Artikkelit

Uusi Marttyyrien Ääni -lehti ilmestynyt!

Tuoreen Marttyyrien Ääni -lehden pääteemoina ovat Pohjois-Korea ja Kiinan joulukampanjamme.

Pohjoiskorealainen Rouva C on nuori nainen, jolla on poikkeuksellinen tarina kerrottavanaan – traaginen, jännittävä, mutta myös rohkaiseva. Toisessa Pohjois-Korea -aiheisessa artikkelista kerrotaan erään rajavartijan tiestä Jeesuksen seuraajaksi, sekä Pohjois-Koreaan suuntautuvasta työstämme.

Lehdessä esitellään myös Kiinaan suuntautuva joulukampanjamme: Pyhäkoulu paketissa!

Pääset tutustumaan lehden sisältöön kansikuvaa klikkaamalla.

Svetlana Kaukasukselta

Svetlana tuli uskoon 80-luvulla Karjalassa asuessaan. Suomalaisen lähetystyöntekijän rukous muutti Svetlanan elämän. Rukouksen kautta hän parani myös vakavasta sairaudesta, jonka takia hän oli ollut vuoteenomana. Pian näiden tapahtumien jälkeen Neuvostoliitto romahti ja maa joutui kaaoksen valtaan. Svetlana palasi synnyinseudulleen Kaukasiaan, jossa Jumala johdatti hänet raamatunkäännöstyöhön. Itkien hän käänsi psalmeja omalle äidinkielelleen, adygen kielelle.

Adyget eli tserkessit ovat yksi Venäjän kansoista, jossa on niin vähän kristittyjä, että heidät luetaan saavuttamattomaksi kansaksi. Monet adyget torjuvat kristinuskon nimittäen sitä venäläisten uskoksi. Uskoon tulleisiin suhtaudutaan kielteisesti ja heitä tuomitaan, uhkaillaan ja pilkataan. Esimerkiksi kristityksi kääntynyttä kuollutta ei anneta haudata adygeiden hautausmaalle.

Evankeliumi on levinnyt vain vähän adygeiden keskuudessa. Monet nuoret haluavat palata juurilleen islaminuskoon. Sanotaankin, että Kaukasuksella on meneillään tietynlainen islamisaatio. Svetlanan omassa suvussakin on muslimeja. Hänen esi-isänsä pakeni Kaukasian sodan aikana maasta ja perusti uuden perheen Jordaniaan. Miehen pojanpoika palasi 70-luvulla Neuvostoliiton aikana takaisin Adygeaan vakaana aikeenaan kääntää Koraani arabian kielestä adygen kielelle. Hän sanoi, että islam on todellinen usko, joka jokaisen tulee ottaa vastaan.

Mutta Svetlana on kohdannut henkilökohtaisesti Jeesuksen Kristuksen. Hän sanoo, että sanoma rististä on ainoa todellinen sanoma, joka voi ihmisen pelastaa. Koska hän on henkilökohtaisesti kokenut ristin sanoman muuttavan voiman, hän haluaa olla mukana muuttamassa kansansa suuntaa, niin että adyget saavat lukea Raamattua omalla kielellään.

Marttyyrien Ääni –järjestö tekee työtä Kaukasuksen alueella tukien eturintaman evankelistoja. Muista rukouksin laajan Venäjän alueella olevia kansoja, että evankeliumin sanoma saa olla kuulumassa kaikkialla. Muista rukouksin myös Svetlanaa ja raamatunkäännöstyötä.

Pdf-version voit ladata tästä.

Marttyyrien Ääni -lehti 4/2019

Tässä numerossa kerromme eturintaman evankelistojen työstä etenkin Pohjois-Kaukasuksella, yhdellä Euroopan pimeimmistä ja unohdetuimmista alueista, jossa toiminnanjohtajamme Hannu Lahtinen vieraili äskettäin. Eturintaman evankelistat tekevät siellä työtä kansojen parissa, joista joissakin ei tiedetä olevan vielä ainoatakaan kristittyä, ja alueilla, joilla kristinuskoa vastustetaan ankarasti.

VOM Sisaret -palstalla kohtaamme nigerialaiset Deborahin ja Christinan, joista kumpikin on menettänyt omaisiaan Boko Haramin hyökkäyksissä. Heitä kuitenkin lohduttaa tieto siitä, että he ovat osa maailmanlaajuista uskovien perhettä, joka seisoo heidän rinnallaan.

Tutustu tuleviin tapahtumiimme: syyskuun lopussa vieraiksemme saapuu Etelä-Korean, Tšekin sekä Uuden-Seelannin Marttyyrien Ääni -toimistojen edustajia, jotka puhuvat seurakunnissa. Lehdestä löytyy myös kutsu 26.9. Helsingissä Temppeliaukion kirkossa pidettävään hyväntekeväisyyskonserttiimme Nigeriassa tukemamme Dogo Nahawan koulun hyväksi. Olet sydämellisesti tervetullut tilaisuuksiimme!

Pääset lukemaan lehteä kuvaa klikkaamalla.

Deborah ja Christina Nigeriasta

Deborah oli istumassa kotinsa edustalla mangopuun alla, kun aseistetut miehet ajoivat pihaan kuorma-autolla. Deborahin adoptoimat 9- ja 7-vuotiaat sisarentyttäret olivat syömässä koulupäivän jälkeistä välipalaa ulko-oven edustalla ja Deborahin mies istui sisällä valmistelemassa illan raamattuopetusta.

Hetken kuluttua Deborah kuuli neljä laukausta huoneesta, jossa hänen miehensä oli työskentelemässä. Kauhun vallassa Deborah alkoi rukoilla. Ulos tultuaan miehet tarttuivat hänen kahteen nuoreen tyttöönsä ja pakottivat kirkuvat tytöt kuorma-autoon.

Deborah kompuroi nopeasti jaloilleen ja juoksi kuorma-auton perään, mutta pian hän kompastui ja pyörtyi auton jäljestä nousevan pölyn keskelle. Kun Deborah heräsi sairaalassa, sairaalan henkilökunta varmisti hänen pelkonsa – hänen aviomiehensä oli tapettu ja heidän tyttönsä oli kidnapattu. Välittömästi Deborahiin iski suru, jollaista jo niin moni nigerialainen nainen on joutunut kohtaamaan. “Olin aivan sekaisin”, hän selittää. “Kadotin itseni kokonaan. Painoni myös laski ja kävin läpi syvää traumaa.”

Christina oli juuri menossa nukkumaan, kun hän kuuli tulituksen äänen kotikylässään Bornon osavaltiossa. Ammunnan äänet lähestyivät. Nopeasti hän kaappasi nukkuvan viisivuotiaan Rejoice-tyttärensä juostakseen turvaan. Christinan mies ja heidän kahdeksan muuta lastaan olivat jo leiriytyneinä vuorilla – tavanomainen varotoimi siitä lähtien, kun Boko Haramin terroristit olivat alkaneet tehdä hyökkäyksiä heidän alueelleen Pohjois-Nigeriassa. Mutta ennen kuin Christina ehti edes ulos talosta, hän sai osuman käsivarteensa. Hyökkääjän luoti läpäisi hänen vasemman hauiksensa sekä Rejoicen selän tappaen lapsen välittömästi. Rejoice kuoli rakastavan äitinsä käsivarsille.

Molemmat naiset kuuluvat “surun sisariin”. Murheellista kyllä, he edustavat monia muita, jotka kokevat vainoa Pohjois-Nigeriassa. Kärsimyksistään huolimatta Deborah ja Christina ovat pysyneet uskollisina Jeesukselle ja tuntevat lohdutusta tietäessään olevansa osa maailmanlaajuista uskovien perhettä, joka haluaa seistä heidän rinnallaan niin surun kuin ilon aikoina. He tietävät myös, että tämä maailma kaikkine ongelmineen ei ole heidän iankaikkinen kotinsa. Ja tämä tosiasia antaa heille suuren toivon!

Tutustu Deborahin ja Christinan tarinaan kuuntelemalla radio-ohjelmamme ja rukoilemalla, että he ja heidän kaltaisensa naiset toipuvat traumaattisista kokemuksistaan. Rukousideaa saat toipumisen portaista klikkaamalla tästä.

Pdf-version voit ladata tästä.

Kebene Etiopiasta

Kebene oli viidennellä luokalla koulussa, kun Jeesus ilmestyi hänelle. Se tapahtui paastokuukausi ramadanin aikaan, kun hän oli rukoilemassa perinteistä muslimien salat-rukousta. Jeesus sanoi hänelle, että yksin Hän voi antaa todellisen elämän. Hän kertoi myös, ettei salat-rukouksella saavuta mitään, vaan Kebenen tulee seurata Jeesusta. Hämmentynyt Kebene meni kertomaan asian isälleen, joka sanoi, että kyseessä on paholainen. Jeesus ilmestyi Kebenelle kuitenkin uudelleen toistaen saman sanoman. Silloin Kebene kertoi ilmestyksestä kristitylle naapurilleen. Hän kehotti Kebeneä menemään kristilliseen seurakuntaan ja sille tielle nuori tyttö lähti.

Isä antoi Kebenen käydä kirkossa, koska isän mielestään hän oli vielä lapsi. Isä uskoi, että kunhan Kebene kehittyy ja oppii tarpeeksi, hän ymmärtää silloin, että islam on oikea tie. Kahden vuoden ajan Kebene sai rauhassa käydä kirkossa. Hän tuli vakuuttuneeksi kristinuskon totuudesta ja lopulta hänet kastettiin. Sen jälkeen hän alkoi palvella seurakunnassa.

Lopulta isä havahtui ja vaati Kebeneä kääntymään takaisin islamiin. Moskeijan vanhimmat tulivat Kebenen luo ja vetosivat häneen. Jos hän aikoisi kouluttautua ja jäädä perheen pariin, hänen on palattava islamiin. Hänelle annetiin kaksi viikkoa aikaa päättää. Mutta Kebene oli kohdannut valon ja totuuden, hän ei elänyt enää pimeydessä. Valinta oli hänelle helppo mutta seuraukset raskaat. Hänen isänsä sanoi, ettei Kebene enää ole hänen tyttärensä ja heitti hänet ulos talosta.

Kebene pakeni tätinsä luo, mutta elämä oli vaikeaa. Muutaman vuoden päästä Kebene sai yhteyden raamattukoulun johtajaan, jonka avulla hän pääsi Addis Abebaan. Marttyyrien Äänen tukema raamattukoulu auttaa Kebeneä, mutta elääkseen hän myy kahvia tien varrella. Työ on vaikeaa, sillä heti kun käy ilmi, että hän on kristitty, hänet ajetaan pois koko alueelta. Kebene kärsii aliravitsemuksesta ja on sairaalloisen laiha. Hän on usein joutunut sairaalaan heikon terveytensä takia.

Marttyyrien Ääni tukee sisar Kebeneä raamattukoulun välityksellä. Olemme järjestäneet keräyksen tukeaksemme häntä. Tavoitteemme on kerätä 4000 euroa auttaaksemme häntä sairaalakuluissa ja terveytensä hoitamisessa. Tahdomme auttaa häntä myös ammattiin valmistavan koulun aloittamisessa.

Kuuntele radiohaastattelu, rukoile Kebenen puolesta ja tule mukaan tukemaan häntä!

Lataa pdf tästä.

Etiopia – Enkeleitä Elsalle

Tässä osa Elsan jaettavaksi askarrelluista enkeleistä.

Helmikuun VOM Sisaret -aiheena oli etiopialainen Elsa, joka tekee työtä kristinuskoon kääntyneiden naisten parissa. Kääntymyksen jälkeen on tavanomaista, että perhe ja suku kääntää selkänsä näille naisille. Elsa opettaa heitä, vahvistaen heidän uskoaan, mutta rohkaisee heitä myös käytännön elämässä.

Pyysimme askartelemaan enkeleitä, jotka toimitettaisiin Elsalle ja jotka hän edelleen jakaisi rohkaisuksi islamista kristinuskoon kääntyneille naisille. Kiitos kaikille, jotka osallistuitte ja askartelitte enkeleitä: saimme 294 huolella ja rakkaudella askarreltua enkeliä!

Erityisen kosketettuja olemme siitä, että enkeleitä oli myös askarreltu lasten kanssa ja erilaisissa ryhmissä, kuten maahanmuuttajanaisten kanssa.

Enkelit matkaavat pian Etiopiaan, ja myöhemmin kerromme, minkälaisen vastaanoton ne siellä saivat.

Muistakaa rukouksin Elsaa ja sisariamme, joiden parissa hän tekee työtä.

Kiitos siitä, että evankeliumi etenee Etiopiassakin uskollisten eturintaman evankelistojen välityksellä.

Viikon kaikki rukousaiheet pdf:nä löytyvät tästä.

Rebecca Pohjois-Afrikasta

Rebecca syntyi muslimiperheeseen Pohjois-Afrikassa. Perhe eli yksinkertaista elämää pitäen huolta toinen toisistaan. Perhe oli Rebeccalle hyvin rakas. Opiskellessaan Rebecca alkoi pohtia rukouksen merkitystä. Hän vakuuttui, että rukoileminen saa aikaan sen, ettei enää tee pahoja asioita. Hänelle sanottiin, että jos hän rukoilee 40 päivää niin hän tulee tuntemaan Jumalan läsnäolon ja hänestä tulee parempi ihminen. Ja niin Rebecca alkoi rukoilemaan joka päivä. Hän joutui kuitenkin pettymään, sillä hän huomasi, ettei hänestä tullutkaan parempaa ihmistä.

Rebecca tutustui muutamiin kristittyihin ja hämmästeli heidän ystävällisyyttään ja hyväsydämisyyttään. He auttoivat köyhiä ja olivat rehellisiä. Kuitenkin muslimit sanoivat, että kristityt joutuvat helvettiin. Rebeccaa huolestutti asia kovasti ja niinpä hän meni ystäviensä luokse ja pyysi heitä ryhtymään muslimeiksi, että he pääsisivät taivaaseen. Mutta kristityt vastasivat: ”Me emme ole hyviä ihmisiä itsessämme, vaan ainoastaan Jeesuksen opetuksen takia. Hän on muuttanut meidät ja me seuraamme hänen opetuksiaan.”

Rebeccaa hämmästytti tämä kovasti. Hän kyseli mistä Jeesuksen opetukset löytyvät ja hänelle annettiin Raamattu. Rebecca vei Raamatun kotiinsa ja alkoi vertailla Raamatun ja Koraanin opetuksia. Lukiessaan hän ihastui Raamatun tekstiin, joka kosketti ja alkoi muuttaa hänen sydäntään. Rebecca tuli uskoon, mutta siitä eivät hänen ystävänsä ja perheensä pitänyt. Hänet heitettiin ulos kodista kadulle, sillä hänen perheensä koki hänen pettäneen heidät. Se oli Rebeccalle hyvin vaikeaa, yksinäistä aikaa. Hänellä ei ollut ystäviä. Hän ei tuntenut ainuttakaan toista kristittyä, joka olisi tullut muslimiperheestä. Tuskan ollessa kovimmillaan, Jumala lohdutti häntä läsnäolollaan ja lupauksellaan, että Hän itse pitää huolta Rebeccan sydämestä. Kaikkien vaikeuksien keskellä Rebecca on saanut nähdä Taivaan Isän auttavan käden elämässään.

Suomalaisille ystäville Rebecca haluaa sanoa, että on tärkeää mennä kärsivien ihmisten avuksi. Kannattaa koko sydämestään etsiä, mitä voisi tehdä toisten puolesta. Monet tarvitsevat vaikkapa sitä, että joku kulkee jonkun aikaa yhdessä heidän kanssaan. Rukous on myös tärkeää. Rebecca pyytääkin muistamaan rukouksin afrikkalaisia naisia, erityisesti heitä, jotka ovat kääntyneet kristityiksi, ja joiden perhe ja suku on hylännyt heidät.

Voit ladata pdf-version tästä.

Elsa Etiopiasta

Elsa on yhteistyökumppanimme Etiopiassa. Hän itse sai syntyä kristittyyn perheeseen ja toimii aktiivisesti yhteisössä, joka auttaa kristityiksi kääntyneitä naisia, jotka oma perhe on hylännyt.

Naisten tilanne Etiopiassa on hyvin haasteellinen. Erityisesti maaseudulla asuvilla naisilla on kulttuurillisia ja taloudellisia paineita, ja he joutuvat kantamaan monenlaisia taakkoja. Vahingollisia tapoja kuten naisten sukuelimien silpomista harjoitetaan edelleen. Vaikka toiminta on kiellettyä ja asiasta on valistettu ja valistetaan, niin tapa on yhä käytössä erityisesti maaseudulla.

Maaseudun naiset pääsevät harvemmin opiskelemaan ja saavat koulutusta. Siksi he ovat alttiita vahingollisille perinteille. Kaupungissa asuvat naiset ovat paremmassa asemassa. Olosuhteet ovat parantuneet aikaisempiin vuosiin nähden, mutta työtä on yhä paljon.

Elsa tekee työtä erityisesti muslimien parissa ja hänen työnsä kautta monet musliminaiset ovat löytäneet Kristuksen. Kristityksi kääntymisen jälkeen on hyvin tyypillistä, että naiset kokevat vainoa perheensä taholta ja monet hylätään tai ajetaan pois kotoa. Naiset saavat turvapaikan kristillisestä yhteisöstä. Monista heistä tulee työntekijöitä järjestön palvelukseen ja he itse alkavat evankelioida muslimeja.

Näitä naisia Elsa opettaa ja tukee kaikin tavoin. Elsan näky on nimenomaan voimaannuttaa naisia, opettaa heitä ja vahvistaa heidän identiteettiään Kristuksessa. Näistä syrjityistä naisista kasvaa alkuvaikeuksien jälkeen vahvoja naisia, jotka kulkevat rohkeasti Kristuksen opetuslapsina, vaikka joutuvat kärsimään uskona tähden.

Vahvistetaan yhdessä Elsan kanssa ja kautta näitä naisia. Tämän kuukauden ideana on askarrella enkeli, joka mahtuu kirjekuoreen. Enkelit toimitetaan Etiopiaan Elsalle, joka jakaa ne islamista kristityiksi kääntyneille naisille. Näin voimme välittää heille viestin, että kristityt ovat sisaria ja veljiä keskenään ja rakastavat toisiaan Kristuksessa. Voimme voimaannuttaa näitä sisaria enkeleiden kautta. Naiset ymmärtävät, että sisaret Suomessa välittävät heistä ja rukoilevat heidän puolestaan.

Vinkki: enkeleitä on mukava askarrella yhdessä lasten kanssa.

Voit ladata pdf:n tästä.

Yasmin Pakistanista

Kun pakistanilaissyntyinen Yasmin syntyi, hän oli suuri pettymys isänsä suvulle, joka odotti ensimmäisestä lapsesta poikaa. Hänen isänsä hyljeksi ja pahoinpiteli häntä jatkuvasti. Hän sai yhtenään kuulla olevansa pettymys, vaikka janosi koko sydämestään saada tuntea olevansa rakastettu. Hänen isänsä jopa sanoi hänelle, että hänet olisi pitänyt kuristaa jo vauvana. Vaikka perhe muutti Englantiin, elämä ei muuttunut. Tällaista elämää Yasmin eli, kunnes täytti 16 vuotta. Silloin hän ei kestänyt enää, vaan pakeni koulutoverinsa avustamana.

Pian Yasmin kuitenkin palasi kotiinsa, koska hänen isänsä lupasi kohdella häntä hyvin. Palattuaan hänet pakotettiin naimisiin koulutoverinsa kanssa, sillä perheen mukaan hän oli häväissyt sukunsa pakenemalla pojan kanssa. Yasmin joutui ojasta allikkoon, tiukan valvonnan alle. Hänen aviomiehensä rajoitti hänen vapauttaan ankarasti. Yasmin pakotettiin tottelemaan miestään kaikessa, ja siitä huolimatta häntä haukuttiin, ettei hän ole hyvä muslimivaimo eikä –äiti. Hän eli torjuttuna ja ilman rakkautta, vaikka ei mitään muuta kaivannut niin paljon kuin hyväksyntää.

Synnyttäessään nuorimmaistaan Yasmin koki ihmeellisen kokemuksen. Synnytys oli vaikea ja hän häilyi elämän ja kuoleman rajalla. Kivuissaan ollessaan hän kohtasi hahmon, joka oli täynnä rauhaa ja valoa. Sisimmässään Yasmin tiesi, että hän oli todellinen Vapahtaja. Hän kertoi asiasta kristitylle sairaanhoitajalle, joka sanoi, että kyseessä oli Jeesus. Alussa Yasmin kauhistui ajatusta, mutta alkoi pian käydä salaa kirkossa. Mitä enemmän hän oppi Jeesuksesta, sitä enemmän hän tunsi rakkautta tätä kohtaan. Lopulta hän hylkäsi islamin ja meni kasteelle. Asian paljastuttua hänelle sanottiin, että hän on saastainen. Häntä vaadittiin palaamaan muslimiksi, mutta Yasmin ei voinut kieltää Jeesusta, joka oli astunut hänen sydämeensä asumaan. Yasminin mies uhkasi tappaa hänet, koska hän oli häpäissyt koko perheen. Yasminin oli paettava turvakotiin kahden nuorimman lapsensa kanssa. Muu perhe katkaisi häneen välinsä kokonaan, ja Yasminin oli aloitettava rakentaa elämänsä ja identiteettinsä alusta saakka uudestaan.

Yasminin omassa elämässä on edelleen suuria haasteita, mutta nyt hänellä on myös palvelustehtävä. Yasmin sai Jumalalta näyn perustaa turvatalo musliminaisille, jotka joutuvat pakenemaan perheensä parista, koska ovat lähteneet seuraamaan Jeesusta. Hän tietää, mitä he ovat joutuneet kestämään ja auttaa heitä uuden elämän alkuun.

Voit ladata pdf:n tästä.

 

Duhra Egyptistä

Egyptiläisen Duhran elämä on ollut raskasta. Hän joutui isänsä hylkäämäksi jo aivan pienenä. Hänen äitinsä muutti toiseen maahan töihin, jättäen Duhran muslimi-isoäidin hoiviin. Yksinäisyydessään Duhra rukoili usein Allahia. ”Tarvitsen äitiäni, tarvitsen isääni. Miksi loit minut tänne, kun vanhempani eivät välitä minusta?” hän kyseli kyselemistään singoten rukouksiaan kohti taivasta. Mutta vastausta ei tullut.

Eräänä yönä Duhra näki erikoisen unen. Unessa oli suuri valkoinen rakennus, aivan kuten moskeija. Sen sijaan, että siinä olisi ollut minareetteja, sen katolla oli risti. Duhra ei ollut aikaisemmin nähnyt sen kaltaista rakennusta, mutta hän tunnisti ristin. Hän oli nähnyt ristin tatuoituna koptikristityn luokkatoverinsa ranteeseen.

Uni toi lohdutusta Duhran elämään ja niinpä hän piirsi itse ristin omaan ranteeseensa, huolimatta perheensä muslimitaustasta. Kun hänen isoäitinsä näkin ristin, hän hermostui. ”Tuo on väärin”, hän sanoi. ”Kristityt voivat vahingoittaa sinua ja tekevät paljon pahoja asioita.” Isoäiti vei Duhran moskeijaan ojentaakseen tyttöä, mutta onnettomuudeksi imaami käytti Duhraa seksuaalisesti hyväkseen.

Eräänä päivänä palatessaan koulusta, Duhra kulki kotiinsa eri tietä kuin normaalisti. Yhtäkkiä hän huomasi seisovansa samaisen rakennuksen edessä, jonka oli nähnyt unessaan. Se oli kirkko. Siitä lähtien, hän alkoi muilta salaa käydä kirkossa. Isoäiti kuoli Duhran ollessa 13-vuotias. Duhran oma äiti palasi kotimaahansa ottaakseen ”ongelmalapsensa” kasvatuksen hoitaakseen. Kun hän havaitsi Duhran käyvän salaa kirkossa, hänen otteensa kovenivat. ”Joskus hän heitti minut ulos nukkumaan likaiselle bussiasemalle kotimme lähelle, mutta jatkoin siitä huolimatta kirkossa käymistä”, kertoo Duhra.

Perhe muutti Duhran ollessa 15-vuotias. Duhra sai naapurikseen kristityn tytön, jolle hän kertoi elämästään. Naapurintyttö esitteli hänet seurakuntansa papille, joka antoi Duhralle oman Raamatun ja alkoi opettaa hänelle kristinuskon perusteita. Duhran lukiessa Raamattua, hän tuli uskoon. Duhran uusi usko antoi hänelle sisäisen rauhan, mutta hänen ongelmansa kotona kasvoivat. Hänen äitinsä pieksi häntä säännöllisesti. Erään kerran Duhran jalka murtui, mutta hän ei saanut siihen hoitoa. Sen tähden Duhra kärsii jatkuvista kroonisista kivuista. Kun Duhra oli 21-vuotias, äiti löysi ratkaisun hänen ongelmiinsa. Hän järjesti Duhran naimisiin muslimimiehen kanssa. Tuoreen aviomiehen ensimmäinen toimenpide oli, että hän kaatoi happoa Duhran olkapäähän, johon Duhra oli salaa tatuoinut ristin. Hän ei päässyt enää kirkkoon. Duhrasta tuli oman kotinsa vanki.

Saatuaan ensimmäisen lapsensa, Duhra olisi halunnut antaa hänelle kristityn nimen. Raivostunut aviomies pieksi hänet, laittoi avioeron vireille ja heitti hänet kadulle pitäen lapsen itsellään. Vaikka Duhra pääsi irti väkivaltaisesta miehestään, hänen sydämessään on alituinen tuska siitä, ettei hän saa tavata lastaan. Vaikka Duhran elämä on ollut vaikeaa, hän iloitsee uskostaan. ”Jumala on niin todellinen minulle”, hän sanoo. ”Kaikki kokemukset ja murheet, joita olen joutunut kokemaan, ovat vain vahvistaneet uskoani, että olen oikealla tiellä.”

 

Voit ladata pdf:n tästä

 

 

Tapahtumat

Nothing Found

Sorry, no posts matched your criteria