Artikkelit

Iran – Kolme vankilaan tuomittua uskovaa paennut maasta

Tuomioistaan tuloksetta valittaneet kolme kristinuskoon kääntynyttä iranilaista miestä ovat paenneet Iranista.

Vasemmalta: Kavian Fallah-Mohammadi, Amin Afshar Naderi, Hadi Asgari. Kuva: Article 18

Kavian Fallah-Mohammadin, Hadi Asgarin ja Amin Afshar-Naderin tapauksia käsiteliin yhdessä assyrialaispastori Victor Bet-Tamrazin ja hänen vaimonsa Shamiram Issavin tapausten kanssa. Heidänkin valituksensa hylättiin. Äskettäin kerroimme, että Victor ja Shamiram pakenivat Iranista vain joitakin tunteja ennen kuin Shamiramin oli määrä ilmoittautua kärsimään viiden vuoden vankeustuomiotaan Evinin vankilaan Teheranissa.

Victorin ja Shamiramin lailla nämä kolme miestä ovat nyt päässeet turvallisesti toiseen maahan. He haluavat tukijoidensa tietävän, että he ovat kunnossa, vaikkakin vuosia kestäneen oikeustaistelun aiheuttamat traumat vaivaavat heitä yhä.

Amin, jonka tuomio on pisin – 15 vuotta – kertoo, että hän on elänyt ”kuusi vuotta epävarmuudessa” tultuaan pidätetyksi Victorin ja Shamiramin kotona vuoden 2014 jouluna, kun he olivat viettämässä joulujuhlaa yhdessä.

Amin kertoo, että vuosia jatkunut stressi on aiheuttanut hänelle nykimisoireita, joihin hänelle on määrätty lääkitys.

”Kaipaan maatani, Irania, todella paljon”, Amin kertoo. ”Ennen vankilaa (Amin oli vangittuna elokuusta 2016 heinäkuuhun 2017) olin vieraillut useissa maissa, mutta en koskaan halunnut muuttaa pois Iranista. Nyt olen hyvin surullinen siitä, että olen joutunut hakemaan turvapaikkaa toisesta maasta, vaikka olot siellä olisivatkin kuinka paljon paremmat tahansa kuin Iranissa.”

Kavian puolestaan kertoo päättäneensä paeta, kun hänelle alkoi selvitä 10 vuoden vankeusrangaistuksensa seuraukset.

”En ollut tiennyt, että jos sinulla on rikosrekisteri, et saa työlupaa etkä voi saada laillista työtä. Siitäkään ei ole tietoa, kuinka pitkään tällaisessa epävarmuudessa joutuu elämään”, hän sanoi.

”Pidätykseni jälkeen kesti kaksi vuotta, ennen kuin minut kutsuttiin viimeisen kerran puhumaan puolestani. Silloin he esittivät minua vastaan uusia, vakavia syytöksiä, joiden vuoksi tilanteeni kävi entistä pahemmaksi.”

”Lopulta sitten seuraavana vuonna he tuomitsivat minut 10 vuodeksi vankilaan. Jatkuvat lykkäykset ja viivytykset aiheuttavat valtavaa henkistä painetta. Tietysti valitimme tuomioista, mutta kolmeen vuoteen mitään virallisia oikeudenkäyntejä ei pidetty. Lopulta vetoomustuomioistuin piti tuomion voimassa – hyvin epätavallisesti ilman oikeudenkäyntiä, johon asianajajani olisi voinut osallistua.”

Kavian kutsuttiin äskettäin kärsimään tuomiotaan vankilaan, mutta nyt Iranista poistuttuaan hän ei luonnollisestikaan aio noudattaa määräystä. Aminia ja Hadia ei vielä oltu kutsuttu vankilaan.

Amin kertoo: “Kerron kyynelsilmin, että Raamatun opetusten mukaisesti yritimme olla hyviä kansalaisia Iranissa, emmekä toimia vastoin lakia, mutta viranomaiset haavoittivat meitä julmuudellaan rautanyrkkeineen.”

”Rukoilemme silti valtaapitävien puolesta: heidän puolestaan, jotka ahdistivat meitä, loukkasivat ja herjasivat meitä, nöyryyttivät ja pilkkasivat meitä, kiduttivat meitä, vahingoittivat meitä ja perheitämme ja takavarikoivat omaisuuttamme. Me rukoilemme heidän puolestaan ja annamme heille anteeksi.”

Lähde: Article 18

Kymmeniä kristittyjä pidätetty Iranissa, kohtuuttomia takuuvaatimuksia

Joseph Shahbazian. Kuva: Middle East Concern

Aiemmin tässä kuussa kerroimme, kuinka kesä-heinäkuun vaihteessa Iranissa pidätettiin yli kymmenen kristittyä koordinoiduissa iskuissa kolmessa eri kaupungissa. Tiedot ovat sen jälkeen tarkentuneet ja on käynyt ilmi, että pidätettyjä tai kuulusteltuja kristittyjä on ainakin 35, mahdollisesti jopa yli 50.

Suurin osa vapautettiin muutaman päivän kuluttua joko ilman syytteitä tai syytettyinä ”kansallisen turvallisuuden vastaisista teoista sionistista kristinuskoa levittämällä”. Näihin syytteisiin he joutuvat myöhemmin vastaamaan oikeudessa.

Kaikki eivät kuitenkaan päässeet vapaiksi. Kotiseurakuntaa johtava armenialaiskristitty Joseph Shahbazian (56) on edelleen pidätettynä, sillä hänen vapautensa hinnaksi on asetettu ennenkuulumattoman korkeat takuut. Samoin pidätettynä on Maliheh Nazari -niminen 46-vuotias nainen.

Poikkeuksellisia, ankaria menettelyjä

Josephin perheelle kerrottiin ensin, että takuusumma olisi 300 miljoonaa tomania (noin 13.000 euroa), ja että vastoin vallitsevaa käytäntöä summa pitää maksaa käteisellä. Perhe onnistui suurella vaivalla kokoamaan vaaditun summan. He menivät rahat mukanaan oikeustalolle maksamaan takuut, mutta heille kerrottiinkin, että takuusumma oli kymmenkertaistettu, noin 130.000 euroon. Tämä on kaksi kertaa suurempi summa, kuin kenenkään iranilaiskristityn vapauden hinnaksi tähän mennessä asetettu.

Mina Khajavi, 57-vuotias uskova nainen, oli pidätettynä 20 päivää. Koko tuon ajan hänen silmänsä olivat sidottuina eikä hän tiennyt, missä hän on. Kun hänet lopulta vapautettiin, hänet työnnettiin autoon, josta hänet laskettiin ulos hänelle tuntemattomalla teheranilaisella kadulla rahattomana ja ilman puhelinta. Hän joutui pyytämään ohikulkijaa soittamaan perheelleen ja pyytämään heitä etsimään hänet.

Maliheh Nazari on myös edelleen vangittuna, sillä hänenkin vapautensa ehdoksi on asetettu samat kolme miljardia tomania, kuin pastori Josephille.

Malihehin perheellä ei ole mahdollisuuksia maksaa takuita, joten hänet on siirretty Evinin vankilasta Qarchakin naistenvankilaan Varaminiin.

Malihehin lapsille oli luvattu, että he voivat käydä katsomassa äitiään Evinin vankilassa, mutta aamulla 22. heinäkuuta hänet siirrettiin ennalta varoittamatta pahamaineiseen Qarchakin vankilaan. Vaikuttaa siltä, että sekä Josephin että Malihehin tapauksessa takuusumma asetettiin tarkoituksella niin korkeaksi, että heidän perheensä eivät pysty niitä maksamaan.

Maliheh kuuluu ”Yksi sydän” -nimiseen pelkästään naisille tarkoitettuun kotiseurakuntaan Teheranissa. Muitakin samaan seurakuntaan kuuluvia naisia on pidätetty. Maliheh on naimisissa ja hänellä on 22 ja 15-vuotiaat pojat. Pojista vanhempi on sairastanut syöpää kahden vuoden ajan.

Qarchakin vankila on syrjäinen ja pahamaineinen vankila aavikolla Teheranista kaakkoon. Sen syrjäisen sijainnin vuoksi perheiden on lähes mahdotonta vierailla vangittujen omaistensa luona. Qarchakin vankila on tarkoitettu vakavista rikoksista, kuten ryöstöistä, murhista ja huumerikoksista tuomituille naisille. Olosuhteet vankilassa ovat surkeat.

Lähteet: Article 18, Mohabat News, Middle East Concern

Soluttautuja iranilaisten kristittyjen joukossa – 12 pidätetty!

Iranin vallankumouskaartin agentit pidättivät ainakin 12 kristittyä koordinoidussa iskussa kolmessa eri kaupungissa viime viikolla. Uskovien pariin oli muutaman viime kuukauden aikana soluttautunut ilmiantaja, joka oli onnistunut voittamaan uskovien luottamuksen.

Pidätykset tapahtuivat viime tiistai-illan ja keskiviikkoaamun aikana Teheranissa, sen sisarkaupungissa Karajissa sekä Malayerissa, 400 kilometriä Teheranista lounaaseen. Ilmiantajaksi epäilty henkilö oli vallankumouskaartin agenttien mukana Teheranissa tehdyssä ratsiassa ja hän seisoi tuomarin vierellä, kun tämä kertoi pidätetyille takuita vastaan vapautumisen ehdot.

Kymmeniä muita kristittyjä määrättiin antamaan yhteystietonsa ja heille sanottiin, että heidät kutsuttaisiin kuulusteltaviksi.

Mitä tapahtui?

Ensimmäiset pidätykset tapahtuivat noin kello 20 tiistai-iltana 30. kesäkuuta Teheranissa. Agentit, kahdeksan miestä ja kaksi naista, suorittivat ratsian äskettäin kristinuskoon kääntyneen henkilön kotiin, jonne oli kokoontunut noin 30 kristittyä.

Aseistautuneet ja naamioituneet agentit olivat kohteliaita videoidessaan ratsiaa ja erottaessaan naiset miehistä, mutta kuvaamisen lopetettuaan heidän käytöksensä muuttui.

Kaikki paikalla olleet vietiin alas kerrostalon pysäköintialueelle, jossa odotti tummennetuin lasein varustettu pakettiauto sekä useita muita autoja. Kaikki talossa asuvien autot oli siirretty pois antamaan tilaa agenttien ajoneuvoille ja autotallia käytettiin kuulustelutilana.

Pihalla agentit lukivat pidätysmääräykseen listattujen henkilöiden nimet.

Kuusi paikalla ollutta, joiden nimet olivat listalla, laitettiin käsirautoihin, heidän silmänsä sidottiin ja heidät vietiin pois. He eivät ole toistaiseksi saaneet olla yhteydessä perheisiinsä. Kuusi pidätettyä ovat armenialaiskristitty Joseph Shahbazian sekä viisi kristinuskoon kääntynyttä – Reza, Salar, Sonya ja siskokset Mina ja Maryam.

Niiltä, joiden nimiä ei luettu – monet heistä äskettäin kristinuskoon kääntyneitä – takavarikoitiin matkapuhelimet ja heidät määrättiin kertomaan yhteystietonsa. Vastalauseista huolimatta heidät määrättiin myös allekirjoittamaan lausunto, jossa sanottiin, että heiltä ei ole takavarikoitu mitään.

Sen jälkeen pidätetyt uskovat, ja jotkut heistä joiden nimet eivät olleet luettelossa, vietiin koteihinsa Teheranissa ja Karajissa. Agentit tutkivat heidän kotinsa ja etsivät erityisesti Raamattuja, kristillistä kirjallisuutta ja kommunikaatiovälineitä.

Silminnäkijöiden mukaan joitakin uskovia ja heidän ei-kristittyjä perheenjäseniään hakattiin.

Myöhemmin agentit menivät kolmen listalla olleen miehen koteihin, jotka eivät olleet paikalla. Kaksi Farhad-nimistä miestä ja kolmas nimeltään Arash pidätettiin.

Koordinoitu operaatio

Samana yönä Malayerin kaupungissa asuvalle kolmelle kristinuskoon kääntyneelle miehelle soitettiin, ja heidät määrättiin ilmoittautumaan seuraavana aamuna kuulusteltaviksi vallankumouskaartin tiedusteluosastolle.

Sohrab, Ebrahim ja Yasser kuitenkin pidätettiin ennen kuin he ehtivät ilmoittautua. Heidät vapautettiin seuraavana päivänä jokaisen maksettua noin 1300 euron suuruiset takuut.

Muista pidätetyistä kristityistä tiedetään ainoastaan, että kahdelle heistä määrättiin takuusummaksi noin 2200 euroa ja he yrittävät parhaillaan koota vaadittuja summia vapaaksi päästäkseen.

Lähde: Article 18
Kuva: Pixabay

Iran: Vastaus pyyntöön muutamasta päivästä perheidensä kanssa – käsirautoihin ja vankilaan

Iran – Mary Mohammadia pahoinpidelty

Tammikuussa pidätetyn, kristinuskoon kääntyneen 21-vuotiaan Mary Mohammadin olinpaikaksi varmistui viime viikolla pahamaineinen Qarchakin vankila. Nyt hänen pidätyksensä jälkeisistä tapahtumista on saatu lisää tietoja.

Iranilainen Human Rights Activists News Agency (HRANA) on saanut tietoonsa, että Marya hakattiin pidätyshetkellä ja kun hän oli sen jälkeen toisen pidätetyn naisen kanssa selät vastakkain kahlittuina ja käsiraudoissa matkalla Vozaran pidätyskeskukseen. HRANA:n lähde kertoo, että Marya hakattiin niin pahoin, että mustelmat olivat nähtävissä vielä kolmen viikon kuluttuakin.

Vozarassa hänet pakotettiin istumaan kylmässä ulkoilmassa pidätyskeskuksen asfalttipihalla käymälöiden edessä.

Sen jälkeen hän kohtasi kolme miespuolista kuulustelijaa. He antoivat hänelle kolmekymmentä kysymystä vastattavaksi, mutta Mary kieltäytyi vastaamasta ilman asianajajan läsnäoloa.

Ensimmäiseen 24 tuntiin hänelle ei annettu syötävää. Naisvartijat pakottivat Maryn riisuutumaan alasti ja istumaan ja nousemaan ylös useita kertoja heidän edessään. Vartijat sanoivat, että jos Mary ei suostuisi riisuutumaan, he riisuisivat hänet väkisin ja se olisi huonompi vaihtoehto.

Myöhemmin Mary siirrettiin Evinin vankilan syyttäjän toimistoon osastolle numero 6, jossa häntä vastaan luettiin syytteet ”yleisen järjestyksen häiritsemisestä laittomaan kokoontumiseen osallistumalla”.

Marylle oli aiemmin määrätty reilun 2200 euron suurunen takuusumma vapautumisen ehdoksi, mutta syyttäjä ei suostunut päästämään häntä vapaaksi. Hänen tapauksensa siirrettiin rikosoikeuden käsiteltäväksi, mutta oikeudenkäyntipäivää ei vielä tiedetä.

Evinistä Mary siirrettiin Qarchakin vankilaan, jossa häntä pidetään sen uudessa osassa. Lähteiden mukaan häntä on pahoinpidelty ja nöyryytetty sielläkin.

Lähteet: HRANA, Middle East Concern, Mohabat News

Iran – Pidätetyn Maryn olinpaikka varmistunut

Kristinuskoon kääntynyt 21-vuotias Mary Mohammadi pidätettiin Teheranissa 12. tammikuuta, eikä hänestä kuultu sen jälkeen mitään. Nyt, kuukausi myöhemmin on varmistunut, että häntä pidetään Qarchakissa.

Qarchak on kaupunki Teheranin eteläpuolella, noin 40 kilometrin päässä Azadin aukiolta, josta Mary pidätettiin. Qarchakin pidätyskeskuksen sanotaan olevan naisille Iranin vaarallisin vankila.

Marylle on asetettu vapautumisen ehdoksi 30 miljoonan tomanin (noin 2200 euroa) takuut. Maryn perhe sai koottua takuusumman, vaikka Iranin nykyisessä talousahdingossa se on enemmän kuin iranilaisten vuosipalkka.

Perheeltä vei aikaa koota takuusumma, ja sillä välin Maryn tapaus siirrettiin korkeampaan oikeusasteeseen, joka päättää nyt päästetäänkö Marya lainkaan vapaaksi takuita vastaan.

Marya vastaan on nostettu syytteet, mutta vielä ei tiedetä mitkä ne ovat. Hänelle on myös määrätty asianajaja, jota hän ei saanut valita itse.

Mary on saanut soittaa muutaman kerran kotiinsa ja hän on kertonut perheelleen olevansa kunnossa.

Iranin viranomaiset ovat järjestäneet juhlia vallankumouksen 41. vuosipäivän kunniaksi ja sen seurauksena oikeuslaitos toimii tavanomaista hitaammin. Iranilainen uusivuosi Nowruz on vain kuukauden päässä eikä ole varmaa, ehtiikö Maryn perhe varmistaa hänen vapautumisensa ennen juhlapäiviä, vai joutuuko hän olemaan pidätettynä juhlien yli.

Kuka on Mary?

Teini-ikäisenä kristinuskoon kääntynyt Mary, alkuperäiseltä nimeltään Fatemeh, on harvinainen poikkeus Iranissa harjoittamansa rohkean aktivismin vuoksi. Hän on esimerkiksi vaatinut loppua kristittyjen vainolle ja että kristinuskoon kääntyneet saisivat kokoontua vapaasti. Hän on ollut jo aiemmin puoli vuotta vankilassa “kansallisen turvallisuuden vastaisista teoista” sekä ”hallinnon vastaisesta propagandasta”.

Joulukuussa hänet erotettiin yllättäen yliopistosta. Erottamisensa syyksi hän arveli aiemman vankeustuomionsa sekä aktivisminsa. ”Opiskeluoikeuden riistäminen minulta on varmasti yritys painostaa minua ja hiljentää minut”, Mary arveli.

Mary pidätettiin 12. tammikuuta Teheranissa Azadin aukion (Vapaudenaukio) tuntumasta. Aukiolla oli tuolloin menossa hallinnon vastaisia mielenosoituksia ukrainalaisen matkustajakoneen alas ampumisen johdosta.

Lähteet: Article 18, Al Arabiya

Iran – Ensin hänet ajettiin kaupungista, sitten maasta

Sohrab joutui muuttamaan pois Teheranista, kun hänet irtisanottiin töistään uskonsa vuoksi. Kaksi vuotta myöhemmin hän pakeni maasta. Kristinuskoon kääntynyt Sohrab ja hänen vaimonsa ovat nyt olleet Turkissa lähes viisi vuotta ja he odottavat edelleen kutsua YK:n pakolaisjärjestön haastatteluun.

Sohrabiksi ja Fereshtehiksi kutsumamme pariskunta pakeni kodistaan Länsi-Iranissa vuoden 2015 alkupuolella.

Miksi? Sohrab oli johtanut kotiseurakuntaa, ja tämä kiinnitti viranomaisten huomion.

Aluksi Sohrabia uhkailtiin. Kun kotiseurakunta oli toiminut vasta puoli vuotta, Sohrab sai puhelun tuntemattomasta numerosta. Soittaja ”kutsui” hänet tapaamiseen toimistoonsa seuraavana aamuna kello kymmenen.

Mies selitti, että Sohrabin itsensä kannalta olisi parempi, jos hän ottaisi kutsun vastaan, sillä jos hän ei ota, ”meidän on tultava hakemaan sinut, eikä se näytä hyvältä naapuriesi ja ystäviesi silmissä”.

Sohrab ohjattiin kirjoittamaan ylös toimiston osoite. Seuraavana aamuna osoitteeseen saavuttuaan hän huomasi sen olevan Iranin vallankumouskaartin tiedusteluosaston toimisto.

Sohrab johdatettiin sisälle rakennukseen. Häneltä otettiin pois kello, puhelin, auton avaimet, vyö ja jopa kengännauhat. Sitten hänet tyrkättiin pilkkopimeään huoneeseen, johon hänet jätettiin yksin seuraavan tunnin ajaksi.

Lopulta kaksi miestä astui huoneeseen. He laittoivat hupun Sohrabin pään yli ja veivät hänet ulos. Sieltä he ajoivat tuntemattomaan paikkaan noin tunnin ajomatkan päähän.

Automatkan aikana Sohrab kertoi pelänneensä, että hänet vietäisiin kaupungin laitamilla olevaan vankilaan, josta hän oli kuullut muitten puhuvan. ”Ajattelin: ’Mitä minulle tapahtuu? Heittävätkö he minut vankilaan ilman oikeudenkäyntiä, ilman tuomiota?’”

Auto pysähtyi ja Sohrab kuljetettiin sisälle rakennukseen. Siellä hänet vietiin jälleen huoneeseen, johon hänet jätettiin yksin useiksi tunneiksi.

Sinä aikana Sohrab kertoo kuulleensa toisen pidätetyn parkaisuja, ja sen jälkeen naurua. Hän kertoi, että yhdessä vaiheessa ilmastointi käynnistyi ja sieltä tuleva ilma oli hyvin kylmää. Seuraavassa hetkessä laite puhalsi sietämättömän kuumaa ilmaa.

”En tiennyt oliko se kidutusta, vai halusivatko he vain pelotella minua”, hän sanoi.

Lopulta Sohrab kuuli kahden henkilön astuvan huoneeseen ja tömähdyksen, joka kuulosti salkun laskemiselta pöydälle.

”Ajattelin, että ehkä he lukevat minun tietojani”, Sohrab sanoi. ”Ja sitten toinen heistä sanoi: ’No niin, Sohrab, oletko Teheranin helluntaiseurakunnan jäsen?’ Sanoin olevani. He sanoivat: ’No mitä sitten teet täällä?’”

Sohrab selitti kuulustelijoille, että hän oli joutunut lähtemään Teheranista, koska hänet irtisanottiin työpaikaltaan kristillisen uskonsa vuoksi.

”Hyvä on, mutta miksi olet alkanut koota kristittyjä yhteen täällä?” kuulustelijat kysyivät.

Sohrab yritti vältellä asiasta puhumista, mutta hänelle sanottiin: ”Olen kysynyt sinulta kohteliaasti. Vastaa minulle totuudenmukaisesti, tai näet toisen puoleni!”

Sohrabille kerrottiin, että hänen uusi kotikaupunkinsa ei ollut kuin Teheran, jossa tieto pidätyksestä leviäisi.

”Täällä se on hiljaista, siitä ei kerrota uutisissa”, kuulustelijat sanoivat. ”Ja sinä tulit tänne aiheuttamaan meille ongelmia. Lopeta se, tai olet vastuussa siitä mitä sinulle, perheellesi ja ryhmäsi jäsenille tapahtuu.”

Pelosta suunniltaan Sohrab lupasi lopettaa tapaamisten järjestämisen. Seuraavan puoli vuotta hän pysyikin lupauksessaan, mutta sitten ryhmän jäsenet alkoivat kysellä miksi kokoontumisia ei enää ollut. Sohrab pelkäsi, että ilman hänen tukeaan nämä muut kristinuskoon kääntyneet menettäisivät uskonsa, joten jouluna 2013 hän käynnisti kokoontumiset uudelleen.

Kului vain kaksi viikkoa, kunnes hän sai jälleen puhelun.

Se oli sama mies, joka oli soittanut aikaisemminkin. ”Sohrab, et noudattanut neuvoamme”, mies sanoi. ”Olemme sanoneet, että on sinun vastuullasi, jos sinulle sattuu jotakin. Joten jos jotain tapahtuu sinulle tai vaimollesi illalla, tai yöllä kun nukut, me pesemme siitä kätemme.”

Sohrab kertoi, että pelko, jota hän puhelun jälkeen tunsi, oli pahempaa kuin vangittuna. ”Ainakin silloin tiedät, että olet vankilassa etkä pääse ulos, mutta sinun ei tarvitse pelätä perheesi puolesta, koska he ovat jo rankaisseet sinua. Mutta tuossa tilanteessa… joka päivä, etenkin iltaisin auringonlaskun jälkeen, kun kaikkialla on pimeää, ehkä joku hyökkää kimppuusi takaapäin, iskee puukon selkääsi ja kuolet, eikä kukaan tiedä kuka sen teki tai miksi… Pelkäsin joka päivä. Tiesin, että minulle sattuu jotain, mutta milloin? Tänäänkö, vai huomenna, vai tänä yönä nukkuessamme?”

Sohrab kertoo olevansa edelleen traumatisoitunut. Hän herää edelleen öisin varmistamaan, että ikkunat ja ovet ovat lukossa.

Seuraavan vuoden Sohrab eli pelossa tietäen, että häntä vastaan hyökättäisiin, mutta tietämättä missä tai milloin se tapahtuisi.

Eräänä perjantaiaamuna alkuvuodesta 2015 hän kutsui uskovat koolle puistoon. Hän tiesi monien ihmisten kokoontuvan siellä, joten hän ei arvellut sen kiinnittävän huomiota.

He olivat laulaneet vain yhden laulun, ja Sohrab muistelee, kuinka ”noin kymmenen moottoripyörää, kussakin kaksi matkustajaa, piiritti meidät ja sitten he hyökkäsivät päällemme sähköshokkiasein ja veitsin.”

Uskovat pakenivat eri suuntiin. Sohrab pakeni autollaan, jonka ikkunat ja valot oli hajotettu.

Kotiin päästyään Sohrab muistaa vaimonsa kirkuneen ja kysyneen, mitä oli tapahtunut. Puhelin soi ennen kuin Sohrab ehti vastata.

Se oli Sohrabin vaimon veli, joka oli töissä pormestarin toimistossa.

”Hän kysyi vaimoltani: ‘Missä Sohrab on?’ Ja hän vastasi: ‘Hän tuli juuri kotiin’, Sohrab muistelee. ”Sitten hän sanoi vaimolleni: ’Teidän on lähdettävä nopeasti.’ Vaimoni kysyi syytä, mutta hän sanoi: ’Teillä ei ole aikaa, en voi selittää, lähtekää heti, tulkaa minun kotiini ja sitten kerron mitä tapahtui.’”

Sohrab sanoo, ettei hänellä ollut aikaa edes pestä kasvojaan tai vaihtaa verisiä vaatteitaan. Kun he saapuivat vaimon veljen kotiin, heille sanottiin: ”Sohrab, teidän on lähdettävä.’”

”Minne me menisimme?” minä kysyin. ”En minä tiedä, teidän on vain lähdettävä”, veli sanoi.

Sinä yönä Sohrab ja hänen vaimonsa ajoivat takaisin Teheraniin, ja seuraavana päivänä he lensivät Turkkiin.

Lähes viisi vuotta on kulunut ja he ovat siellä yhä. Sohrab on kiitollinen yhteydestä, jota hän kokee heidän uudessa seurakunnassaan. Noin 200 iranilaista kristittyä kokoontuu siellä vapaasti, mutta hänen sydämensä on jäänyt Iraniin.

Nykyisessä seurakunnassa Sohrab on yksi seurakunnan johtajista ja hän auttaa juuri maahan tulleita pakolaisia, jos hänen laillaan heidän varansa jäivät Iraniin. Mutta hän katsoo tulevaisuuteen.

”Olen varma, että Jumalalla on suunnitelma Iranin suhteen”, hän sanoo. ”Teheranissa olleeseen helluntaiseurakuntaan, johon kuuluin, kuului 500 jäsentä. Seurakunta on nyt suljettu ja jäsenet asuvat eri kaupungeissa ja maissa. Jotkut muuttivat Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Australiaan, Eurooppaan. Minä olen täällä Turkissa. Toisinaan ajattelen, että Jumala halusi varustaa meidät olemaan valmiita siihen hetkeen, kun jonain päivänä Iran on vapaa, ja me kaikki voimme palata takaisin ja ryhtyä palvelemaan siellä. Meidän pitäisi olla valmiita siihen päivään.”

Lähde: Article 18

Iranissa pidätetyn Maryn puolustamalta vangilta kirje

Naser Navard Gol-Tapeh

Kristinuskoon kääntynyt, vankilassa oleva iranilainen Naser Navard Gol-Tapeh on kirjoittanut kristityille osoitetun kirjeen, jossa hän pyytää rukoilemaan itsensä ja muiden vankien puolesta. Tammikuussa pidätetty 21-vuotias Mary Mohammadi on puhunut Naserin puolesta, ja Naserin kuva jäi Maryn viimeiseksi pidätystä edeltäväksi julkaisuksi hänen Twitter- ja Facebook-tileillään.

Naser ja kolme Azerbaidzhanista vierailulla ollutta kristittyä pidätettiin kesäkuussa 2016 yksityisestä kokoontumisesta Teheranissa. Heitä pidettiin eristysselleissä Evinin vankilassa kaksi kuukautta, ja heitä kuulusteltiin intensiivisesti.

Toukokuussa 2017 pidetyssä oikeudenkäynnissä Naser ja kolme jo maasta poistunutta azeria tuomittiin kukin 10 vuodeksi vankeuteen ”kansallisen turvallisuuden vastaisista teoista ja kotiseurakuntien perustamisesta”. Tuomioista valitettiin, mutta ne pysyivät voimassa, ja Naser alkoi kärsiä omaa tuomiotaan Evinin vankilassa 20. tammikuuta 2018.

Tämän vuoden tammikuun viimeiselle päivälle kirjatussa kirjeessään Naser kirjoittaa: ”Olen luottavainen kaikissa vaikeuksissa ja uskon, että minut vapauttaa Hän, johon minä uskon (minun Herrani), sillä Herra meidän Jumalamme ei unohda lapsiaan … joten sallikaa minun rohjeta sanoa: ’Herra on minun apuni.’”

”Muistakaa minua aina rukouksissanne – tiedättehän, että rukouksenne ovat ’suloinen tuoksu, otollinen, Jumalalle mieluinen uhri.’”

Naser pyytää myös rukoilemaan, että hänen perheensä tulisi tuntemaan Jeesuksen. Hän pyytää rukoilemaan Iranin kansan puolesta sekä evankeliumin leviämisen puolesta. Iranin kristittyjä hän haastaa olemaan vahvoja uskossaan ja pitämään huolta toisistaan, etteivät he lakkaisi kokoontumasta yhteen ja että he ponnistelisivat evankeliumin etenemiseksi. Lopuksi hän pyysi rukoilemaan vankilassa olevien kristittyjen puolesta.

Missä on Mary?

Mary Mohammadi

Tammikuussa pidätetty 21-vuotias kristinuskoon kääntynyt Mary Mohammadi toi Naseerin tapausta julkisuuteen ennen pidätystään. Maryn Twitter- ja Facebook-tileillä kuva Naserista jäi hänen viimeiseksi julkaisukseen ennen pidätystä.

Mary pidätettiin 12. tammikuuta Teheranissa lähellä Azadin aukiota, jossa oli käynnissä Iranin hallinnon vastaisia mielenosoituksia. Mitään tietoja hänen olinpaikastaan ei kuulunut sen jälkeen, edes hänen perheensä ei tiennyt missä hän on ja kuinka hän voi. Toistaiseksi vahvistamattomat tiedot kertovat nyt, että hänen perheensä olisi saanut ystävän kautta tiedon Maryn olinpaikasta.

Maryn pidätys on saanut runsaasti huomiota ulkomailla ja myös Iranissa. Esimerkiksi Dabrina Bet-Tamraz, jonka veli Ramiel Bet-Tamraz on parhaillaan vankilassa, on juuri puhunut Maryn tapauksesta Yhdysvalloissa pidetyssä tilaisuudessa. Samassa tilaisuudessa puhuivat myös lähes yhdeksän kuukautta Evinin vankilassa olleet Maryam Rostampour ja Marziyeh Amirizadeh. Oman kokemuksensa pohjalta Marziyeh kertoo, että vangittujen ja pidätettyjen puolesta puhuminen on tärkeää. Kansainvälinen huomio heidän tilanteeseensa vaikutti sen, että heitä kohdeltiin vankilassa paremmin ja lopulta vapautettiin. “Tapauksista tiedottaminen voi ainakin suojella vankeja fyysiseltä kidutukselta sekä pakottamiselta tunnustamaan ‘rikoksia'”, Marziyeh sanoi. Rukoilethan edelleen Maryn puolesta!

Lähteet: Middle East Concern, Article 18