Your Cart

Turkki peittelee kasvavaa vainoa

Yli 96 prosenttia turkkilaisista sanoo olevansa muslimi.

Turkin kansalliset tiedotusvälineet paiskivat kovasti töitä kieltääkseen uskontoon perustuvan vainon olemassaolon maassa. Totuus kuitenkin on, että Turkin kristityt elävät jatkuvasti haastavammassa ympäristössä.

Kaksi äskettäin julkaistua otsikkoa Turkin kansallisissa sanomalehdissä osoittaa, kuinka valtio pyrkii kieltämään kristittyihin kohdistuvan vainon olemassaolon. Valtion ohjauksessa toimiva The Daily Sabah -lehti julkaisi äskettäin artikkelin, jossa kerrotaan valtion palauttaneen ”vapauden uskonnonvapauteen” peruuttamalla kirkkojen velvollisuuden maksaa vuokraa. Lehdessä kerrottiin päätöksen olleen ”helpotuksen huokaus” aiempaan sortoon nähden. Pian sen jälkeen valtion tiedotusvälineet julkaisivat uutisen, kuinka kaikki Turkin uskonnolliset vähemmistöt olivat antaneet yhteisen julkilausuman, jossa he kertovat, että Turkissa ei ole uskontoon perustuvaa vainoa.

Nämä uutiset naamioivat Turkin kristittyjen vaikeat olosuhteet. Rekisteröidyn seurakunnan perustaminen on lähes mahdotonta, jolloin vuokranmaksun peruminen ei käytännössä helpota lainkaan kristittyjen mahdollisuutta perustaa laillinen seurakunta.

Myös uskonnollisten vähemmistöjen antama julkilausuma oli valtion sponsoroimaa harhautusta todellisuudesta. Assyrialaisyhteisöä johtavan kansanedustajan Tuma Celikin mukaan valtio oli pyytänyt, että julkilausuma annettaisiin, ja kutsunut heidät tapaamiseen. Al-Monitorille antamassaan haastattelussa hän sanoo: ”He (kristityt) pelkäsivät, että heille koituisi seurauksia, jos he menisivät tapaamiseen antamatta lausuntoa. Toisaalta, lausunnon antaminen tapaamisen jälkeen antaisi vaikutelman, että heitä oli painostettu.” Tällaisen lausunnon antaminen on ”jo itsessään todiste siitä, että emme ole vapaita”, Celik sanoo.

Turkin kristityt ounastelevat vaikeuksia

Keskustelut turkkilaisten kristittyjen kanssa osoittavat, että virallisen totuuden vastaisesti uskovat ovat todellakin melko huolestuneita siitä, mihin suuntaan asiat ovat menossa.

Turkkilaisten odotetaan olevan muslimeja, eikä muulle ole sijaa. Itse asiassa Turkin johtajat esittävät kristityt usein turkkilaisen identiteetin vastaisina. ”Itsenäisyyssodan aikana taistelimme monia maita vastaan ja jotkut piispat siunasivat Turkin vihollisia”, selittää Mehmet, äskettäin islamista kristinuskoon kääntynyt, joka asuu Ankarassa. ”Sen vuoksi ihmiset alkoivat nähdä kristityt vihollisina … Minusta tuli kristitty ja minusta tuntui välittömästi, että petin maani.”

Andrew Brunsonin oikeudenkäynnin on määrä jatkua Turkissa lokakuussa.

Turkin johtajat ovat myös hyödyntäneet tätä näkemystä kasvattaakseen omaa valtaansa ja sen seurauksena kristittyjen asema on vaikea. ”Emme sanoisi, että se (vaino) on vielä täällä, mutta se on oven takana. Maassa on käynnissä suuri polarisaatio, ei ainoastaan uskonnollisesti, mutta myös poliittisesti”, huolehtii pastori Emre.

Erityisesti protestanttisten kristittyjen tilanne on haastava, sillä yleisesti uskotaan heillä olevan ulkomaalaisia, Turkin vastaisia yhteyksiä. Pastori Emre jatkaa: ”Äskettäin, Andrew’n (Brunson) myötä, protestanttisia seurakuntia ja kristittyjä on alettu ahdistella asteittain. Meitä osoitellaan, meistä puhutaan. Jotkut sanomalehdet ovat yhdistäneet meidät siihen tapaukseen. Merkkejä alkaa pikkuhiljaa ilmaantua, mutta tulevina vuosina siitä tulee hyvin ilmeistä. Toivomme olevamme väärässä, mutta siltä tämä näyttää.”

Kaikkien vähemmistöjen julkilausuma?

Merkillepantavaa on, että juuri mitkään protestanttiset ryhmät eivät allekirjoittaneet julkilausumaa. Valtiojohtoinen The Daily Sabah uutisoi, että “kaikkien ei-islamilaisten yhteisöjen johtajat” allekirjoittivat julkilausuman. Tämä osoittaa, miten vähän viranomaiset arvostavat protestantteja.

Pastori Emre tietää tämän liiankin hyvin. Hän sanoi: ”Sanomalehdet saavat meidät näyttämään rikollisilta, ne esittävät meidän kaivavan valtion kultavarastoja ja pakottavan muslimeja kristinuskoon. He hyökkäävät siksi minua ja seurakuntaa vastaan. Äskettäin he rikkoivat seurakunnan nimikyltit.”

Pastori Emren seurakunnassa käyvä nainen on myös tuntenut vihan, mutta konkreettisemmalla tavalla. ”Yksi heistä hakkasi mieheni. Tarkemmin sanottuna, kolme ihmistä halusi lynkata hänet. Seurakuntaa vastaan hyökätään myös, sanallisesti ja kirjoituksilla. Esimerkiksi he, jotka tulevat seurakunnan tilaisuuksiin, ovat verbaalisesti aggressiivisia.”

Toinen uskova, Ömer, pelkää, että sama on edessä hänen seurakunnassaan. ”Kun meidän seurakuntamme nimi tuli esille sosiaalisessa mediassa julkaistulla videolla, radikaalin islamilaisen järjestön johtaja uhkasi meitä avoimesti. Nämä asiat antavat meille vahvan mielikuvan tulevasta painostuksesta ja vainosta.”

On siis selvää, että uskonnonvapaus on heikkenemässä Turkissa. Jokaista kristittyjen vainon olemassaolon kieltävää kansallista sanomalehteä kohti on useita paikallisia sanomalehtiä, jotka yllyttävät siihen. Turkin johdon lausunnot yllyttävät siihen. Kysymys kuuluu, kuinka paljon pahemmaksi se voi mennä? Tulevaa odottaessamme voimme rukoilla, että Turkin kristityt ovat valmiit siihen, mitä tulevaisuus tuo.

Lähteet: International Christian Concern, Al-Monitor, The Daily Sabah

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Email
Print