoissaan, että hänen palvomansa tuntematon Jumala on ainoa todellinen Jumala. Olihan Hän – kaikesta epätodennäköisyydestä huolimatta – johtanut heidätkin kolme yhteen.

Viranomainen tarvitsi kuitenkin huomiota herättämättömän tavan tutkia Raamattua. Hänen kaltaisensa tärkeät miehet olivat vielä tiukemman tarkkailun alla kuin tavalliset kansalaiset, ja tavallinen Raamattu voitaisiin helposti löytää. Jin-holla oli kuitenkin juuri se mitä mies tarvitsi: MP3-soitin, jolle oli ladattu Raamattu pohjoiskorean murteella.

MP3-soittimet ovat perustyökalu Pohjois-Korean maanalaisten kristittyjen parissa tehtävässä työssä, sillä ulkopuolisten on vaikea huomata niitä. Ratsian tai etsinnän sattuessa ne on helppo piilottaa. Ja jos tarpeen, sisällön voi helposti tyhjentää.

MP3-soittimen myötä tämä viranomainen voi nyt oppia lisää Jumalasta, johon hän uskoi, mutta josta hän tiesi hyvin vähän.

Marttyyrien Ääni jakaa evankeliointipaketteja pohjoiskorealaisille työläisille missä heitä kohdataankaan. Paketissa on MP3 tai MP4 -soitin, SD-kortteja, lääkkeitä sekä evankelioivaa materiaalia.

Pohjoiskorealainen propagandavideo: tuntemattoman marttyyrin tarina

Marttyyrien Ääni on äskettäin saanut haltuunsa Pohjois-Korean viranomaisten tekemän propagandavideon. Ilman sitä Cha DukSoonin tarinaa ei olisi koskaan kuultu.

Video on valmistettu Pohjois-Korean tiedusteluviranomaisten kouluttamiseksi tunnistamaan ja vaientamaan heidät, jotka levittävät uskontoa Pohjois-Koreassa.

Propagandavideolla kerrotaan hämmästyttävän paljon yksityiskohtia tämän rohkean kristityn elämästä. DukSoon kohtasi Kristuksen Kiinassa, ja palasi sen jälkeen Pohjois-Koreaan kertomaan uskostaan muille. Videolla häntä kuvataan ”fanaattiseksi uskovaksi”, ”vakoojaksi, joka yritti värvätä muita vakoojia”, sekä ”kelvottomaksi”. Lopulta joku ilmiantoi hänet. Videon perusteella jää epäselväksi, miten DukSoon kuoli, mutta on mahdollista, että hänet teloitettiin. DukSoon palveli Herraa uskollisesti ja tuntemattomana, kuten monet pohjoiskorealaiset kristityt tänäkin päivänä tekevät siihen liittyvästä vaarasta huolimatta.

Pohjoiskorealaisen Rouva Leen tarina

Synnyin Pohjois-Koreassa 60-luvulla ja minulla on hyvin säilyneet muistot siltä ajalta. Asuimme Pohjois-Korean erittäin syrjäisessä itäosassa. Asuimme siellä, koska molemmat isoisäni olivat olleet maanomistajia lähellä Pjongjangia ennen Korean sotaa.

Kommunistien tullessa valtaan, he halusivat syrjäyttää kaikki ”epäluotettavat” henkilöt. Maanomistajina isoisäni edustivat kommunismin vastaisia asioita ja siksi heidät haluttiin karkottaa syrjäiselle seudulle.

Muistelen lapsuuttani haikeudella, koska siihen aikaan meillä oli asiat melko hyvin. Syrjäisestä asuinpaikastamme huolimatta meillä oli ruokaa ja toimeentulo. Ajat kuitenkin vaikeutuivat 70-luvun puolella huomattavasti.

Nuoruuteni koittaessa muistan, kuinka pelkästään ruoan valmistaminen oli työläs tehtävä. Padan lämmittämiseen tarvittiin kuivaa puuta. Meillä ei sellaiseen ollut varaa, ja siksi jouduimme itse hakemaan puut vuorilta. Vuorille meneminen oli vaikeaa ja matkat kestivät monta tuntia kerrallaan.

Tulevaisuus muiden käsissä

Pohjois-Koreassa ei usein ole väliä, oletko älykäs tai akateemisesti lahjakas, koska sinä et itse päätä mitä haluat opiskella ja tehdä työksesi. Perusopinnot suoritettuani minä en saanut jatkaa opiskelua. Epäluotettava tausta määrittelee myös sosiaalisen aseman, jopa aviopuolison valintaan asti.

Opintoni päättyivät, kun olin 19-vuotias ja minut määrättiin kauas kotoani isolle rakennustyömaalle tekemään fyysisesti erittäin raskasta työtä. Minua kohdeltiin työmaalla kuin miestä, ja jouduin esimerkiksi kantamaan selässäni pitkiä matkoja isoja betonisia rakenteita.

Pohjois-Koreassa hallitus valitsee sinulle työn, etkä voi vaihtaa työpaikkaasi halutessasi. Nuorena naisena olin rakenteeltani laiha ja hintelä. Tästä johtuen en tietenkään ollut yhtä tehokas taakankantaja, kuin vahvemmat miehet tai naiset. Työtäni seurattiin ja minut sijoitettiin toiseen työpaikkaan, fyysisesti kevyempään työhön ompelijana.

Pako vapauteen

Pohjois-Koreassa asuessani en tiennyt paljoakaan Jumalasta tai kristinuskosta. Ymmärsin toki myöhemmin, että monet keskitysleireille joutuneista ihmisistä, joita valtio kutsui ”epäluotettaviksi”, olivat olleet tekemisissä kristinuskon kanssa.

Minun päätökseni lähteä pois Pohjois-Koreasta johtui yksinkertaisesti halusta olla vapaa. Olen vauraasta suvusta ja vanhempieni perheet joutuivat aikoinaan maanomistajina vastaamaan isoista kokonaisuuksista. Siksi minua ei koskaan kasvatettu ”ahdasmieliseksi”, vaan minua neuvottiin muodostamaan omia ajatuksiani asioista. Tämä oli epätavallista.

Pohjois-Koreassa me ajattelemme, että ”seinilläkin on korvat”, koska lapsesi tai puolisosi voivat ilmiantaa sinut, jos tuot julki omia ajatuksiasi. Perheissä ei yleensä edes yksityisesti keskustella mistään, mikä voisi olla ilmiantamisen arvoista.

Siskoni oli hieman aikaisemmin loikannut Pohjois-Koreasta. Hän oli järjestellyt minulle väylän paeta ja maksanut salakuljettajan auttamaan minut pois maasta. Matkani Etelä-Koreaan kesti noin kymmenen kuukautta. Matkustin Kiinan ja Laosin kautta Thaimaahan, josta pääsin lentämään Etelä-Koreaan vuonna 2013.

Vaarallinen kirja

Kiinassa ollessani sain apua kristityiltä. He auttoivat minua haasteiden keskellä ja kertoivat minulle Jeesuksesta. Sain heiltä myös Raamatun. Olin aluksi kiinnostunut Raamatusta vain uteliaisuuttani, sillä tiesin sen olevan ”vaarallinen kirja”. Pohjois-Koreassa minullekin oli usein sanottu, että ilmoita heti viranomaisille, mikäli löydät joltakulta ihmiseltä Raamatun. Tiesimme, että Raamatun omistaminen oli lähes sama kuin kuolemantuomio, jos jäit siitä kiinni.

Luettuani Raamattua kaksi kuukautta ymmärsin, miksi se oli viranomaisten mielestä niin vaarallinen. Oli ilmeistä, että Pohjois-Koreaa hallitseva juche-aate oli monelta osin kopioitu Raamatusta. Esimerkiksi oppi ”Kymmenestä säännöstä” ja lause: ”Suuri johtaja on aina kanssanne”. Nämä asiat ovat lähes sanasta sanaan niin kuin Raamatussa on kirjoitettu.

Olen nyt asunut Etelä-Koreassa hieman yli viisi vuotta. Kiinassa ollessani sain tutustua Raamattuun ja kristinuskoon, mutta siellä usko Jeesukseen oli minulle vasta järkeni puolella tapahtuva asia. Etelä-Koreaan tultuani aloin käydä seurakunnassa, koska täällä jotkut seurakunnat antavat pohjoiskorealaisille rahaa, jos he tulevat seurakuntaan. Kävin seurakunnassa rahan takia, enkä juurikaan oppinut tuntemaan Raamatun sanomaa, koska tuossa seurakunnassa puhuttiin usein vain taloudellisesta antamisesta Jumalalle.

Herra kuitenkin johdatti minut myöhemmin Marttyyrien Äänen opetuslapseuskouluun, jossa sain kuulla Jumalasta ja opiskella Raamattua. Vasta täällä uskoni on alkanut kasvaa. Entistä enemmän alan ymmärtää, ettei kyseessä ole ainoastaan järjen tasolla oleva asia, vaan kyse on henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan.

Rouva Lee on yksi Korean Marttyyrien Äänen ylläpitämän ja myös Suomen Marttyyrien Äänen tukeman maanalaisen yliopiston opiskelijoista. Rukoile hänen ja muiden hänen kaltaistensa puolesta, kun he astuvat ensimmäisiä uskonaskeleitaan.

Työ pohjoiskorealaisten loikkarien parissa – yllättäviä kohtaamisia

Maanalaisen yliopiston opiskelija tutkii Pohjois-Korean valmistamaa raamatunkäännöstä äskettäin Etelä-Koreaan saapuneen pohjoiskorealaisen loikkarin kanssa.

Kun pohjoiskorealainen loikkari saapuu Etelä-Koreaan, hänen on käytävä läpi vähintään kolme kuukautta kestävä koulutusohjelma.

Etelä-Korean Marttyyrien Ääni tapaa näitä juuri maahan tulleita ja saa sitä kautta yhteyksiä Pohjois-Korean maanalaiseen seurakuntaan. Suomen Marttyyrien Ääni tukee tätä työmuotoa.

Suurin osa Pohjois-Korean maanalaisen seurakunnan jäsenistä on joko vankilassa tai piileskelee. Koska monilla näistä kristityistä on vahva kutsu palvella siellä, minne Jumala on heidät lähettänyt, voisi luulla, että heidän löytämisensä Etelä-Koreasta olisi harvinaista.

Korean Marttyyrien Äänestä kuitenkin kerrotaan, että tilastollisesti jopa noin kolmasosalla Etelä-Koreaan saapuvista pohjoiskorealaisista on ollut aiempi kohtaaminen kristinuskon kanssa. Jotkut ovat olleet koko ikänsä maanalaisen seurakunnan jäseniä, toiset kuulleet tai nähneet ystävänsä tai perheenjäsenensä rukoilevan, kertovan Raamatun tarinan tai laulavan kristillisiä lauluja.

Näiden kohtaamisten kautta saadaan paljon arvokasta tietoa Pohjois-Korean maanalaisesta seurakunnasta, mutta päästään myös toivottamaan tervetulleiksi pohjoiskorealaiset veljet ja sisaret.

Korean Marttyyrien Äänen henkilökunta ja ”maanalaisen yliopiston” opiskelijat (pohjoiskorealaisia loikkareita, joita koulutetaan evankeliumin työhön pohjoiskorealaisten pariin), käyvät tapaamassa näitä juuri saapuneita sairaaloissa, kodeissa ja jopa vankiloissa.

Toisinaan tulijat tietävät ainoastaan, että maanalainen seurakunta on olemassa Pohjois-Koreassa, mutta toisinaan heillä on suhteita siihen. Joskus loikkari on jopa maanalaisen seurakunnan jäsen, kuten Herra A:han tutustuessa kävi ilmi!

Herra A:n tarina

Eteläkorealaisille Herra A on vain yksi pohjoiskorealainen loikkari muiden joukossa, joka oli joutunut sairaalaan kovan selkäkivun vuoksi. Pohjois-Korean silmissä Herra A on kuitenkin erityisen paha rikollinen. Herra A ei ollut ainoastaan pohjoiskorealaisen maanalaisen seurakunnan johtaja – hän oli useiden seurakuntien perustaja.

Herra A oli yksi niistä harvoista pohjoiskorealaisista, joka saattoi Pohjois-Koreassa asuessaan matkustaa säännöllisesti Kiinaan. Vaikka hän ei ollut matkustanut Kiinaan sitä etsien, Herra A kuuli evankeliumin ensimmäisen kerran kiinalaiselta kristityltä. Joka kerta, kun Herra A palasi Kiinaan, tämä kiinalainen kristitty opetuslapseutti häntä ja opetti hänelle Raamattua. Uskossa kasvaessaan Herra A ryhtyi salakuljettamaan Raamattuja Pohjois-Koreaan. Aikaa myöten hänen matkatavaranaan kulki kuitenkin jotain paljon vaarallisempaa – Pyhä Henki.

Herra A:n palvelutyö Pohjois-Koreassa ei jäänyt vain Raamattujen salakuljettamiseen ja levittämiseen. Jokaisen eteenpäin antamansa Raamatun mukana seurasi hänen oma henkilökohtainen kertomuksensa evankeliumista.

Hän aloitti oman perheensä parista ja siirtyi sitten evankelioimaan muitakin pohjoiskorealaisia, kertoen heille Kiinassa kuulemansa evankeliumin. Aikaa myöten hän perusti useita maanalaisia seurakuntia.

Pohjoiskorealaisia uskovia yhdessä ehtoollisella.

Valitettavasti Pohjois-Korean viranomaiset saivat tietää Herra A:n perheen uskosta. Useita hänen perheenjäseniään lähetettiin vankileireille. Pohjois-Koreassa yhä olevien tuttaviensa kautta Herra A on saanut tietää, että osa perheenjäsenistä on kuollut leireillä. Jotkut ovat yhä hengissä ja riutuvat edelleen vankeudessa. Peläten pahentavansa heidän tilannettaan entisestään ja kantaessaan huolta heistä, jotka eivät vielä ole joutuneet leireille, Herra A ei kerro koko tarinaansa.

Mitä hänen perustamiinsa maanalaisiin seurakuntiin tulee, niiden jäseniä ei ole pidätetty, mutta seurakunnat ovat hänen lähtönsä jälkeen hajaantuneet. Kuten alkuseurakunnassa, vaikka kristityt ovat hajaantuneet, he eivät ole hylänneet seurakuntaa – he vain vievät sen uusille alueille ja uusien ihmisten pariin.

Tämän työmuodon kautta emme ainoastaan tapaa loikkareita ja kuule heidän tarinoitaan, vaan voimme vastata heidän tarpeisiinsa ja auttaa heitä kasvamaan hengellisesti.

Rukoilethan tämän työmuodon ja pohjoiskorealaisten loikkareiden puolesta. Jos haluat tukea pohjoiskorealaisten parissa tehtävää työtämme taloudellisesti, käytä viitenumeroa 871 019.

Lyhyesti ja rukoillen – Evankeliumia radioteitse Pohjois-Koreaan

Suomen Marttyyrien Ääni tukee Etelä-Korean Marttyyrien Äänen tuottamia, Pohjois-Koreaan suunnattavia evankelioivia radiolähetyksiä.

Ohjelmia lähetetään sekä pitkä- (LF) että keskitaajuuslähetyksinä (MF) sekä satelliittiradion kautta. Korean Marttyyrien Äänestä kerrotaan, että äskettäin LF-lähetysten häirintä on lisääntynyt, joten taajuuksia on jälleen jouduttu vaihtamaan. Pohjois-Korea häiritsee myös MF-lähetyksiä.

Yrityksistä huolimatta, pohjoiskorealaiset kuuntelevat niitä silti. Yksi heistä on rouva C.

Rouva C on pohjoiskorealainen nainen, joka myytiin kiinalaiselle miehelle vaimoksi. Hänen perheensä asuu Pohjois-Koreassa ja hän kuulee äidinkieltään vain harvoin. Kun hän sitten sattui kuulemaan Korean Marttyyrien Äänen radio-ohjelman seurakunnassaan Kiinassa, hän oli suunniltaan ilosta.

”Kuuntelin tarkasti Sanan julistusta radiossa ja opin, kuka Jumala on”, rouva C kertoo. ”Hän pelasti meidät synnin pimeydestä uhraamalla oman poikansa. Sen tähden kuka Jumala on, tajusin, että voisin elää Hänen rinnallaan tänäänkin. Teen parhaani totellakseni Jumalan sanoja.”

Korean Marttyyrien Äänen kohtaamat loikkarit kertovat myös kuunnelleensa ohjelmia vielä Pohjois-Koreassa ollessaan, ja että ohjelmien tarjoama valo on vetänyt heitä puoleensa, vaikka niiden kuunteleminen on hyvin vaarallista.

Rukoile, että kaikkia kolmea ohjelmatyyppiä voidaan jatkaa.
Rukoile, että pohjoiskorealaiset löytävät ohjelmat ja tulevat tuntemaan Jumalan niiden kautta.

Tällä viikolla julkaisemme poikkeuksellisesti vain yhden rukousaiheen.

Vainottujen tukena Kiinassa

Keväällä 2018 saimme jälleen pitää vierainamme Etelä-Korean Marttyyrien Ääntä johtavia Eric ja Hyun Sook Foleyta, sekä heidän mukanaan ollutta pohjoiskorealaista rouva Byunia.

Tällä tuolloin kuvatulla videolla tri Hyun Sook Foley kertoo työstä, jota Korean Marttyyrien Ääni tekee Kiinassa sinne paenneiden pohjoiskorealaisten sekä Kiinan vainotun seurakunnan parissa. Myös Suomen Marttyyrien Ääni osallistuu tähän työhön.

Epätodennäköinen evankelista

Työleiri Pohjois-Koreassa.

”Kyung-jan” häilyessä tajuttomuuden rajamailla, pää toistuvista mailaniskuista verisenä, hän kuuli vartijansa huutavan sanoja, joita hän ei siihenastisen 56-vuotisen elämänsä aikana ollut koskaan kuullut: ”Raamattu”, ”Jumala”, ”Jeesus”.

Kyung-ja ymmärsi, miksi naisvartija oli kuulustellut häntä viimeisimmästä matkasta Kiinaan ja tyttärensä loikkauksesta Etelä-Koreaan, mutta hän ei voinut käsittää, miksi häneltä kyseltiin outoja kysymyksiä jostain kristinuskoksi kutsutusta asiasta.

”Kuulin kristinuskosta ensimmäistä kertaa kiduttajaltani”, Kyung-ja sanoi.

Vartijan hämmentävät ja sinnikkäät kysymykset herättivät Kyung-jan uteliaisuuden. Pidätyksensä aikaan hän ei uskonut mihinkään eikä tiennyt Jumalasta, mutta nyt hänen oli saatava selville, mikä siinä kristinuskossa oli niin vaarallista.

Kyung-ja oli ollut pidätettynä kahdesti aikaisemmin laittomasta rajanylityksestä Kiinaan. Tällä kertaa asiat olivat huonommin. Sen sijaan, että olisi viettänyt pari kuukautta ”uudelleenkoulutuksessa” työleirillä, häntä kidutettiin toistuvasti, luultavasti tyttärensä loikkauksen vuoksi.

Hakattuaan Kyung-jata julmasti kahden kuukauden ajan, vartija vakuuttui, ettei hänellä ollut yhteyksiä kristittyihin Pohjois-Koreassa. Sen jälkeen hän lähetti Kyung-jan, tässä vaiheessa heiveröiset 29 kiloa painavan, työleirille ja Kyung-ja vei kysymykset kristinuskosta mukanaan.

”Hei, mikä on Jumala?” hän kysyi kohtaamaltaan toiselta vangilta. ”Mikä on Raamattu?”

”Sellainen asia on olemassa”, vanki vastasi hiljaa. ”On yksi kirja, mutta älä kysele. Shhh!”

Vangin pelko vahvisti Kyung-jan epäilyksen: kristinusko oli kielletty uskonto, jota vain rikolliset seurasivat.

Pahaksi tarkoitettu – hyväksi kääntynyt

Pohjoiskorealaisia uskovia yhteisellä ehtoollisella.

Seuraavat kuusi kuukautta Kyung-ja vietti työleirillä, sinnitellen raskaissa töissä ja epäinhimillisissä oloissa. Hän näki vankien kuolevan joka päivä olosuhteiden tai armottomien pahoinpitelyjen aiheuttamien vammojen vuoksi.

Kyung-ja kaipasi vapautta. Hänen aviomiehensä oli kuollut hänen aiemman pidätyksensä aikana eikä hän halunnut jäädä paitsi elämästä tyttärensä kanssa.

Hän halusi pois myös voidakseen kuulla lisää kristinuskosta.

Kuuden kuukauden pakkotyön jälkeen Kyung-ja vapautettiin. Hän uskoo päässeensä vapaaksi, koska kertoi totuuden matkastaan Kiinaan: hän oli mennyt, koska hänen täytyi löytää keino ruokkia perheensä. Siihen aikaan monet ylittivät rajan Kiinaan voidakseen elättää perheensä ja palattuaan heitä yleensä ”uudelleenkoulutettiin” muutamalla kuukaudella raskasta pakkotyötä, mutta ei rangaistu sitä ankarammin.

Kyung-jan tytär sai lopulta koottua riittävästi rahaa auttaakseen äitiään loikkaamaan ja järjesti pastorin auttamaan häntä. Puhuessaan tyttärensä kanssa puhelimessa, Kyung-ja sai lopulta joitakin vastauksia kysymyksiinsä kristinuskosta – hän sai tietää, että seurakunta on todellinen ja niin myös Jumala, jota se ylistää. Kyung-ja alkoi pian uskoa Jeesukseen ja löysi todellisen vapauden Jumalassa, josta oli kuullut ensimmäisen kerran vartijan hakatessa häntä.

Nykyisin hän asuu Etelä-Koreassa eikä koskaan jätä väliin seurakunnan kokoontumisia. Hän myös kertoo mielellään muille todistuksensa. Hän toipuu yhä vankeudestaan ja kärsii ahdistuneisuudesta, masennuksesta, painajaisista sekä sydämen rytmihäiriöistä, mutta hänellä on rauha Kristuksessa.

Tällä hetkellä hän käy Korean Marttyyrien Äänen evankelistakoulua, jossa pohjoiskorealaisia kristittyjä valmennetaan saavuttamaan maanmiehiään evankeliumilla.

Muistellessaan, kuinka kiduttaja istutti evankeliumin siemenet hänen sydämeensä, Kyung-ja on Jumalalle kiitollinen. Hänen rakkautensa Kristusta kohtaan kasvaa päivä päivältä ja nyt hän on valmis ”seuraamaan Häntä kuolemaan saakka”.

”Taakse päin katsoessani näen”, hän sanoi, ”että se oli kaikki Jumalan armoa.”

Lyhyesti ja rukoillen – Pallolähetykset Pohjois-Koreaan kielletty

Kerroimme kesäkuun alussa, että Etelä-Korean viranomaiset estivät Korean Marttyyrien Ääntä laukaisemasta Raamattuja sisältäviä palloja Pohjoiseen. Suomen Marttyyrien Ääni tukee tätä työtä. Myös seuraava pallolähetys estettiin.

Korean Marttyyrien Ääntä johtava Eric Foley kertoo, että aikaisempinakin vuosina on ollut kausia, jolloin pallolähetykset ovat olleet kiellettyjä. ”Olemme aiemmin kohdanneet pallolähetysten rajoittamista, mutta ne ovat olleet väliaikaisia, tietyn aikaa kestäviä. Nyt on melko selvää, että nämä rajoitukset ovat erilaisia. Viranomaiset ovat määränneet täydellisen kiellon lähettää palloja”, Foley kertoo nyt.

Samaan aikaan Etelä-Korea on rakentamassa Panmunjomin kylään, Koreoiden väliselle demilitarisoidulle vyöhykkeelle “rauhan kappelia“.

Etelä-Korean viranomaiset perustelevat kieltoa sanomalla, että ne ”likaavat ilman rauhalle”. Foleyn mukaan tällä tarkoitetaan, että Pohjois-Korean viranomaiset eivät pidä pallolähetyksistä.

”Tämä on erityisen vaarallista aikaa kristityille Etelä- ja Pohjois-Koreassa, sillä viranomaiset päättävät nyt kristillisestä palvelutyöstä. Ja historia on opettanut meille, että seurakunnan kannalta ei tiedä hyvää, jos viranomaiset päättävät siitä.”

Rukoile, että Raamatut ja muu kristillinen materiaali yhä löytäisivät tiensä Pohjois-Koreaan, sillä se on monille pohjoiskorealaisille ainoa tapa saada tietää Elävästä Jumalasta.

Tapahtumat

Pohjoiskorealaisten naisten hätä – TV7

Pohjoiskorealainen “Rouva C” pakeni kotimaastaan Kiinaan. Hän joutui ihmiskauppiaiden käsiin ja hänet myytiin vaimoksi köyhälle maaseudulle. Elämään tuli kuitenkin muutos, kun hän löysi Jeesuksen Kristuksen. Toimittajana Sari Palomäki.

“Jeesus Kristus kohtasi minut vankilassa” – Marttyyrien Matkassa, Radio Patmos

Pohjoiskorealainen Rouva P oli korkeassa asemassa kotimaassaan. Hyvän taustansa ja korkean asemansa ansiosta hän kuvitteli olevansa turvassa. Niinpä hän alkoi ottaa suuria riskejä vaurastuakseen. Kiinni jäätyään hän päätyi työleirille. Sillä välin rouva P:n mies lähti etsimään töitä Kiinasta. Siellä hän löysi kätketyn aarteen: Jeesuksen Kristuksen. Mutta mitä tapahtui hänen palattua kotimaahansa?